Reilujen kerho: Ben&Jerry's Tukholmassa

Osallistuimme siis tällä viikolla Tukholman keskusrautatieasemalla jäätelöhenkiseen aamiaistilaisuuteen, ja tässä koostetta siellä tuhertamistani muistiinpanoista:

Ben&Jerry’s sai alkunsa 1970-luvun lopulla, kun kaksi ”luuseria”, Ben Cohen ja Jerry Greenfield päättivät perustaa yhteisen bisneksen. Kaverusten hankkeet olivat siihen mennessä epäonnistuneet säännöllisesti. Jerry oli pyrkinyt turhaan lääkikseen, mutta joutui sitten heittämään tohtoritoiveet sikseen. Kuvioon kuuluu tietenkin myös se, että pojat olivat ystävystyneet alkujaan koulun liikuntatunnilla, jossa he olivat juuri ne kaikkein paksuimmat ja kömpelöimmät oppilaat.

Kaverukset tykkäsivät syömisestä, mistä syystä he päättivät antautua ruoka-alalle. Vaihtoehtona olivat muistaakseni jätski ja bagelit*), ja – kuten me kaikki tiedämme – lopputuloksena oli valmistaa jäätelöä. Alkuun pääsi viiden dollarin hintaisella jätskikurssilla + henkisellä pääomalla. USA:ssa kun on kuulemma vahvat jäätelöntekoperinteet, joten Ben ja Jerry päättivät tehdä jäätelöä samaan tapaan kuin heidän isoäitinsä olisivat sitä tehneet.

Aitojen makujen ja raaka-aineiden puolestapuhujina meitä ilahdutti kuulla, että herrojen mielestä hyvän jäätelön tekeminen on erittäin yksinkertaista ja helppoa. Otetaan vain laadukkaat raaka-aineet ja jyskytetään niistä jäätelöä kylmäkoneessa tai käsin. Se, mikä on tavattoman vaikeaa, on halvan jäätelön tekeminen. Kerma on kallista, joten erilaisiin kevyt-, kasvirasva- ja muihin jäätelöjäljitelmiin joudutaan käyttämään nippukaupalla teollisia kemikaaleja, jotta saadaan kermaisen pehmeä tuntuma johonkin sellaiseen, missä ei kermaa ole.

Vermontilaiselle huoltoasemalle perustetun jäätelöbaarin ensimmäinen maku oli vanilja, mutta pian paikka alkoi saada huomiota korkealaatuisella jäätelöllään ja mitä mielenkiintoisimmilla makuyhdistelmillään. Menestymisen kannalta merkitystä lienee ollut myös sillä, että Ben tykkäsi laittaa (kehnon makuaistinsa takia, kuten Jerry vitsaili) jäätelön sekaan mahdollisimman suuria sattumia.

Benille ja Jerrylle (kuvassa Ben vasemmalla, Jerry oikealla) oli alusta asti tärkeää, että yritys kunnioittaa työntekijöitään sekä yhteisöä laajemminkin. 70-luvun (hippi)nuorina heillä oli vastahankainen suhtautuminen bisnekseen, mistä syystä ajatus kaikenlaisesta riistämisestä oli heille alusta asti kammotus. Nyt he olivat innoissaan siitä, että yritys on siirtymässä koko maailmassa 100-prosenttisesti reiluun kauppaan. Heidän mielestään on mahdollista kohdella maanviljelijöitä ja heidän työtään kunnioittavasti, mutta siitä huolimatta tehdä jäätelöä siten, ettei tuotteiden hinta kuluttajille entisestään nousisi.

Samaten he korostivat, että vastaavanlainen ajattelu olisi mahdollista muillekin yrityksille, kunhan vain halua ja kiinnostusta löytyisi. Pohjimmiltaan kaikki lähtee kuitenkin kuluttajista: ihmisten tulisi itse vaatia parempaa ja kieltäytyä ostamasta tuotteita, jotka perustuvat ihmisten riistämiseen ja hyväksi käyttämiseen. Asiat on kuulemma yllättävän helppo tehdä reilusti ja ”oikealla tavalla”. Täytyy myöntää, että herroja kuunnellessa alkoi itsekin melkein uskoa parempaan maailmaan.

Reiluun kauppaan siirtymisestä ym. edistysaskelista huolimatta Ben ja Jerry tuntuivat kuitenkin realistisesti ymmärtävän, että jäätelö on maailmanlaajuisen yrityksen tuotteena harvinaisen ongelmallinen. Se tarvitsee sekä valmistamisen että kuljettamisen aikana jatkuvaa pakastamista, joka taas kuluttaa tavattomasti energiaa.

Yhtiössä on uusien makujen kehittelemiseen erikoistunut ryhmä, mutta parhaat ideat (esim. Chunky Monkey ja Cherry Garcia) ovat tulleet kuulemma asiakkailta. Meillä on täällä perheessä yksi armoitettu Chunky Monkeyn ystävä, joka oli innoissaan siitä, että kyseessä on myös Benin ja Jerryn suosikkimaku (tai yksi niistä; muita mainittuja olivat Vanilla Toffee Crunch, Coconut Almond Fudge Chip ja sitten mahdollisesti jokin kahvijäätelö, jota en ehtinyt lisätä muistiinpanoihini... hehee, huomaa, etten ole kovinkaan tottunut lehdistötilaisuuksissa kävijä).

Minä en ole itse kovinkaan innokas suklaa-pähkinä-banaanijäätelön ystävä. Sen sijaan Baked Alaska oli aika herkkua, kun sitä kerran maistoin: seassa on pieniä, valkosuklaisia jääkarhuja! Tykkäsin myös kovasti tilaisuudessa esitellystä uutuusmausta nimeltään Fairly Nuts: purkki sisälsi vastuullisesti tuotetusta maidosta tehtyä kinuskikermajäätelöä, kinuskikastiketta ja mantelikrokanttia. Karamelliraidat ovat kivoja!

Joidenkin makujen kohtalona on aina poistua makujen hautausmaalle. Se on kuulemma harmi sinänsä, koska kyseessä on aina jonkun suosikkimaku (mutta ei tarpeeksi monen – eli loppujen lopuksi kuluttajat ratkaisevat nämäkin asiat). Benille ja Jerrylle ehdotettiin tilaisuudessa uutuusmauksi muun muassa lakritsaa, mutta se on kuulemma USA:n ja muiden suurten markkina-alueiden näkökulmasta suorastaan mahdoton ajatus. Skandinaviassa ja Suomessahan se myisi todennäköisesti oikeinkin hyvin.

Ben&Jerry’s myytiin jokunen vuosi sitten Unileverille, ja olinkin ilahtunut huomatessani, että Ben Cohenilla ja Jerry Greenfieldillä on selvästi vielä hyvinkin paljon päätäntävaltaa yrityksessään. Heillä oli jotenkin niin ihanan sympaattinen ja inhimillinen meininki (välillä he olivat joidenkin kysymysten edessä ihan rehellisen clueless). Jäätelöbisneksessä on ehkä tavallista helpompi säilyttää inhimillisyytensä, kun jätski on kuitenkin niin leimallisesti hyvän mielen tuote. Ihmiset ovat tyytyväisiä syödessään sitä.

Tukholman tilaisuudessa oli myös Ben&Jerry’sin Suomen edustaja, joka kertoi lukevansa aika paljonkin täkäläisiä ruokablogeja. Uskoisin, että myös kommenttilaatikko tulee luetuksi, joten ei muuta kuin kommentoimaan vaan!

*) Jompikumpi Benistä ja Jerrystä kommentoi tarjolla olleita bageleita. Jenkkilässä laitetaan bageleiden väliin tuorejuustoa, mutta Ruotsissa lohibageleiden väliin oli viritetty pestoa, joka valui ympäriinsä. Huomasin itse ihan saman, kun olin bagelin syötyäni takuulla ihan pestoroiskeissa.