keskiviikkona, helmikuuta 24, 2010

Reilujen kerho: Ben&Jerry's Tukholmassa

Osallistuimme siis tällä viikolla Tukholman keskusrautatieasemalla jäätelöhenkiseen aamiaistilaisuuteen, ja tässä koostetta siellä tuhertamistani muistiinpanoista:

Ben&Jerry’s sai alkunsa 1970-luvun lopulla, kun kaksi ”luuseria”, Ben Cohen ja Jerry Greenfield päättivät perustaa yhteisen bisneksen. Kaverusten hankkeet olivat siihen mennessä epäonnistuneet säännöllisesti. Jerry oli pyrkinyt turhaan lääkikseen, mutta joutui sitten heittämään tohtoritoiveet sikseen. Kuvioon kuuluu tietenkin myös se, että pojat olivat ystävystyneet alkujaan koulun liikuntatunnilla, jossa he olivat juuri ne kaikkein paksuimmat ja kömpelöimmät oppilaat.

Kaverukset tykkäsivät syömisestä, mistä syystä he päättivät antautua ruoka-alalle. Vaihtoehtona olivat muistaakseni jätski ja bagelit*), ja – kuten me kaikki tiedämme – lopputuloksena oli valmistaa jäätelöä. Alkuun pääsi viiden dollarin hintaisella jätskikurssilla + henkisellä pääomalla. USA:ssa kun on kuulemma vahvat jäätelöntekoperinteet, joten Ben ja Jerry päättivät tehdä jäätelöä samaan tapaan kuin heidän isoäitinsä olisivat sitä tehneet.

Aitojen makujen ja raaka-aineiden puolestapuhujina meitä ilahdutti kuulla, että herrojen mielestä hyvän jäätelön tekeminen on erittäin yksinkertaista ja helppoa. Otetaan vain laadukkaat raaka-aineet ja jyskytetään niistä jäätelöä kylmäkoneessa tai käsin. Se, mikä on tavattoman vaikeaa, on halvan jäätelön tekeminen. Kerma on kallista, joten erilaisiin kevyt-, kasvirasva- ja muihin jäätelöjäljitelmiin joudutaan käyttämään nippukaupalla teollisia kemikaaleja, jotta saadaan kermaisen pehmeä tuntuma johonkin sellaiseen, missä ei kermaa ole.

Vermontilaiselle huoltoasemalle perustetun jäätelöbaarin ensimmäinen maku oli vanilja, mutta pian paikka alkoi saada huomiota korkealaatuisella jäätelöllään ja mitä mielenkiintoisimmilla makuyhdistelmillään. Menestymisen kannalta merkitystä lienee ollut myös sillä, että Ben tykkäsi laittaa (kehnon makuaistinsa takia, kuten Jerry vitsaili) jäätelön sekaan mahdollisimman suuria sattumia.

Benille ja Jerrylle (kuvassa Ben vasemmalla, Jerry oikealla) oli alusta asti tärkeää, että yritys kunnioittaa työntekijöitään sekä yhteisöä laajemminkin. 70-luvun (hippi)nuorina heillä oli vastahankainen suhtautuminen bisnekseen, mistä syystä ajatus kaikenlaisesta riistämisestä oli heille alusta asti kammotus. Nyt he olivat innoissaan siitä, että yritys on siirtymässä koko maailmassa 100-prosenttisesti reiluun kauppaan. Heidän mielestään on mahdollista kohdella maanviljelijöitä ja heidän työtään kunnioittavasti, mutta siitä huolimatta tehdä jäätelöä siten, ettei tuotteiden hinta kuluttajille entisestään nousisi.

Samaten he korostivat, että vastaavanlainen ajattelu olisi mahdollista muillekin yrityksille, kunhan vain halua ja kiinnostusta löytyisi. Pohjimmiltaan kaikki lähtee kuitenkin kuluttajista: ihmisten tulisi itse vaatia parempaa ja kieltäytyä ostamasta tuotteita, jotka perustuvat ihmisten riistämiseen ja hyväksi käyttämiseen. Asiat on kuulemma yllättävän helppo tehdä reilusti ja ”oikealla tavalla”. Täytyy myöntää, että herroja kuunnellessa alkoi itsekin melkein uskoa parempaan maailmaan.

Reiluun kauppaan siirtymisestä ym. edistysaskelista huolimatta Ben ja Jerry tuntuivat kuitenkin realistisesti ymmärtävän, että jäätelö on maailmanlaajuisen yrityksen tuotteena harvinaisen ongelmallinen. Se tarvitsee sekä valmistamisen että kuljettamisen aikana jatkuvaa pakastamista, joka taas kuluttaa tavattomasti energiaa.

Yhtiössä on uusien makujen kehittelemiseen erikoistunut ryhmä, mutta parhaat ideat (esim. Chunky Monkey ja Cherry Garcia) ovat tulleet kuulemma asiakkailta. Meillä on täällä perheessä yksi armoitettu Chunky Monkeyn ystävä, joka oli innoissaan siitä, että kyseessä on myös Benin ja Jerryn suosikkimaku (tai yksi niistä; muita mainittuja olivat Vanilla Toffee Crunch, Coconut Almond Fudge Chip ja sitten mahdollisesti jokin kahvijäätelö, jota en ehtinyt lisätä muistiinpanoihini... hehee, huomaa, etten ole kovinkaan tottunut lehdistötilaisuuksissa kävijä).

Minä en ole itse kovinkaan innokas suklaa-pähkinä-banaanijäätelön ystävä. Sen sijaan Baked Alaska oli aika herkkua, kun sitä kerran maistoin: seassa on pieniä, valkosuklaisia jääkarhuja! Tykkäsin myös kovasti tilaisuudessa esitellystä uutuusmausta nimeltään Fairly Nuts: purkki sisälsi vastuullisesti tuotetusta maidosta tehtyä kinuskikermajäätelöä, kinuskikastiketta ja mantelikrokanttia. Karamelliraidat ovat kivoja!

Joidenkin makujen kohtalona on aina poistua makujen hautausmaalle. Se on kuulemma harmi sinänsä, koska kyseessä on aina jonkun suosikkimaku (mutta ei tarpeeksi monen – eli loppujen lopuksi kuluttajat ratkaisevat nämäkin asiat). Benille ja Jerrylle ehdotettiin tilaisuudessa uutuusmauksi muun muassa lakritsaa, mutta se on kuulemma USA:n ja muiden suurten markkina-alueiden näkökulmasta suorastaan mahdoton ajatus. Skandinaviassa ja Suomessahan se myisi todennäköisesti oikeinkin hyvin.

Ben&Jerry’s myytiin jokunen vuosi sitten Unileverille, ja olinkin ilahtunut huomatessani, että Ben Cohenilla ja Jerry Greenfieldillä on selvästi vielä hyvinkin paljon päätäntävaltaa yrityksessään. Heillä oli jotenkin niin ihanan sympaattinen ja inhimillinen meininki (välillä he olivat joidenkin kysymysten edessä ihan rehellisen clueless). Jäätelöbisneksessä on ehkä tavallista helpompi säilyttää inhimillisyytensä, kun jätski on kuitenkin niin leimallisesti hyvän mielen tuote. Ihmiset ovat tyytyväisiä syödessään sitä.

Tukholman tilaisuudessa oli myös Ben&Jerry’sin Suomen edustaja, joka kertoi lukevansa aika paljonkin täkäläisiä ruokablogeja. Uskoisin, että myös kommenttilaatikko tulee luetuksi, joten ei muuta kuin kommentoimaan vaan!

*) Jompikumpi Benistä ja Jerrystä kommentoi tarjolla olleita bageleita. Jenkkilässä laitetaan bageleiden väliin tuorejuustoa, mutta Ruotsissa lohibageleiden väliin oli viritetty pestoa, joka valui ympäriinsä. Huomasin itse ihan saman, kun olin bagelin syötyäni takuulla ihan pestoroiskeissa.

24 Comments:

At 24/2/10 18:28, Blogger Sotkuholisti said...

Hienoa kuulla yrityksistä, jotka ottavat vastuullisuuden tosissaan ja jopa rakentavat bisneksensä sen päälle. Joskus haaveilen yksityisyrittäjyydestä, silloin voisi tehdä kaiken niin vastuullisesti kuin mahdollista.

Eipä ole pitkään aikaan tullut näiden kavereiden jäätelöä syötyä. Nyt siinä on ihan uusi mukava ulottuvuus - vastuullisuus :-)

 
At 24/2/10 18:51, Blogger Rosmariini said...

Me olemme aina olleet kovinkin kiinnostuneita kahden hipin perustamasta yrityksestä, joka on onnistunut ponnahtamaan kansainväliseksi menestystarinaksi. :) Ja oli kyllä mukava huomata, että sama meininki oli säilynyt näköjään vielä 2010-luvullekin.

 
At 24/2/10 19:27, Blogger Jael said...

Noiden kahden herran busineksessa on aina ollut mukavaa juuri se,että he ovat ottaneet myös ympäristönsä ja yhteiskuntansa huomioon.Olispa saanut olla tuolla mukana! Mitä muuten noissa söpöissä pikku purkeissa ekassa kuvassa on sisällä?

 
At 24/2/10 19:33, Blogger E said...

Ai että mä rakastan Ben&Jerrysin jätskejä. Onneksi täällä NY on useammassa paikassa niiden jäätelöbaareja, joten siellä voi käydä aina herkuttelemassa :) Suunnitteilla on myös kovasti matka Vermontiin ihan vaan sen takia että pääsee kiertoajelulle tuonne tehtaalle ja tsekkaamaan Flavor Graveyardin, joka on oikeasti olemassa siellä tehtaan pihalla :) Muita kiinnostavia nähtävyyksiä sieltä en ole vielä keksinyt mutta eiköhän pelkkä Ben&Jerrys saa mut liikkeelle.

Suomessa oli kesällä kiva huomata että Ben&Jerrys löytyy myös sieltä pakastealtaista. Hinta on kuitenkin aika suolainen. Usasta saa kuitenkin myös noita reilun kaupan jäätelöitä (joiksi kaikki muuttuu, peukku sille) n. 3,90 dollaria se purkki eli olisiko vähän alle 3 euroa.

Yleensä ottaen on kiva aina seurailla niin lehdistä kuin tv:stäkin Benin ja Jerryn edesottamuksia. Heillä on mielestäni oikea asenne jäätelöbisnekseen ja mikä parasta ne jäätelöt on aivan suussa sulavia :)

 
At 24/2/10 19:38, Anonymous Mari said...

Ihan mahtavan kuuloista! B&J's on munkin jäätelösuosikki ja lempimakuina toimii chocolate fudge brownie ja strawberry cheesecake (vaikken mansikkajäätelöstä muissa merkeissä välitäkään). Lisäksi on jäänyt tosi hyvä fiilis siitä, että ainakin toissa vuonna Basso-festareilla brändillä oli hyvä siisteyskampanja. Kävijöille jaettiin paperikassit tulevia piknikroskia varten ja kun sen pussin palautti täytenä roskalavoille, sai palkaksi jäätelön :)

 
At 24/2/10 19:47, Blogger Rosmariini said...

Yaelian: Ihanaa olisi ollut, jos olisit ollut mukana! Olisi niin kiva nähdä viimeinkin.

Pikkupurkeissa oli aika makoisia smoothieita. Olin siinä vaiheessa niin pyörällä päästäni, etten muista mitä niissä olisi saattanut olla mukana, mutta veikataan nyt vaikka vadelmaa (=punainen) ja mangoa (=keltainen).

E: Hitsi vieköön, jos menet Vermontiin, niin teet siitä kyllä sitten kunnon jutun blogiisi. Pääsisi osalliseksi vähän niin kuin välillisesti. :)

Mari: Meillä on sopivasti tuota chocolate fudge brownieta pakastimessa. Joten jos tulet joskus lähiaikoina Ouluun, niin voidaan jättää jämät!

 
At 24/2/10 22:36, Blogger Virpi said...

On kyllä kiva kuulla, että B & J tekevät hommaa hyvällä asenteella ja miettivät myös vastuullisia asioita (on jotenkin niin turtunut siihen, että ylikansalliset firmat = riistoa ja ryöväystä).

Suklaapohjaiset beejiit on mun suokkareita :) vaikka eipä niitä kovin montaa makua valitettavasti ainakaan kovin monen kaupan pakastealtaasta löydäkään.

 
At 24/2/10 22:58, Blogger Pippurimylly said...

Kuten todettua, Chunky Monkey on minun ehdoton jätyläsuosikkini. Siinä jotenkin yhdistyy samaan tavaraan raikkaus ja pehmeys - samalla tavalla kuin jos ruoassa on sopivasti hapokkuutta keventämässä tuhdimpia makuja.

 
At 25/2/10 07:27, Anonymous Anonyymi said...

Oi, mutta saadapa Cherry Garcia takaisin Suuomen markkinoille. (Vihje, vihje) Muista suklaajäätelöistä en välitä, mutta Charry Garciassa oli täydellinen kombinaatio suklaata ja kirsikkaa. =P

 
At 25/2/10 08:12, Blogger Unknown said...

Makuunista aina tätä herkkua haemme, vaikka emme filmejä vuokraa. Ihanaa herkkua! Ei voi verrata market-jäätelöön.

 
At 25/2/10 09:20, Blogger heidi said...

Yksi ylistämisen arvoinen juttu näissä jätskeissä on luomumaidon käyttö. Se kun sopii myös laktoosi-intolerantoikoille (termi on harhaanjohtava - oikeasti kyseessä on kai jokin homogenoimisintoleranssi). Jätskien hinta on ehkä muihin verrttuna kovahko, mutta kokonaisuus on minusta hyvinkin hintansa veroinen.

 
At 25/2/10 09:21, Blogger heidi said...

Ja totta kai luomu on hyvä asia muutenkin!

 
At 25/2/10 10:34, Blogger Ketturouva said...

Baked Alaska miellytti minuakin, eritoten ne söpöt jääkarhut. Ja sitten on se joku suklaajätski, nimeä en muista, jossa on valko- ja tummasuklaabiittejä suklaajätskissä. Ah.

 
At 25/2/10 10:36, Blogger Rosmariini said...

Tuo Heidin kommentti selittääkin sen, miksi meikällä ei mennyt tiistaina maha sekaisin kaikesta sisään ahdetusta jätskistä huolimatta. :)

 
At 25/2/10 17:12, Anonymous Anonyymi said...

Reilu kauppa nyt on ihan täyttä huuhaata, mutta ihan hyvää jätskiä B&J kyllä tekee.

 
At 25/2/10 20:05, Blogger aleksi said...

aitojen ja hyvin raaka-aineiden julistaminen on sinensä hassua että noiden vaniljajätskissä ei ole ollenkaan vaniljaa ja suklaat on jotain kamalaa kasvisrasva muklaata.. hyh

heidi: laktoosi-intoleranssi on sitä ettei maidonsokerit pilkoudu suolessa, eli ihan hyvä nimi sille. jos kunnolla kärsii siitä niin ei luomut ja homogenisoimattomat paljoa auta. monilla kai jossain määrin helpottaa.

 
At 26/2/10 02:06, Blogger Rauna said...

Suloisia nämä minilasipullot. Sattuisiko kukaan tietämään, mistä tällaisia saa? Olen metsästänyt sellaisia pitkään nähtyäni kerran eräässä norjalaisessa hotellissa ja toistaiseksi löytänyt muutamia aivan liian kaukaa (ostin kuitenkin neljä mukaan).

Kiva reissu teillä on ollut. Mahtavaa. :)

Itse syön enää vain cookie doughta, cherry garciaa ei tunnu saavan enää mistään, mutta siinä oli kyllä joku jännä sivumaku, mitä en oikein ymmärrä. Häagen-Dazsin mansikkajuustokakkujäätelö on mielestäni parempaa kuin B&J:n peace of cake, tosin en ole saman päivän aikana vertaillut. Baked alaska oli niin yltiömakea, etten toiste ole kokeillut. Jäätelöissä aidot hyvät raaka-aineet ja lisäaineettomuus olisi kyllä plussaa. Melkein tekisi mieli hankkia jäätelökone. :O

 
At 26/2/10 08:48, Blogger Rosmariini said...

Voih, omatekoinen jätski se vasta reilua olisikin. <3 Ajattelin tehdä viikonloppuna itse sorbettia, kun sattui niin houkutteleva ohje vastaan yhdestä ruokalehdestä.

 
At 26/2/10 11:52, Anonymous Karhunen said...

Hyvä kuulla että sama meininki jatkuu herroilla. Mutta jotain pakonomaisia muutoksia tapahtuu aina kun tuotanto on suurta; eräs B&J:n entinen naapuri Vermontista sanoi ettei jäätelöä voi nykyään verratakaan siihen mitä se oli aivan alussa.:) (viereisen pellon lehmien maitoa jne.)

 
At 26/2/10 11:56, Blogger Rosmariini said...

Samaa mietin itsekin, että aikamoinen muutos on takuulla valmistustavoissa tapahtunut alun omatekoisesta meiningistä & aidoista raaka-aineista tähän nykyiseen Unileverin aikaan.

 
At 26/2/10 14:00, Blogger heidi said...

Aleksille vielä: Toki maidosta tulevat mahanpurut johtuvat siitä, että laktoosi ei pilkkoudu, ja kemiallinen pilkkominen voi sitä auttaa. Kokemukseni mukaan vaan luomumaitotuotteet sopivat kaikille tuttavapiirini laktoosi-intolerantikoille. Yksi esimerkki on vaikeasta laktoosi-intoleranssista kärsivä mieheni (esim. hyla-tuotteet eivät käy hänelle). Jotain tuossa homogenoinnissa siis taitaa piillä - kun sen jättää tekemättä, maito ei aiheuta vatsanpuruja. Näin siis kaikilla, jotka minä tunnen. Suosittelen kokeilemaan! Luomu on paremman makuista ja halvempaa kuin laktoositon maito. :)

 
At 4/3/10 20:38, Anonymous Anonyymi said...

Amerikkalaiset osaavat tuotteidensa markkinoinnin valtavan hyvin, ovat hyvin laskelmoivia ja tietävät mistä naruista nykkimällä tulee tulosta :).

Amerikassa on varmasti kymmeniä ellei satoja jäätelönvalmistajia kun otetaan pienet paikalliset valmistajat laskuihin mukaan. Ostin vasta Snoqualmie-merkkistä jäätelöä, ihan hyvää. Samoin Ben & Jerry's, ihan hyvää jäätelöä.

 
At 4/3/10 23:13, Blogger Rosmariini said...

Kaikkein hupaisin esimerkki on Häagen-Dazs, joka on tahallaan yritetty saada kuulostamaan perinteiseltä eurooppalaiselta tuotemerkiltä. Minä ainakin menin lankaan ihan tuosta vaan.

 
At 19/4/16 11:25, Blogger Unknown said...

Hei Rosmariini! Minulla olisi asiaa bloggaukseen liittyen! Laitatko minulle sähköpostia osoitteeseen: Annika.pienipaavola@gmail.com

 

Lähetä kommentti

<< Home




pastanjauhantaa(at)gmail.com


Related Posts with Thumbnails