Pieleen meni: kalacurry
Osa ihmisistä on luontaisia kokkeja, osa puolestaan ei. Minä olen aina tiennyt kuuluvani jälkimmäiseen ryhmään siitä huolimatta, että häärään keittiössä enemmän kuin monet muut tuntemani ihmiset. Jatkuvalla harjoittelulla on onneksi oppinut esimerkiksi luontevampaa veitsen käyttöä, ja välillä sitä luulee osaavansa jopa jotain muutakin.Kunnes sitten kaikki menee pieleen. Päätin yhtenä päivänä tehdä hapanta kalacurrya, eli luvassa oli kokonaan uusi aluevaltaus. Siitä huolimatta kuvittelin osaavani maustaa sapuskan ihan vaan luontaisella tuntumallani. Nimimerkillä täällä mitään mittalusikoita ole ennenkään tarvittu.
No. Olisi ehkä tarvittu, koska lopputulos maistui ihan thaimaalaiselta kalakastikkeelta. Sama kuin olisi vetänyt kyseistä (käyneeltä kalalta maistuvaa) nestettä suoraan pullosta! Ensimmäistä kertaa yli kuusi vuotta kestäneen avioliiton aikana totesin siipalleni, että ei kannata välttämättä edes ryhtyä maistelemaan keitostani (tosin elävässä muistissa on edelleen se kerta, kun laitoin currytahnan tilalle epähuomiossa chilitahnaa, ja valmistunut ruokalaji oli ihan ennen näkemättömän tulinen...).
Tämmöistä täällä tänään. Kannattaa (kaikesta huolimatta) pysytellä kanavalla. Seuraavalla kerralla voisi olla nimittäin luvassa jotain aika pomminvarmaa.
posted by Rosmariini @ 21:25
10 comments
10 Comments:
Kuvassa se näyttää ainakin ihan hyvältä. Sentään. Että edes jotain!
Kieltämättä. Ainekset vaan menivät vähän muhjuiksi, kun yritin pelastaa tilanteen hämmentämällä sekaan kaikenlaista (kookosmaito olisi voinut ehkä pelastaakin tilanteen).
Hienoa lukea välillä myös näistä epätäydellisistä ruoista. Faktahan on, että kun tekee paljon niin kaikki ei mene millään putkeen.
Eihän sitä aina voi onnistua;-) Mutta näyttää tosi hyvältä ainakin.
Kiitokset kannustavista sanoista! :)
Pitäisi useammin kyllä postata näitä "ei-tämä-nyt-mennyt-ihan-niin-kuin-suunniteltiin" -juttuja.
... niitä on vaan jossain määrin raskasta kirjoittaa. :) Ainakin minusta. Mutta silti yritän sitkeästi niitäkin raportoida;)
Sinäkin kokkaat niin valtavan paljon kaikenlaista, että pakko sitä on välillä epäonnistuakin (vaikkei semmoisia tapauksia muiden blogeista ikinä muista tai hoksaa). Minä pysyttelen ihan liikaa omalla mukavuusalueellani, tomaattisooseissa sun muissa vastaavissa.
Pitäisi alkaa laatia täytekakkuja, niin sitten niitä epäonnistumisia nähtäisiin täällä takuulla kerta toisensa perään. :D
Epäonnistumisia tulee kyllä, minkäs sille mahtaa. Varsinkin kun soveltaa. Yritin aika vasta tehdä karppikelpoista pannaria korvaamalla pannariohjeen jauhot mantelijauheella ja jätin sokerista suurimman osan pois (ja sekin mitä käytin oli ruokosokeria muistaakseni). Lopputulos oli lusikoitava mössö; se ei pysynyt YHTÄÄN kasassa. Huoh. Onneksi sen saattoi peittää kermavaahtoon ja omenasoseeseen ja yrittää unohtaa koko alkuperäisen idean :)
Joskus kaikki vaan kertakaikkiaan menee pieleen, varma keino käyttää creme vanillaa ruokakerman sijaan esimerkiksi valkosipuliperunoissa...Eikä sekään näkynyt päällepäin.
Huojentavaa kuulla, että keittiömokia sattuu muillekin (ilmeisesti muidenkin mielestä, koska tästä kalacurry-postauksesta on tullut harvinaisen paljon positiivista palautetta).
Toisaalta erinäisten erehdysten seurauksena lienee syntynyt aika paljon uusia ja unohtumattomiakin makuelämyksiä + jopa uusia klassikkoruokia (muistaakseni tarte tatin on saanut aikoinaan alkunsa pieleen menneestä omenapiirakasta).
Joten ties vaikka vaniljaisissa valkosipuliperunoissakin olisi ainesta uudeksi klassikkoruuaksi! :)
Lähetä kommentti
<< Home