Vadelmaveneetön svenska dagen

Lähestyvään pikkujoulukauteen kannattaa valmistautua juhlimalla sopivasti jo ennakkoon. Tänä viikonloppuna tilaisuus tarjoutui (minkäs muun kuin) ruotsalaisuuden päivän merkeissä. Jauhantapajallamme on kyseisen päivän viettoon jo varsin pitkät perinteet (neljä vuotta sitten päivää vietettiin oopperakellarin silakoiden parissa), ja tällä kertaa pääsimme tuttavapariskunnan laatimien valmiiden ruotsalaisherkkujen äärelle.

Alkusnapsin avulla päästiin heti ruotsalaisuuden ytimeen, koska juoman sekaan oli liuotettu ruotsalaisten kansalliskarkkeja eli polkagriseja. Puteli on ostettu kuulemma polkkapossujen keskeisestä valmistuspaikasta Grännasta. Minä innostuin aihepiiristä sen verran, että voisin joku kerta kokeilla vaikka polkagris-muffinsseja. En ole leiponutkaan mitään aikoihin.

Jokainen Ruotsin puolella ruokakauppoja ja pikaruokapaikkoja kiertänyt tietää, että majoneesi ja katkarapu ovat Ruotsissa kova sana. Tarjolla oli siis alkuun perinteistä skandinaavista katkarapuvoileipää. Majoneesia ja katkarapua oli tarjolla myös Ruotsista rahdatun valmiin räksalladin muodossa, lisänä ruotsalaista pehmorieskaa (mahtaako sekin olla jonkinlaista tunnbrödiä?).

Oulun lähistöllä on syöty ruotsalaisia tuotteita ahkerasti jo meidän lapsuudessamme. Silloin Haaparantaan tehtiin rasvareissuja, joilta tuotiin voin lisäksi mehua, O’boy-kaakaota ja suklaatupakkaa. Ruotsin sukulaiset lähettivät synttäriksi aina sikäläisiä karkkeja, joista etenkin nauhalaku eli snören jäi lähtemättömästi mieleen. Tätä nykyä tykkäisin enemmän vadelmaveneistä, mutta tämän viikonlopun juhliin niitä ei etsinnöistä huolimatta kuitenkaan löytynyt.

Kallen mätitahnaa ja Abban silliä on syöty Suomessakin niin kauan, kuin jaksan muistaa. Tällä kertaa mätitahna oli päätynyt puolikkaiden kananmunien päälle. Lisäksi tarjolla oli graavilohta ja jotain Skellefteån tienoon juustoa (Västerbottenin juustoa?).

Ruotsalaiset vannovat lihapullien nimiin siinä määrin, että niitä on ilmeisesti tarjolla jopa sikäläisissä joulupöydissä. Tällä kertaa lihapullia oli tarjolla sekä perinteisinä että punaisempina lindströmin versioina.

Minä olen tätä nykyä hulluna lihapulliin (niitä voi tarjota niin monenlaisissa tilanteissa, ja maistuvat aina sekä lapsille että aikuisille), mutta tällä kertaa voiton veivät mainiot lihakääryleet, jotka oli täytetty porolla maustetulla tuubijuustolla. Ihanan mehevää ja mureaa syötävää. Olen itse tehnyt joskus vastaavaan tilanteeseen ruotsalaisia häränliharullia, mutta ei niistä ikinä ole tullut näin makoisia.

Loppuun voisi suositella vielä muutamaa länsinaapurin ruokablogia. Ragazzen (Tre tjejer i köket) ja Anne’s Foodin lisäksi uusimpina löydöksinä voisi mainita Kryddburkenin, Pickipickin ja Rebecca's kitchenin. Kirkkain tähti lienee kuitenkin maanmainio leivontablogi Pain de Martin. Ruokalehdistä kannattaa muistaa Allt om mat.