keskiviikkona, syyskuuta 16, 2009

Epäonnistunut einestesti

Täällä Pastanjauhannassa on nähty perin harvoja einestestejä, mutta nyt oli tarkoitukseni kokeilla sitäkin lajia, kun ostin retkeilytarkoituksiin pussillisen valmista lättytaikinajauhetta. Kotioloissahan taikina syntyy helposti maidosta, munista, jauhoista ja sokerista, mutta metsään voi olla vähän hankala kuljettaa munia mukanaan (toki taikinan voi tehdä kotona valmiiksi esim. isoon limsapulloon).

Yleensä paistamme lättyjä ainoastaan kesäaikaan voissa valurautaisella muurikkapannulla (tosin tänä kesänä ei kyseistä lajia ole harrastettu kertaakaan), mistä syystä vertailukohta trangian pannussa öljyssä paistettuun pikkulättyyn oli heti vähän epäreilu. Vaikea noihin oli tietenkään saada kraatereita ja pitsireunaa. Mutta ulkona maistuu kaikki aina niin makoisalta, ettei noissa nyt mitään valittamistakaan sinällään ollut. Ja kukapa nyt tarjolla olevasta lätystä kieltäytyisi.

Lättyjen päälle lusikoitiin mustikkakeitosta, joka vangitsi vähän aikaa sitten huomioni Joy of Baking -sivustolla. Tarkoituksena olisi ryhtyä harrastamaan enemmältikin tuollaisia marjaviritelmiä ja sekoittaa niitä aamuisin vaikkapa omatekoiseen jugurttiin*).

Kyseessä oli siis mustikoista keitetty kastike, joka maustettiin tavallisuudesta poiketen sitruunalla, vaniljalla ja kanelilla. Seuraavassa kuvassa on sen sijaan otos retkikeittiövarustuksestamme. Retkikaupan mausteita ja Ruotsin puolelta ostetut pikkuruiset oliiviöljy- ja balsamicopullot:

Kuvassa näyttäisi olevan hämäyksenä myös Ruotsista ostettu pikkuruinen pahviviini, joka on onnistunut säilymään koko kesän korkkaamatta.

Einesmuonat maistuvat monesti ihan mahdottoman ankeilta, mutta on niiden joukossa joskus vähän kiinnostavampiakin tapauksia. Ja jossakin ruoka-aiheisessa kirjassa kerran kiiteltiin kotimaisia eineksiä siitä, että niiden avulla moni perinteinen suomalainen ruoka on onnistunut siirtymään sukupolvelta toiselle. Harva kuitenkaan tekisi enää itse esimerkiksi maksalaatikkoa. Mitä eineksiä te muut kelpuutatte kaikkein mieluiten keittiöönne?

*)Pistin puoli tuntia sitten ensimmäisen jugurttierän tekeytymään, eli huomenna tiedämme lisää lopputuloksesta.

16 Comments:

At 17/9/09 09:00, Blogger Laura said...

Mä juuri eilen tuskailin einesten kanssa, meillä kun lapset rakastaa Saarioisten äitien jauhelihapihvejä ja lihapullia enemmän kuin mun versioita. Sinnikkäästi yritän eineksiä vältellä, mutta ajoittain pojat vievät väsytystaistelussa voiton. Eilen lapset sai tahtonsa läpi ja päivälliseksi uusia kananuggetteja (en muista merkkiä), ja kyllä mua huvitti, kun onnistuin polttamaan niistä osan pannulla. Eli ruokaa osaan jotenkuten laittaa, mutta eineksiä en ;)

 
At 17/9/09 09:45, Anonymous Anonyymi said...

En oikeastaan ikinä käytä eineksiä, mulla ei ole edes mikroa kotona.. kuitenkin aina silloin tällöin on saatava justiin maksalaatikkoa. Se on vaan sairaan hyvää ja en tosiaan voi nähdä itseäni käsittelemässä maksaa.. Siksi siis einesversio.

 
At 17/9/09 11:32, Blogger Rosmariini said...

Laura: Minäkin olisin lapsena halunnut syödä koko ajan valmisruokaa, mutta harmillisen harvoin niitä mielihaluja pääsi toteuttamaan, kun kaikki tehtiin aina alusta asti itse! :) Kadehdin jopa kavereiden kaupasta ostettuja sämpylöitä (omiin kotitekoisiin eväsleipiin verrattuna).

Minäkään en osaa muuten paistaa kaupan kalapuikkoja! (Tai silloin muutama vuosi sitten, kun niitä vielä harrastin, poltin ne aina pohjaan.)

Anonyymi: Kaupan maksalaatikko on kyllä monien herkkua. Pitäisiköhän ostaa jolloinkin rasiallinen, kun viime viikonloppuna tuli tehtyä satsi puolukkahilloakin.

 
At 17/9/09 11:38, Blogger Rosmariini said...

Niin ja kotijugu onnistui odotuksia paremmin (ekalla kerralla ei kannata pitää odotuksia liian korkealla), jos kohta rakenne olisi saanut olla ihan pikkuisen paksumpi. Mutta hyvin maistui eilen keitellyn omenasoseen kanssa (meillä on meneillään hillovillitys).

 
At 17/9/09 12:57, Blogger Pikku said...

Hep heeeeeep! Täällä on eräs itsetekoisen maksiksen (maksalooran) tekijä. Tosin teen sitä etupäässä vain jouluksi, koska se oli jouluruokiemme joukossa lapsuudenkodissani (uskokaan tai älkää). Muina vuodenaikoina jahtaan jauhettua maksaa pihvien paistamiseksi. Siitä ei ole montaakaan viikkoa kun söin ensin einesmaksista (rusinoilla, tänks) ja pian perään jauhemaksapihvejä. Ei tee heikkoa operoida maksan kanssa, mutta kielet ja muut perieksoottiset elimet jätän kyllä sikseen.

Tuo lättyjen kraateri-ilmaus oli kyllä osuva :) Meidänkin pohjoisen- reissulla tehtiin pussilättyjä - lopulta liedellä, kun lätynhimoista kaveriani ei deluxe-tukikohdan houkutuksesta johtuen napostellut trangioida niitä. Mutta olivat ne hyviä ja kerrankin oli kiva nähdä hänet lieden ääressä :D

Pikkuenkeli

 
At 17/9/09 13:14, Blogger Anzku said...

Hyvä kun jogurtti onnistui! Itse olen nyt jogurttitauolla...vaihdoin välillä rahkaan! Jospa sitä ens viikolla laittais taas erän tulemaan!

Meillä kans nuo muitten äitien lihapullat tekee hyvin kaupaansa, tarjoukseen kun vielä sattuvat niin välillä niitäkin ostan. Ite syön mieluummin jotain muuta sinä päivänä...

 
At 17/9/09 13:46, Anonymous Kari said...

Maksalaatikko se taitaa olla meilläkin yleisin valmisruokaostos. Perheemme ihmiskuntaa edustavan puolen lisäksi sitä nautiskelee mielellään myös nelijalkainen staffipoikamme.

Kakkossijalle nousee Kivikylän Palvarin hernekeitto, jota seuraavat tiiviissä tuntumassa Lidlin Gordon Bleu -kana ja pinaattikeitto. Kaksi viimemainittua ovat kumpikin pakasteita.

Maksalaatikkoa ja hernekeittoa teemme kyllä itsekin. Valmisruokia ostamme lähinnä silloin, kun ruoanlaitosta täytyy selvitä syystä tai toisesta mahdollisimman nopeasti.

 
At 17/9/09 16:01, Blogger -stjtr- said...

Dr Oetkerin vaniljakastike, rasvaa vain 3,5 ja saman firman pinaattipizza ovat vieneet salakavalasti sydämeni. Pinaattipizzan päälle kuuluu tietenkin kasata lisätäytteitä ja -juustoa, ettei vaan menisi elämä liian terveelliseksi.

 
At 18/9/09 05:30, Anonymous Talousihme said...

Heipä hei! olen jo pitkään seuraillut tätäkin ruokablogia ja sain vihdoin viimein laitettua omankin pystyyn, joten tervetuloa vierailemaan Varsinaisen talousihmeen blogissa (talousihme.blogspot.com) Tarjolla savolaista kulinaarikulttuuria New Yorkista. Vielä ei ole montaakaan reseptiä blogiin kertynyt mutta pikku hiljaa hyvä tulee :)

 
At 18/9/09 10:36, Blogger Varapygmi said...

Jos on kyse itse pääruoasta, eineksistä irtoaa yllättävän vähän suuta miellyttäviä. Mikroaterioitia en jaksa edes ajatella, eikä mulla laitettakaan ole.

Silti jokunen peruskama on pysynyt suosiossa. Hernekeittoa pitää olla aina kaapissa, saamme alle eurolla pojan kanssa mieluisan aterian. Tapaan lisätä siihen pippuria ja sinappia, usein myös esmes paahdettua sipulia, jotain kuivattua yrttiä (basilika, timjami, kenties ruohosipuli). Tärkein lisuke on silti näkkäri.

Oudohko pakasteharraste on ollut viime vuosina pyttipannu. Pojalla on melko kireät aikataulut väliin, joten nopeaa ja helppotekoista kaipaa varalle. Kilon pyttipannupussit ajavat asian. Ruoka, jota en jaksa alkaa varta vasten tekemään, mutta kun silppuaa yhden sipulin ja kinkkua tai makkaraa pohjiksi, sitten puoli kiloa valmista pyttipannusekoitusta pannuun, tulee ruokaa jolla on varma menekki. Paistetttu kananmuna oheen.

 
At 18/9/09 10:37, Blogger http://cias-75.blogspot.com/ said...

Näyttää deliscious vaikka epäonnistui!

 
At 18/9/09 11:42, Blogger Rosmariini said...

Pikku: Jauhettua maksaa on muuten just joulun aikaan lihatiskeistä saatavissa, joten aika moni mahtaa laittaa maksaruokia siihen aikaan vuodesta. Minullakin on ikuisuusprojektina omatekoinen maksapasteija/patee/mikä lieneekään.

Ja kiva kuulla pohjoisen reissustanne!

Anzku: Illalla rakenne oli paksuuntunut entisestään, joten olen nyt oikein luottavainen uuden juguharrastukseni suhteen. Suuret kiitokset hyvistä vinkeistä!

Kari: Hernekeiton keittämiseen pitäisi saada jonkinlainen rutiini. Jotenkin sitä ei ole tullut opeteltua, kun purkkikeitto on niin perin juurin tuttua ja turvallista. Ja omatekoinen linssikeitto on kuitenkin lempiruokiani!

Stjtr: Pinaattipizzaa voisin maistaa itsekin. Lihaisat pakastepizzat tökkivät nimittäin ihan tosissaan, kun makkarat yms. maistuvat aina ihan eltaantuneelle. Harmi muuten, ettei kaupasta saa nokkospizzaa.

Talousihme: Savolaista kokkailua New Yorkissa! Olen ihan myyty jo valmiiksi. :)

Varapygmi: Täällä jauhannassa oli joskus juttua purkkihernarista ja silloin sain vinkiksi paistaa kasvishernekeiton joukkoon pekonia. Mutta pelkällä sinapillakin pötkii jo pitkälle.

Pyttipannu olisikin muuten aivan mainiota perjantairuokaa.

Cias: Testi vaan meni vähän pieleen, kun ei oikein osannut verrata tuotosta normilättyihin.

 
At 20/9/09 07:01, Blogger Elena said...

Meistä kyllä Riitan Herkun pussittamat valmiit räiskäleet on usein parempia kuin valmistaikinasta epämääräisissä oloissa paistetut.

 
At 20/9/09 14:08, Blogger Rosmariini said...

En tiennytkään, että Riitan Herkulla on tuommoinenkin tuote!

 
At 6/10/09 21:42, Anonymous Anonyymi said...

Zetan öljyt ja balsamicot ovat ruuanlaiton aatelia! Tervetuloa joukkoon. T:Heli Ruotsista

 
At 7/10/09 18:42, Blogger Anne said...

Me käytämme vaelluksilla ja retkillä hyvin yksinkertaisia systeemejä. Raaka-aineet: Valmislettujauhopussi ja valmiskiisselijauhe. Kisselijauheeseen lisätään vain vähän vettä ja tehdään näin siitä hillo lettujen päälle.
Voisit kokeilla myös pullataikina-aineksia. Teet tikkupullataikinajauhoseoksen minigrippussiin, johon lisäät määränpäässä veden purosta tms. paistat pannulla tai notskilla ja pyöräytät kaneli-sokeriseoksessa. Voi tekee ihmeesti lisämakua sulatettuna tai paistorasvana.

 

Lähetä kommentti

<< Home




Instagram

pastanjauhantaa(at)gmail.com


Powered by Blogger

Related Posts with Thumbnails