sunnuntai, kesäkuuta 28, 2009

Täällä ei ole mitään näht... tai siis kokattua

Kesän helteisyys yhdistettynä äkilliseen yltiösosiaalisuuteen on ollut omiaan haittaamaan kokkaamista ja sitä myötä myöskin kokkauksesta bloggaamista. Mutta syöty on toki taas viikon mittaan monenlaista, alkaen kesätapahtumien bulkkipaellasta ja päätyen ravintola Mezzon mahtimuoniin.

Onneksi aina välillä on ehtinyt vähän riippumattoonkin paistattamaan päivää ja lueskelemaan. Lukulistalla on ollut pakollisten kesädekkareiden lisäksi tuleviin reissusuunnitelmiin liittyvää kirjallisuutta. Kohteina olisivat näillä näkymin Pietari ja jossain vaiheessa sen jälkeen vähän kaukaisempi Kenia.

Josko sitten pitkästä aikaa vaikka parit kirjasitaatit kuvassa näkyvistä kirjoista:
Joskus hän tosin maistoi valmistamaansa ruokaa, mutta epäröiden ja epäillen, niinkuin voisi kuvitella noidan pistävän suuhunsa lusikallisen omaa keittoaan. Koskaan hän ei suostunut syömään tätä ruokaa, vaan piti omaksi ravinnokseen esi-isiensä tapaan lujasti kiinni maissintähkistä. Siinä kohden hänen älynsä saattoi toisiaan tehdä hänelle pahan kepposen, niin että hän tuli minulle tarjoamaan kikujuiden herkkupalaa, käristettyä bataattia tai lampaanrasvan möykkyä, niinkuin sivistyneiden ihmisten seurassa monta vuotta elänyt koira voi jättää lattialle isäntänsä eteen lahjaksi luun. Sisimmässään Kamante kaiketi aina arvosteli suorastaan hassuudeksi sitä vaivannäköä, johon alistuimme ruokamme tähden.
(Karen Blixen, Eurooppalaisena Afrikassa)

Etelä-Venäjä syöksyy silmille pietarilaisilla ruokatoreilla. Erityisesti georgialaiset maustesekoitukset ovat mainioita tuliaisia. Janon yllättäessä voit turvautua votkaan. Älä tyydy vain peruskirkkaaseen vaan osta mukaasi myös karpalovotkaa, sitruunavotkaa, tulista chilivotkaa, metsästäjänvotkaa... tai vaikkapa hunajapippurivotkaa. Samppanja, suklaa, halva ja muu neukkuajalle tyypillinen ruoka, kuten tee n:o 57 vihreänkeltaisessa paketissa, on todella hyvää. Kaikkea saa edelleen kaupoista. Myös moldovalaisiin viineihin kannattaa tutustua.
(Anna Häkkinen & Antti Kauppinen, Sankarimatkailijan Pietari. Uudistettu kolmas painos.)

9 Comments:

At 28/6/09 22:22, Blogger Virpi said...

Sankarimatkailijan Pietari oli varsin oivallinen opus (yhdistettynä johonkin karttaan/karttoja+kuvia+osotteita sisältävään toiseen matkaopukseen) Pietarissa! Mielestäni paras tahi hauskin Sankarimatkailijan opus jonka olen toistaiseksi lukenut :)

Oletteko tekemässä pitkänkin reissun Pietariin ja osaatteko kumpikaan venäjää? Itselläni tosiaan suurinta ahdistusta aiheutti kielen taitamattomuus ja kyrillisin kirjaimin merkityt kadut oli välillä vaikea yhdistää matkaoppaiden länsimaisin aakkosin kirjoitettuihin sijaintitietoihin.

Mutta kuohuviini on halpaa ja hyvää, sitä kannattaa juoda! :) ja toivottavasti ehditte saada enemmän irti ruokakulttuuristakin, kuin me ehdittiin pelkällä viikonloppureissullamme taannoin.

 
At 28/6/09 22:47, Blogger Rosmariini said...

Kukahan tuota kyseistä kirjaa meikäläiselle just toukokuussa mahtoikaan suositella? :) Olen yleensä huono lueskelemaan matkaoppaita, mutta nyt osuin sattumalta kirjastossa matkahyllylle ja innostuin niitä lainailemaan (samoin kuin romaanipuolelta tuota Blixeniä).

Ihan vaan muutaman päivän junareissu on tiedossa (tai siis suunnitelmissa), ja aikomuksena olisi tosissaan keskittyä syömispuoleen, kuinkas muutenkaan. Kieltä osataan onnettoman vähän. Toinen jauhajapuolisko on onneksi joskus aikoinaan opetellut aakkoset, niin jospa sillä keinoin saisi esim. metroasemien nimistä edes pikkuisen tolkkua.

Mukava olisi kyllä päästä Pietariin viimein, kun olen siitä vuosikaudet haaveillut. Ja pelkkä suunnittelukin on tietenkin jo niin kivaa.

 
At 29/6/09 08:23, Blogger Virpi said...

No ei sitä voi kaikkea puhumaansa aina muistaa :) mutta hyvä, että olen ollut noin reipas ja suositellut.

Aakkosten osaaminen auttaa jo varmasti! Ei tarvitse tulkita kyrillisiä aakkosia merkkeinä niin kuin me tosiaan tehtiin :)

Ja se aakkosten osaaminen voi auttaa siinä ruokapuolessakin. Silloin uskaltaa ehkä paremmin valita ruokapaikkansa sen mukaan, mikä houkuttaa, eikä sen mukaan, että ruokalista löytyy jollakin ymmärrettävällä kielellä.

 
At 29/6/09 10:31, Anonymous TiV said...

Kirjoista tuli mieleeni: Anna-Leena Härkösen Sopan syvin olemus on ollut minun mieleiselläni kynällä kirjoitettu. Nasevaa ja osuvaa. Jos kyseinen opus on tullut ostettua, ÄLKÄÄ VAAN MISSÄÄN NIMESSÄ ostako lehtihyllyissä nyt mainostettavaa "uutuutta" Taikinaterapiaa.
Sanasta sanaan sama kuin edellä mainittu kirja, vain neljä lyhyttä uutta tekstisivua. Kaikki muu samaa vanhaa, vaikkakin edelleen hyvää ja hyviä reseptejä. Minusta tämä tuntui vedätykseltä, uudet kääreet ja uusi julkaisumuoto ei tee vielä paketista uutuutta. Minun mielestäni.

 
At 29/6/09 12:56, Blogger Rosmariini said...

Virpi: Sepä se. Pitäisi tulostaa netistä mukaan jonkinlainen perusruokasanasto, niin sillä pötkisi jo pitkälle (tai ainakin johonkin asti). Ja ainahan voi hätätilassa tilata summamutikassakin jotain syötävää. :)

TiV: Viikonloppuna just näin lehtihyllyllä k.o. uutuuden mainoksen, mutta kun itse kirja ei osunut näköpiiriini, niin päätin jättää asian tutkailemisen tuonnemmaksi. Sopan syvin olemus oli kyllä meikäläisen mieleen niin tekstinsä kuin reseptiensäkin puolesta.

 
At 29/6/09 16:40, Anonymous Ilona said...

Hei,
Hieman myöhäjunassa ja ihan eri aiheesta...aiemmin reseptinä ollut puolukka-ruisleipä vaikuttaa herkulliselta. Mutta millaista puolukkahillloa siinä tarkoitetaan? Sellaista kaupan perushilloa, joka on suurimmaksi osaksi sokeria vai voiko käyttää soseutettua puolukkaa, johon on laitettu vähemmän sokeria. Tarkoitan, että vaatiiko leivän maku sitä sokeria?

 
At 29/6/09 19:40, Blogger Rosmariini said...

En ole itse ihan vähäsokerisella hillolla testannut, koska omaan makuuni tuommoisessa ruisleivässä saa olla vähän "siirappisuutta" mukana. Mutta toisaalta leipä saa makeutta myös hunajasta, ja siinäkin on joillekin sokeria jo riittämiin.

Pääasia on, että hillo on kohtuullisen nesteistä ja juoksevaa. Liian jämäkällä hillolla tulee liian jämäkkää taikinaa.

 
At 5/7/09 00:30, Blogger Anniak said...

Moldovalaisista viineistä piti sanomani, että pääsin joku aika sitten testaamaan Purcari-merkkistä merlota, joka ainakin omaan makuuni oli erinomaista. Viinimaanahan tuo herättää epäluuloja, mutta itse olin ainakin tyytyväinen. :)

 
At 5/7/09 13:46, Blogger Rosmariini said...

Kiitos vinkistä! Suositukset ovat kyllä paikallaan, kun oma tietämys kyseisen alueen viineistä on kutakuinkin olematon.

 

Lähetä kommentti

<< Home




pastanjauhantaa(at)gmail.com


Related Posts with Thumbnails