Simaa
Olen ollut periaatteessa jo useamman vuoden ajan aitojen raaka-aineiden ystävä, mutta vähän aikaa sitten lukemani Oikean ruoan puolesta sai minut entistä vakuuttuneemmaksi teollisesti tuotettujen ruokatarvikkeiden ongelmallisuudesta. Olenkin nyt yrittänyt tosissani tarkkailla ruokailutottumuksiani ja tehdä yhä useammin syötäväni alusta loppuun asti itse.Suurimpana ongelmana ovat fondit (onko kenelläkään blogissaan inspiroivia ideoita liemien keittelyyn?), jugurtit ja mehut (Valion luomuappelsiinimehu on vaan niin ihanaa... samoin kuin tietenkin karpalomehu). Ovat omatekoiset mehutkin tietenkin hyviä - mutta jos nyt taivun ostamaan mehumaijan, niin seuraavaksi onkin kenties pakko saada jo oma mankeli.
Todistetustihan itse voi tehdä kaikenlaista, vaikkapa perunalastuja, nuudeleita tai makkaraa. Aivan kaikkeen ei tietenkään kannata ryhtyä, etenkään kun ei ole mahdollisuutta ryhtyä päätoimiseksi kotikokiksi. Eikä kaikesta vaan pysty luopumaan, kun moniin teollisiin tuotteisiin on jo niin tottunut. Heinzin ketsuppikin alkaa kuitenkin olla jo olennainen osa meikäläisen identiteettiä (siitä huolimatta teen ketsuppiakin aina silloin tällöin itse). Enkä oikein voi kuvitella, että Pippurimylly luopuisi ihan helpolla Battery-juomavarastoistaan. Mutta tätä nykyä teemme leivän aika lailla itse, ja muutakin kehitystä on toivon mukaan tapahtumassa.
Limsaa en juo juuri koskaan muutenkaan, mutta sillekin voisi siitä huolimatta kehitellä omatekoisia vaihtoehtoja. Siksipä teinkin tänä vuonna pitkästä aikaa simaa. Ohjeen otin niinkin monimutkaisesta paikasta kuin fariinisokeripussin kyljestä. Vettä laitoin neljä litraa ja sokeria yhteensä 400 grammaa, joista kolmesataa fariinisokeria. Kaapista nimittäin löytyi aiemmin avattu fariinisokeripussi, jonka sisältö muistutti lähinnä tiiliskiveä. Yritin kaikin keinoin saada ähellettyä 300 gramman palasta pienemmäksi (ohjeellinen määrä oli 200 grammaa kumpaistakin sokeria), ja kokeilin palasen halkaisemiseen suurin piirtein kaikkia taloudestamme löytyviä, tarkoitukseen sopivia välineitä (en sentään kirvestä tai moottorisahaa).
Turhauttavaa! Miten ihmeessä fariinisokeri pitäisi säilyttää, että se ei kuivettuisi saman tien? No, onneksi ohjeessa kerrottiin, että fariinisokeria voi halutessaan laittaa enemmänkin (ja tavallista sokeria vastaavasti vähemmän), jos haluaa simastaan tummempaa. Joten päätin nyt sitten ryhtyä suosiolla vähän tummemman siman ystäväksi.
Lisäksi puristin joukkoon mehut yhdestä ja puolesta sitruunasta, ja hiivaa tuli joukkoon totta kai myös. Vuorokauden päästä panin siman pulloon (onko olemassa ketään, joka tykkäisi pullojen pesusta?), luullakseni muistin laittaa sokeria ja rusinoita jokaisen pullon pohjalle. Maistamaan en ole vielä päässyt, mutta toivotaan parasta. Nyt vaan sitten odotellaan rusinoiden kohoilemista. Alkuviikosta pitäisi tulla valmista.
Sima
8 litraa vettä
1/2 kg fariinisokeria
1/2 kg taloussokeria
2-3 sitruunaa
1/4 tl tuoretta hiivaa
rusinoita
Kiehauta osa vedestä ja kaada sokerien päälle. Mikäli haluat tummempaa simaa, käytä yksinomaan fariinisokeria (1 kg). Lisää loput vedestä sekä puristettu sitruunan mehu. Lisää haaleaan seokseen hiivaa. Pullota sima seuraavana päivänä. Lisää jokaiseen pulloon teelusikallinen sokeria ja muutama rusina.
Huom! Paine pullossa kasvaa käymisen jatkuessa, joten älä käytä liian tiukkaa korkkia. Sima valmistuu viileässä paikassa noin viikossa, huoneenlämmössä noin 3 päivässä. Säilytä sima viileässä ja käytä noin viikon kuluessa.
(Nyt kun tsuumailin simaohjetta uudemman kerran, huomasin, että sokeria on mennyt joukkoon sata grammaa ohjeistettua vähemmän. No, jospa juoma onnistuisi siitä huolimatta.)
posted by Rosmariini @ 17:40
29 comments
29 Comments:
Fariinisokerin saa pehmitettyä lisäämällä pussiin pari tippaa vettä ja sulkemalla tiiviisti. En tietenkään nyt muista, missä ajassa sokeri pehmenee, mutta veikkaisin muutamaa tuntia. Testannut olen, ja toimii.
Suurkiitos vinkistä! Tämä ei nimittäin ollut ollenkaan ensimmäinen kerta, kun ponnistelin ruskean sokeripalan kimpussa. Joskus olen tainnut jopa turvautua raastinrautaan, jos olen pienempää määrää johonkin keitokseen tarvinnut. :)
voih, milloinkahan saisi aikaiseksi tehdä itse simaa... kaupan simat ei ole mistään kotoisin, mutta aion silti kokeilla tänä vappuna tätä Wanhan Porvoon Fabriikin kotisimaa.
Toivottavasti sima onnistuu, mun mieleen se on parhaimmillaan silloin kun ei ole liian makeaa.
Oli pakko käydä tämän postauksen kunniaksi vähän simapullolla maistelemassa, eikä se hullumpaa ollut ollenkaan. Joten jospa se nyt, kaikesta sähläyksestä huolimatta, onnistuisi.
Omatekoisessa simassa olen arvellut aina lähinnä sitä, että jaksaako sitä kuitenkaan juoda loppujen lopuksi litratolkulla. Mutta vapun aikana näkee toisaalta usein tavallista enemmän tuttuja, joten jos vie vaikka sitten simatuliaisia mukanaan. :)
Tuosta pullojen pesusta tuli muuten elävästi mieleen 90-luvun kultaiset opiskeluvuodet ja kotiviinin teko! Kääk. Olinkin armeliaasti ehtinyt unohtaa koko ilmiön.
Olipa hassua että olit maininnut tuon kotiperunalastujen ohjeen tässä postauksessa, kun minä juuri ennen kuin tulin tätä lukemaan, etsin sen tuolta blogistanne kun ajattelin niitä tehdä tässä illalla naposteltavaksi :) joskus ajat sitten ohjetta jo testasin ja nyt yhtäkkiä sen muistin, kun mietin että voisin dippailla muutakin kuin porkkanaa tänään.
Sama kirja on ollut lukemistossa, kuten myös Petos lautasella... Olen jo pitkään joutunut tavailemaan tuoteselosteita, mutta nykyisin sillä on todella suuri merkitys siihen, mitä kotiini kaupasta kannan.
Olisi niin kiva tehdä kaikenlaista itse, mutta ainahan se ei ole mahdollista. Ja Heinzista en luovu minäkään. :)
Ja joudun varmaan turvautumaan tuohon Porvoon simaan, omatekoista ei ehtinyt tänä vuonna laittaa tulemaan. Loistava idea viedä sima tuliaisiksi!
Virpi: Ehkä tämä on taas sitä ruokapolkkaajien välistä teletapiaa. :) Toivottavasti tulee makoisia lastuja.
Tusla: Minä en ole aiemmin tutkaillut tuotesisältöjä juuri ollenkaan, minkä takia niiden seuraaminen on nyt sitäkin valaisevampi kokemus. Maissi on tosiaan yllättävän monessa mukana! Ja jännä, että margariini sai voin korviketuotteena kuulla kirjassa kunniansa. Pitäisi lukaista vielä tuo Petos lautasellakin.
Ehkäpä tosiaan telipaatti oli asialla :)
Lastut onnistuivat, hyvää telkkarinaposteltavaa ovat! Simasta en muuten välitä, mutta tuo kotiviinimuistelo toi minullekin mieleen moisen nesteen tekemisen kulta-ajat. Meillä oli Tampereella oikeen rakkaudella tehtyä kotiviiniä ja miespuoliset ystävät aina ihmettelivät miten periaatteessa samasta aineesta voi saada muka toiset parempaa kuin toiset. Vastattiin sitten, että siks, kun me tehdään sitä sydämestä ja rakkaudella :D hyvinhän tuo maistui silloin.
Jamien kirjassa Alastoman kokin paluu on muutamia ihania liemiohjeita (ainakin siis kana, kala ja kasvis)! Ohjeessa vinkataan, että säilyvät 4 päivää jääkaapissa ja pakkasessa kolmisen kuukautta - jääpalapusseihin tm pakastettuna saa helposti liemikuutioita tarvitsemansa määrän. Fariinisokerin jähmettymiseen itsekin kyllästyneenä keksin laittaa sokerin tiiviiseen tupperin tai vastaavan astiaan, kunhan vain on ilmatiivis. Pysyy ihan oikeasti kosteana!
Fariinisokerin säiläömiseen voi Nekun vinkin ohella kokeilla myösa seuraavaa: ota fariinisokeri, ja kaada päälle kuumaa vettä jonnin verran. Tarkoituksena olisi saada paksuhko siirappi. Siirappi säilyy pullossa ja voi käyttää fariinisokerintapaan, lisää määrää vain rippusen verran suuremmaksi. Tällä tavoin fariinisokeri säilytetään esim yökerhoissa tms. :)
Jähmettynyt fariinisokeri pehmenee myös mikrossa käyttämällä, joskus mikron puutteessa olen heittänyt jopa uuniin.. Aina nimittäin tuo veden kanssa lotraaminen ei ole vaihtoehto, riippuen ohjeesta:)
ooh, simaa. pakkasin laukkuni, ilmestyn teille vapuksi :D
toi fondiasia muakin jurppii. haluaisin tehdä lientä muusta kuin fondista, mutta en TO-DEL-LA-KAAN ole niin ... epälaiska :P
Täällä on myös sima tekeytymässä!
Fariinisokeri tosiaan pehmittyy pirskottamalla tilkka vettä päälle ja laittamalla hetkeksi mikroon (tämän saman kikan eri variaatioita oli jo suositeltukin).
Tulevaisuudessa fariinisokeri kannattaa säilyttää tiiviissä minigrip-pussissa tai tupperin rasiassa.
Niin, ja sitä fariinisokeria kannattaa käyttää! Antaa esim. juomiin (jääkahvi tms) tavallisen sokerin korvaajana hyvän, hiukan toffeemaisen maun.
Virpi: Kotiviineissä oli kyllä melkoisia eroja. Kerran tein viiniä yksiin häihin, ja silloin piti ostaa tarkoitusta varten vähän juhlavampi tarvikepaketti. Jospa siihen olisi hurahtanut vähän rakkauttakin sekaan. :)
Anonyymi: Pitääpä tutkia Alastonta kokkia heti tänä iltana. Sen kirjan avulla aikoinaan hurahdin kokkailuun - joten jospa se innostaisi meikäläisen liemienkin keittelyyn.
Dea: Vau, tuleeko fariinisokeria johonkin juomasekoituksiin? Ammattikäytössä on tosissaan varmasti kätevää, jos sokeri on vähän juoksevammassa muodossa.
Fariinityttö: Kiitos vinkistä, enpä ollut tuotakaan hoksannut. Onneksi tässä tapauksessa kuuma vesi hoiti lopulta liuottamisen.
Liina: Siman keinoinko teikäläinen saadaan siirtymään sieltä tänne pohjoisen perukoille. Jos vaan olisi hoksannut tuon jo aiemmin. :)
Liisi: Jospa käytän itsekin jatkossa enemmän fariinisokeria - jos nyt kaikkien noiden ohjeiden avulla saisin sen helpommin käytettävään muotoon.
Jyrki Sukula tarjosi joskus Via -merkillään aivan loistavaa valmista aitoa kanalientä litran purkeissa. Se oli niin hyvää ja esim. risotto oli tosi kätevää valmistaa siitä. Menekkiä ei tainnut olla tarpeeksi, sillä sen valmistus on käsittääkseni loppunut. Ainakaan täältä JKLstä sitä ei enää saa. Harmi! Itse yritän omalla ostoskäyttäytymisellä vaikuttaa hyvien tuotteiden menekkiin, jotta niitä saisi jatkossakin, mutta tietenkin tällaisiin projekteihin pitäisi saada muut mukaan. Joskus tuntuu, että onkohan sitä ainoa, joka arvostaa ihan oikeita makuja ja ostaa esim. marinoimatonta lihaa....
- Kirsi
Fariinisokerin saa säilymään pehmeänä kun laittaa sen jääkaappiin pienessä pussissa. Hyvin säilyy!
Olen monet kerrat miettinyt, että pitäisi laittaa teille kommenttia hyvistä ohjeista, joita olen täältä napannut ainakin parin vuoden ajan. Vasta nyt, kun puheeksi tulivat lisäaineet, saan kommentin aikaiseksi...
Luin jokin aika sitten ruotsalaisen Mats-Eric Nilssonin Den hemlige kocken -kirjan ja sen jatko-osan Äkta vara. Kun samoihin aikoihin eksyin myös Kemikaalicoctail-blogiin ja bongasin Radio Groovesta terveellistä ravintoa käsittelevän radio-ohjelman (www.terveydentukipilarit.fi) koin jonkinlaisen herätyksen. Aloin kiinnittää entistä enemmän huomiota paitsi ruokaan, myös kaikenlaisiin pesuaineisiin ja kosmetiikkaan. Seurauksena on ollut se, että meillä syödään nykyään luomua aina, kun sellainen vaihtoehto on tarjolla, kaikkien elintarvikkeiden sisällöt tutkitaan tarkoin, pyykinpesuaineet haetaan Ekolosta tai Ruohonjuuresta (asumme Helsingissä) omaan uudelleentäytettävään muovipulloon, kosmetiikkatuotteissa suositaan luonnonkosmetiikkaa jne. Yksityiskohtana täytyy mainitta ihana uusi tuttavuus ruokapuolella eli spelt - olen vaihtanut vehnäjauhot lähes täysin täysjyväspelttiin (antoi mm. pinaattilettuihin ihanan täyteläisen maun!).
Ihanaa, että tekin olette alkaneet kiinnittää huomiota lisäaineisiin, blogianne luetaan niin paljon, että moni muukin varmasti herää huomaamaan asian tätä kautta. Ja kun tarpeeksi moni vaatii puhdasta ruokaa, alkaa tarjontakin varmasti lisääntyä.
Simasta ja siihen käytettävästä sokerista täytyy vielä kommentoida. Olen juuri aloittelemassa siman tekoa, ja ajattelin tänä vuonna tehdä juoman täysruokosokerista (siitä lisää tietoa löytyy mm. www.intiaanisokeri.fi).
Kiitos vielä kivasta blogista ja monista inspiraatioista sekä aurinkoista kevättä sinne Ouluun!
Juuri avattuun farinisokeri pussiin kannattaa laittaa muutama palasokerin pala, kerää kosteuden ja pitää sokerin pehmeänä paljon pidempään. Tiiviisti tarvitsee silti sulkea :)
Kirsi: Niinhän se menee, että jos kukaan ei ostaisi niitä hunajamarinoituja broilerisuikaleita, niin ei niitä sitten missään myytäisikään. Perjantaikokilla oli aiheesta reilu vuosi sitten ihan mahtihyvä kirjoitus.
Soile: Fariinisokerin pussitusta olenkin kokeillut, mutta enpä ole tullut ajatelleeksi, että sen pussin voisi sijoittaa jääkaappiinkin.
Marja: Tervetuloa kommentoimaan! Lisäaineita tulee onneksi välteltyä luonnostaankin, kun tavoittelee mahdollisimman hyvää makua, välttelee keinotekoisia tuotteita ynnä eineksiä + tekee ruokansa oikeista raaka-aineista alusta loppuun asti itse. Ja lisäksi saa itselleen (ja toivon mukaan muillekin;) hyvän mielen maittavasta ateriasta.
Anonyymi: Ällistyttävän moninaisia vinkkejä tuohon fariiniongelmaan näyttäisi löytyvän. Pitäisi näköjään pyytää useamminkin neuvoa vastaavissa tilanteissa.
Kannattaa käydä kauppahallista kyselemässä luita lihaliemen keittämistä varten. Joskus niitä voi saada ison säkillisen ihan ilmaiseksikin (ainakin meilläpäin). Porkkanaa, selleriä, sipulia ja palsternakkaa antamaan makua sekä suolaa, jos haluaa. -Jokke-
Ai niin, www.puljonki.fi. Näissä ei juuri ole turhaa tavaraa! Ainoa vaan, että niitä ei taida ihan tavan kaupasta saada. Tampereella Keittiöelämää on myynyt näitä, muista hankintapaikoista ei ole tietoa. Puljongista varmaan osaisivat neuvoa.
Täytyy vielä käydä kommentoimassa (kommenttieni määrä kasvaa siis eksponentiaalisesti - vai miten se nyt menikään...).
Meilläkin ruoka tehdään pitkälti itse alusta asti, mm. niitä liha- ja kalaliemiä keitellään isompia satseja ja pakastetaan myöhempää tarvetta varten. Kuitenkin vasta vähän aikaa sitten heräsin huomaamaan, mitä kaikkea esimerkiksi "kätevät" maustekastikkeet, maustetut kermat, tuorejuustot ja erilaiset kevyttuotteet sisältävät. Valmiit jäätelöt sisältävät lähes poikkeuksetta ainakin arominvahventeita. Teollisten savulihatuotteiden ostamisen lopetin tyystin, kun luin millaisilla aineilla savun maku näihin saadaan. Leipähyllyssä lisä- ja säilöntäaineetonta leipää on usein vain nimeksi, jos ollenkaan. Itse leipomalla toki tietää mitä suuhunsa pistää.
Aiemmin ei tullut mieleenkään epäillä elintarvikkeiden turvallisuutta, mutta nykyään olen kyllä aika tarkka näissä jutuissa. Lisäaineiden välttäminen ei missään nimessä ole mahdotonta, mutta vaatii välillä vähän ylimääräistä vaivannäköä.
Noita aiemmassa kommentissa mainittuja Puljonki Oy:n liemiä saa ainakin meidän lähi-K-supermarketistamme - suosittelen niitä kyllä!
Jokke: Oivallinen idea! Kalanperkkeitäkin olen joskus nähnyt kalatiskeissä esillä - ilmeisesti juurikin liemenkeittotarkoituksia varten.
Tusla: Pitääkin muistaa katsastaa saman tien täkäläisten kauppojen Puljonki-valikoimat.
Marja: Totta! Minulla tuli keinotekoisten kevyttuotteiden kanssa mitta täyteen pari vuotta sitten, eikä niitä ole meille juuri ostettukaan (paitsi vähän aikaa sitten yhtenä viikonloppuna huoltoasemalta kevytkermaa, kun siellä ei ollut muunlaista myynnissä). Tuorejuustoja tosin ostan edelleen aina silloin tällöin, kun ne ovat ruuanlaitossa monessa suhteessa muuten niin kivoja. Ja jäätelöä pitäisi tehdä useammin itse! Saisi samalla sekaan täsmälleen semmoisia juttuja, joista tykkää.
Ainakin Cantadou-tuorejuustot näyttäisivät olevan ilman enempiä lisäaineita. Juuri tavasin piparjuurituorejuustopaketin kyljestä, että tuote sisältää tuorejuustoa, piparjuurta (joka tosin sisältää sulfiittia), vettä, kermaa ja suolaa. Sitä en tosin tiedä, pitääko ainesosa tuorejuusto sisällään jotain lisäainetta := Itse tehty jäätelö on kyllä hyvää. Täytyykin ehkä viikonloppuna tehdä jätskiä!
Juuri tuo nimenomainen piparjuurijuusto onkin muuten hyvää. Pitäisi ehkä ostaa sitä taas vapuksi.
Fariinisokeria toki käytetään drinkeissäkin. Lähinnä kahvipohjaisissa sellaisissa, esim Irish coffeessa. Baarista riippuen fariinisokerista tehdään liemi joko kuumalla vedellä tai kuumalla kahvilla liuottaen. Liemen saa nopeasti kaadettua lasiin drinkkiä tehdessä kaatonokalla varustetusta pullosta.
Teko on helppoa. Saman verran kuumaa nestettä ja sokeria kippoon. Sekoittelua sen aikaa, että sokeri sulaa tehden seoksesta kiiltävää ja hieman siirappimaista. Liemi kannattaa säilyttää kylmässä. Se alkaa käydä lämpimässä parissa viikossa.
Sokerilientä saa aikaan samalla tavalla käyttäen tavallista valkoista sokeria ja kuumaa vettä.
Ai juu... Fariinisokeriliemi (kahviin tehtynä)toimii hyvin vaniljajäätelön kastekkeenakin. :b
Tervehdys! Lisäaineiden haitallisuudesta lisää tietoa on esimerkiksi Petos lautasella kirjassa sekä Hyvä paha lisäaine kirjassa.
Liemistä sen verran, että kuivattujen sienten liotusvesi on mahtava liemi melkeimpä mihin tahansa keittoon, maku on pehmeä ja kermainen.
Fariinisokeri säilyy pehmeänä kun suljet pussin sellaisella pussinsulkijaklipsulla, joita esim. Ikea myy.
Lähetä kommentti
<< Home