Alku, jälki ja pää
Voiko olla mitään viihdyttävämpää kuin viikonloppu vannoutuneiden ruokaihmisten seurassa? Matala majamme sai vastaanottaa muutaman viehättävän pääkaupunkilaisen, joilla oli ruokakirjoja niin yölukemisena kuin aamupalallakin puuttuvan sanomalehden virkaa toimittamassa. Tuiki tuttuihinkin asioihin saa näköjään mukavasti uutta näkökulmaa, kun niitä tarkastelee hetken aikaa jonkun toisen henkilön silmin. Taidan itsekin ottaa lähiaikoina muutaman unohtuneen opuksen uusintatarkasteluun.
Viikonloppu toi tullessaan myös muutamia täysin uudenlaisia ruoka-aineksia. Täytynee tunnustaa, että ulkowokkiin suikaloitu kyssäkaali oli meikäläiselle kokonaan uusi tuttavuus. Erehdyin luulemaan sitä nimittäin ensi alkuun lantuksi. Samoin pääsin maistelemaan lipstikkaa, kaurakermaa sekä savusuolaa, liottamaan inkivääriä ja ihailemaan vaahtokarkkien päätymistä leivonnaisten sisuksiin.
Oma osani viikonlopun kokkisodassa oli toimittaa tyhjää (avustajan roolini kutistui kovasti, kun kokkisodan kisaajat olivat niin kovin omatoimisia). Ehdin sitten paistatella vähän päivääkin pihapatiollamme. Eilisilta eteni muuten syömisineen ja laulamisineen melko rauhallisesti, mitä nyt pari hurjinta innostui pelaamaan Trivial Pursuittia vielä aamuneljältä.
Kotikaupungistammekin löytyi viikonlopun aikana ihan uusia puolia. Kuten nyt vaikka Kauppurienkadulle ilmestynyt Nelituulia-niminen suklaapuoti.
Muutkin blogitutut ovat kesän mittaan tervetulleita piipahtamaan, mikäli näille kulmille sattuvat osuttautumaan. Tarjoamme Oulun ahtaimman takapenkin ja vauhdikkaimman kiertoajelun.
Viikonloppu toi tullessaan myös muutamia täysin uudenlaisia ruoka-aineksia. Täytynee tunnustaa, että ulkowokkiin suikaloitu kyssäkaali oli meikäläiselle kokonaan uusi tuttavuus. Erehdyin luulemaan sitä nimittäin ensi alkuun lantuksi. Samoin pääsin maistelemaan lipstikkaa, kaurakermaa sekä savusuolaa, liottamaan inkivääriä ja ihailemaan vaahtokarkkien päätymistä leivonnaisten sisuksiin.
Oma osani viikonlopun kokkisodassa oli toimittaa tyhjää (avustajan roolini kutistui kovasti, kun kokkisodan kisaajat olivat niin kovin omatoimisia). Ehdin sitten paistatella vähän päivääkin pihapatiollamme. Eilisilta eteni muuten syömisineen ja laulamisineen melko rauhallisesti, mitä nyt pari hurjinta innostui pelaamaan Trivial Pursuittia vielä aamuneljältä.
Kotikaupungistammekin löytyi viikonlopun aikana ihan uusia puolia. Kuten nyt vaikka Kauppurienkadulle ilmestynyt Nelituulia-niminen suklaapuoti.
Muutkin blogitutut ovat kesän mittaan tervetulleita piipahtamaan, mikäli näille kulmille sattuvat osuttautumaan. Tarjoamme Oulun ahtaimman takapenkin ja vauhdikkaimman kiertoajelun.
14 Comments:
Kiitos kaunis teille molemmille uskomattomasta vieraanvaraisuudestanne!
Rosmariinin saaristolaisleipä on parasta! Oikeata voita!
Nähdään viimeistään loppukesästä!
Rosmariinin saaristolaisleivän reseptiä ei löydy Pastanjauhannan reseptilistalta.
(kerjää)
Tässäpä tämä. Itse olen tavannut tehdä tuon toisinaan parikin desiä pienemmällä vehnäjauhomäärällä, kun taikinan voi kuitenkin jättää hyvinkin löysäksi. Tällä kertaa leipä oli hyvinkin jämäkkää (ja siirappista!).
Samoin suuret ja sydämelliset pakahtumiskiitokset mielettömän ihanasta viikonlopusta, ensiluokkaisesta emännöinnistä, ikimuistoisesta isännöinnistä ja suunnattoman herkullisesta singst..Saaristolaistaleivästä! Halauksia Helsingistä lähettää illan ahkerin apinastarba
Erektiiviset kiitokset minunkin puolestani vielä kertaalleen, oli lystiä!
Kävin ilmoittamassa kollektiivisoossimme kesä-heinäkuun ruokahaasteeseen :-)
Hittiartisti: Minä en unohda viikonloppua varmasti pitkiin aikoihin, kun kaikkien uusien makujen lisäksi myös suuri osa lauluista jäi pyörimään ripiitillä päähäni. Etenkin tietenkin ihana uh huh huh huh!
Välispiikki: Oujee! Saas nähdä, kun haaste on kokonaisen kahden kuukauden mittainen, lähdetäänkö vielä heinäkuun mittaan omatoimiselle santsikierrokselle. Innovatiivisuuttanne ihmettelen ja ihailen kyllä aina vaan.
Suuret kiitokset kisakestävyydestä koko kolmikolle! Seuraavalla kerralla sitten suosiolla johonkin semmoiseen karaokebaariin, josta saa myös jotain syötävää?
Eikun uh buh buh buh buh! :-D
Onko kuvia itse sodinnasta?
Pilkkomis- ja hämmennyskuvia löytyy, mutta ei mitään sen sotaisampaa. Palkinnotkin jäivät tällä kertaa jakamatta (pitää ottaa seuraavalla kerralla semmoinenkin ohjelmaan).
Kuulostipas kivalta teidän meiningit, pitää kohta varmaan alkaa itekin pitään ruokablogia vaan siks että pääsis mukaan teidän rientoihin! (Ei oikeesti tosin kannata meikäläisen kokkailuilla...)
Ois tienny tästä ni ois voinu stalkkailla kaupungissa iloista bloggaajajoukkoa :) tosin pieni kaupunki tämä Oulu on, helposti täällä huomaa olevansa jostain kautta yhteydessä melkeen keneen vaan.
Pitäisi järkkäillä oululaisin voiminkin joskus jotain vastaavaa. Ties kuinka tutustumisen arvoisia tyyppejä kaikkien nimimerkkien takana mahtaa täällä oikein luuratakaan.
Ai niin, ihan ensimmäinen isompi ruokablogipiknik toteutettiin nimenomaan kommentoijapuolen aktiivisuuden tuloksena. Eli oma blogi ei ole ollenkaan välttämättömyys mukaan pääsemiselle. :)
hauskaa on tuntunut olevan! mitäs muuta sitä hauskanpitoon tarvitseekaan kuin sopivasti syömää, juomaa ja pari mukavaa kuomaa :)
Näinhän se on! Ehkäpä tapaamme itsekin jolloinkin mainittujen aktiviteettien äärellä. :)
ehkäpäs tapaammekin! :)
Lähetä kommentti
<< Home