sunnuntaina, maaliskuuta 02, 2008

Samppanjaa ja simpukoita

Pastanjauhajat ovat varsinkin näin talvisaikaan ahkeria punaviininjuojia ja laiskahkoja valkoviininjuojia - ja hyvin saamattomia kuohujuomien kuluttajia. Nyt kuitenkin maistelimme viime aikoina paljon esillä ollutta ja tarkkasuu Essi Avellanillekin maistunutta Bruno Paillardin vakiosamppanjaa: Bruno Paillard Brut Première Cuvée.

Kokemus oli erinomainen ja sai miettimään, josko vähäinen kuohunta laseissamme on johtunut voittopuolisesti siitä, että olemme tähdänneet liian lähelle hinnat alkaen -malleja, eli kuohuviinissä tärkein ominaisuus on ollut kuohun olemassaolo.

Paillard maistui alusta lähtien hyvin hedelmäiseltä, melkein kevyen karamelliselta. Sama piirre esiintyy jännästi myös kehittyneissä, muhkeissa valkoviineissä: juoma voi olla sokeripitoisuudeltaan hyvinkin kuiva, mutta tuntua silti suussa pehmeän makealta. Raikkaasta yleisilmeestä huolimatta hapot olivat hyvin hallinnassa, eikä vähemmän tasapainoisten kuivien kuohuvien kirpeydestä ollut tietoakaan.

Samppanjan kanssa nautimme Stockmannin ohjeella valmistettua suoraviivaista simpukkakasaria.

Merimiehen vaimon simpukat

2 kg sinisimpukoita
2 rkl voita
2 salottisipulia
1 valkosipulinkynsi
4 dl kuivaa valkoviiniä
maustekimppu: timjaminoksia, laakerinlehti, persiljanoksia
tuoretta persiljaa

Osta simpukat samana päivänä kuin aioit valmistaa ne. Puhdista ja tarkasta tuoreet simpukat. Kopauta jo avautuneet simpukat pöytään. Ota talteen vain sulkeutuvat simpukat ja heitä avoimiksi jäävät pois.

Silppua sipulit. Sulata voi isossa laakeassa kattilassa. Lisää sipuli- ja valkosipulisilppu. Kuullota hetki ennen kuin lisäät viinin ja maustekimpun. Kuumenna lientä täydellä teholla kunnes se kiehuu voimakkaasti. Lisää simpukat ja paina ne reikäkauhalla liemeen. Sulje kattila kannella ja keitä n. 3 minuuttia kunnes simpukat ovat avautuneet.

Siirrä simpukat reikäkauhalla kuumille lautasille. Keitä lientä kokoon ja lisää lopuksi silputtu persilja ja halutessasi myös kermaa kokoonkeitetyn liemen joukkoon. Kaada kuumaa lientä simpukoiden päälle tai tarjoile liemi erillisestä kulhosta.

Ulkoisesti silmiinpistävin piirre tässä samppanjassa oli kuplien minimaalisen pieni koko. Ne poreilivat lasissa harvakseltaan, pieninä noroina siellä täällä. Viini näytti muutenkin lepäävän lasissa hyvin rauhallisesti ja säilytti poreet pitkään. Hiilidioksidipore ryhtyi vapautumaan ja kirppuilemaan määrissä vasta kielellä.

Kokonaisuutena samppanjan maistelu oli niin antoisa ja arkisesta peruspuurtamisesta poikkeava kokemus, että jatkoa varmasti seuraa!

4 Comments:

At 2/3/08 23:55, Blogger Tusla said...

Tätä samppanjaa onkin pitänyt koestaa jo pitkään, mutta aina on jotain muuta päätynyt ostoskoriin ja lasiin.

Samppanja kyllä kummasti piristää päivää, aina!

Jos pitäisi valita vain yksi viini mukaan autiolle saarelle, oma valintani olisi todella selvä... :)

 
At 3/3/08 09:07, Blogger oliivia said...

Samppis on kyllä vinha juoma, se kyllä piristää tilannetta kuin tilannetta... Ja ihaninta onkin nauttia pientä arkiluksusta ja herkutella hyvällä kuohujuomalla! Itse olemme vakuuttuneita edullisemman laidan Blondel Brut -samppiksesta, tarkat speksit Alkon sivuilta.
Simpukoiden kanssa samppis on varmasti todella herkkua... ja jostain merkillisestä syystä samppanjasta ei tule edes pää kipeäksi!

 
At 3/3/08 09:13, Blogger Rosmariini said...

Omat samppanjakokeiluni voi kotioloissa laskea toistaiseksi melkein yhden käden sormin, mutta näköjään joskus kannattaisi pikkuisen satsata sinnekin suuntaan. Tämäkin osoittautui nimittäin (maultaan ja kuplaisuudeltaan) peruskuohuviiniä huomattavasti kiinnostavammaksi tuttavuudeksi.

Eikä tosiaan tullut pää kipeäksi. :)

 
At 11/3/08 12:36, Anonymous Arto Koskelo said...

Samppanjan hintojen noususta uudessa kotimaisessa viiniblogissa, jota päivitetään usein!

http://viinipiru.wordpress.com/

 

Lähetä kommentti

<< Home




pastanjauhantaa(at)gmail.com


Powered by Blogger

Related Posts with Thumbnails