lauantaina, helmikuuta 23, 2008

Muheva olutpata sekä soodaleipä

Tässä lauantairuokaa viikon takaa. Herkullisia pataruokia -kirjasta löytyi ohje irlantilaiseen olutmuhennokseen, joka lunasti korkojen kanssa opuksen otsikkoon sisältyneen herkullisuuslupauksen. Ruokahetki täydentyi luonnollisesti leivällä. Erään lukijamme vihjaama irlantilainen soodaleipä pääsi vihdoin ja viimein kokeiluun täälläkin. Leipäpalojen avulla olikin hauska kaapia padan pohjasta viimeisetkin liemet parempiin suihin.

Ruokalaji nimeltään carbonnade oli jauhantaosastollemme entuudestaan tuntematon tuttavuus, mutta pataruokakirjassa kerrottiin, että sen alkuperä löytyy Belgian ja Pohjois-Ranskan suunnalta. Siitä syystä voisi kuvitella, että belgiolut saattaisi myös sopia muonaan mainiosti. Meikäläisen sydän sattuu sykkäämään enemmän Guinnessin suuntaan, joten ohjeistettua olutvalintaa ei ollut syytä mennä muuttamaan. Tässä saattaisikin olla oivallinen ruokavalinta ensi kuussa vietettävään Pyhän Patrickin päivään, joka onkin tuttavapiirissämme perinteisesti varsin muistorikasta aikaa.
Irlantilainen carbonnade (Irlantilainen olutmuhennos)

2 rkl ankan- tai hanhenrasvaa tai maapähkinä- tai auringonkukkaöljyä
750 g naudan sisä- tai ulkopaistia 3 cm:n kuutioiksi leikattuna
3 rkl sokeria
1 sipuli pilkottuna
2 rkl vehnäjauhoja
12 salottisipulia
5 dl kuumaa lihalientä
3 ¾ dl stoutia, esim. Guinnessia (laitoimme itse koko tölkin)
2 rkl punaviinietikkaa
3 valkosipulinkynttä
2 laakerinlehteä
merisuolaa ja vastajauhettua mustapippuria

Kuumenna rasva tai öljy suuressa paistinpannussa. Mausta liha suolalla ja pippurilla, pane se pannuun ja paista joka puolelta ruskeaksi. Siirrä liha suureen pataan.
Sulata sokeri paistinpannussa ja keitä, kunnes se on kauniin kastanjanruskeaa. Lisää sipuli, jauhot ja salottisipulit ja hämmennä noin 30 sekunnin ajan. Sekoita joukkoon lihaliemi ja stout. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä minuutin ajan. Lisää etikka, valkosipulinkynnet, laakerinlehdet ja hiukan lisää mausteita, ja kaada seos sitten lihan päälle pataan. Sekoita hyvin.
Peitä pata kannella ja anna sen kiehua hiljaa liedellä tai 175-asteisessa uunissa 1 ½ - 2 tuntia. Ota pata liedeltä tai uunista ja kaada liemi toiseen kattilaan tai paistinpannuun. Kuumenna liemi kiehuvaksi ja keitä sitä kokoon, kunnes se on niin paksua, että sillä voi kuorruttaa. Siirrä liemi takaisin pataan ja tarjoa. Seuraksi sopivat kermainen perunasose ja paistetut herkkusienet.

Ohjeistuksen loppuosa kuulosti omaan makuuni turhan mutkikkaalta. Paistoinkin pataa ensin uunissa puolentoista tunnin ajan, minkä jälkeen oli leivän vuoro päästä uuniin lämmittelemään. Leivän paistuessa annoimme lihapadan kiehua hellalla ilman kantta, jolloin kastike saikin mukavan paksuhkon rakenteen. Osa lihasta toki muusautui tällä tavalla liemen sekaan, mutta sehän ei menoa haitannut. Mukavan maanläheinen meininki samalla lailla kuin tuossa muhkuraisessa soodaleivässäkin. Tässä vielä Leipätiedotuksen sivuilta otettua soodaleipäohjeistusta:
Soodaleipä

6-7 dl sämpyläjauhoja
1 tl suolaa
1 tl soodaa
3½ dl piimää

Soodaleipä on nopea ja helppo valmistaa, koska se ei vaadi alustusta eikä kohottamista.

1. Mittaa vajaa 6 dl sämpyläjauhoja kulhoon, lisää suola ja sooda ja sekoita hyvin.
2. Tee keskelle jauhoja syvennys ja kaada piimä siihen ja sekoita lusikalla tai kauhalla jauhojen joukkoon.
3. Lisää jauhoja tarpeen mukaan, jos taikina tuntuu liian löysältä. Jos taas jauhoja humpsahtaa liikaa, lorauta sekaan tilkka piimää.
4. Kumoa taikina leivinpaperin päälle uunipellille, ripottele pinnalle vähän jauhoja ja muotoile jauhotetuin käsin pyöreäksi.
5. Vedä leivän pintaan terävällä veitsellä ristiviilto. Voit kypsentää leivän myös muotoilematta sitä ollenkaan.
6. Paista 200 asteessa uunin toiseksi alimmalla tasolla 35-40 minuuttia. Leipä on kypsä, kun kopsautat sitä pohjaan ja ääni on kumea.
7. Jäähdytä hetki ritilän päällä ennen leikkaamista.

Vinkki! Irlantilaiset murtavat leivän neljään osaan viiltojen mukaan ja leikkaavat neljännekset edelleen viipaleiksi.

9 Comments:

At 25/2/08 08:45, Blogger pikkulintu said...

Minä olen syönyt tuollaista lihapataa muutama viikko sitten Pohjois-Italiassa Aostan laaksossa paikallisen ruuan illassa. Vieläpä samannimisenä sitä ruokaa tarjottiin. Ehkäpä tuo lihapata yleistä keskieuroopassa...?

 
At 25/2/08 17:26, Blogger Tomi said...

Tämä blogi pitäisi kieltää, koska aina kun tulen sivuille, mulle tulee nälkä, vaikka olisin juuri syönyt.

 
At 26/2/08 16:55, Blogger Rosmariini said...

Pikkulintu: Hyvä havainto! Pikagoogletus kertoo, että carbonnade saattaakin hyvinkin johtua italiankielisestä sanasta carbonata. Pitääpä itsekin kiinnittää Keski-Euroopassa liikkuessaan huomiota ruokalistojen lihapatoihin.

Tomi: Hmmm, ehkä pitää harkita Jauhannan laittamista salasanan taakse. :)

 
At 26/2/08 20:08, Anonymous Anonyymi said...

Erinomainen resepti taas kerran!

Hankin valurautapadan jokin aika sitten ja sitä on pitänyt kokeilla aina kun mahdollista :) Käytin oluena padassa ja ruokajuomana porteria ja se tuntui toimivan hyvin. Guinnesia en ole oppinut juomaan, vaikka muuten oluista tykkäänkin.

 
At 27/2/08 12:59, Blogger ari said...

Sait minut tekemään flaamilaista pataa joka on sekä gastronomisesti eettä kielellisesti sukua tälle ruoalle.

 
At 27/2/08 16:38, Blogger Rosmariini said...

Iih, tosiaan! Miten tuo aiemminkin mainitsemasi flaamilainen pata ei muistunut tässä yhteydessä mieleeni laisinkaan! Pakko kokeilla padan belgiversiotakin jonain viikonloppuna (niin kauan kuin talvea vielä riittää).

 
At 27/2/08 19:12, Blogger ari said...

Anonyymi: oletko koskaan saanut Guinnessiä hanasta? Oikein kaadettuna (jos Guinnessin saa heti kun se on tilattu on aika vaihtaa ravintolaa tai tilata jotain, jota baarihenkilö osaa tarjoilla oikein) se on rakenteeltaan aivan erilaista kuin tuoppiin suoraan lurautettuna.

Legenda väittää, että Guinness joudutaan pastöroimaan kun se tuodaan Yrjön meren yli ja että G olisi aivan erilaista syntysijoillaan tämän vuoksi. Irlannissa ei ole tullut käytyä, joten olen legendan varassa.

Guinness on jännä juttu: pääsääntöisesti ihmiset juovat aika keveitä oluita, mutta G on saanut vahvan sillanpääaseman sellaistenkin ihmisten keskuudessa, jotka eivät yleensä juo erikoisempia oluita. Guinnessillä ainakin on erinomainen markkinointiosasto:"My Good, My Guinness."

 
At 28/2/08 00:51, Blogger Rosmariini said...

Monet omatkaan tuttuni eivät voi ymmärtää Guinness-ihastustani ja pitävät muitakin samantyyppisiä oluita lähinnä nestemäisenä mämminä. :) Onneksi täällä ruokablogistanissa törmää siinäkin suhteessa hengenheimolaisiin.

(Täytyy myöntää, että osasyynä Guinness-viehtymykseeni oli alkujaan juuri tuo tavallista pitempään kestävä hanarituaali. Ja kieltämättä se pinnalle tehtävä apilakuviokin oli alkuun aika kutkuttava.)

 
At 3/1/12 15:22, Anonymous Anonyymi said...

Soodaleivän ohje on aivan älyttömän hyvä!!! Kiitos!

 

Lähetä kommentti

<< Home




Instagram

pastanjauhantaa(at)gmail.com


Powered by Blogger

Related Posts with Thumbnails