sunnuntaina, tammikuuta 28, 2007

Minestronekeitto viritettynä

Hyväntuulisessa brittimeiningissään ihan voittamaton Rick Stein suorastaan pakotti meidät kokeilemaan tätä hieman uudelleenlämmittelemäänsä minestrone-ohjetta. Hän nimittäin sanoi Food Heroes -sarjassaan, että vaikka katsoja ei mitään muuta ruokaa koko sarjasta kokeilisi, on ainakin tätä syytä maistaa.

Kyseessä on tavallinen minestronekeitto, johon lisätään lopussa tuoreeltaan tehtyä pistouta. Pistou on ranskalaisten näkemys italialaisesta pestosta. Eroa pestoon on lähinnä pinjansiementen ym. pestoissa tavattavien pähkinöiden verran: pistoussa niitä ei ole lainkaan. Pistou samaan aikaan sekä raikastaa että pehmentää keittoa niin, että tulos on kieltämättä erittäin herkullinen.

Soupe au pistou eli basilika-minestronekeitto

Soppa

- 1 sipuli
- yrttejä
- oliiviöljyä
- valkosipulia
- vajaa purjo
- pari porkkanaa
- vihreitä papuja, esim. vajaa säilyketölkillinen
- pari-kolme perunaa nopan kokoisiksi kuutioiksi pilkottuna
- pienehkö kesäkurpitsa perunan tavoin kuutioituna
- muutama tomaatti kuorittuna, siemenet poistettuna ja perunan tavoin kuutioituna
- haricots blancs eli valkoisia papuja (esim. säilyketölkillinen)
- herneitä, esim. pakastepussillinen
- pastaa, esim. spagetti katkottuna muutaman sentin paloiksi sopii minestroneen hyvin

Pistou

- pari tomaattia kuorittuna, siemenet poistettuna ja kuutioituna
- 2-3 kynttä valkosipulia
- raastettua parmesaania
- puntti tuoretta basilikaa
- ekstraneitsytoliiviöljyä

Laita aluksi haricot-pavut kiehumaan. Kaada pavut kattilaan, lisää vettä niin että pavut ovat väljästi. Jos taloudesta löytyy bouquet garni -nippu, se kannattaa nyt laittaa kattilaan. Nipun puuttuessa voi tehdä kuten me eli säveltää sopivalla yhdistelmällä kokille mieleisiä yrttimausteita. Laita pataan myös pari-kolme hienoksi silputtua valkosipulinkynttä. Keitä papuja puolisen tuntia. Sillä välin voi vaikka pilkkoa kasviksia seuraavaa vaihetta varten.

Kun pavut alkavat olla valmiita, kuumenna pannunpohjallinen oliiviöljyä keskimiedolla lämmöllä ja paista siinä sitten 4-5 minuutin ajan sipulia, purjoa ja porkkananpaloja. Lisää vihreät pavut, sitten perunakuutiot ja kesäkurpitsanpalat. Sekoittele välillä lisätessäsi raaka-aineita ja pidä pata koko ajan paistokuumana, muttei mitenkään äärimmäisen tulisena.

Seuraavaksi lisätään tomaatit ja viimeiseksi haricot-pavut (keitinliemineen). Jos lientä on tässä vaiheessa vähänlaisesti, lisää vettä. Ruoan on tarkoitus olla lähempänä keittoa kuin pataa, eli vettä saa olla niin että sattumat ovat reilusti peitossa. Lisää suolaa vähän kerrallaan ja maistele samalla, jotta saat suolaisuuden mieleiseksesi. Kun kasvikset (esim. perunat) alkavat olla melko valmiita, lisää mukaan pakasteherneet ja spagetinpalat. Tässä ruoassa ei haittaa, vaikka kasvit menisivät vähän ylikypsiksikin.

Kun soppa nyt vielä hetken porisee niin, että kasvikset ja spagetti kypsyvät, kannattaa sillä välin valmistaa pistou. Laita tehosekoittimeen kourallinen tomaattikuutioita, pari silputtua valkosipulinkynttä, vajaa kourallinen raastettua parmesaania ja yksi puntti tuoretta basilikaa. Laita mylly pyörimään ja kaada sekaan ekstraneitsytoliiviöljyä vähitellen niin paljon, että tuloksena on kohtalaisen tasainen massa.

Sekoita pistou minestronekeiton sekaan ja tarjoile saman tien. Jos patonkia olisi ollut kätevästi käsillä, olisimme syöneet sitä keiton keralla - mutta oikein hyvin se maistui ihan sinälläänkin.

10 Comments:

At 29/1/07 10:13, Anonymous kukkis said...

Ihanan näköinen keitto. Varmaan maistuu erityisesti kesällä tuoreista kasviksista tehtynä.

Ihan toiseen asiaan: mitä oululaista ruokaravintolaa suosittelisitte? Poikkeamme Oulussa ensi viikolla myöhään arki-iltana, ja jotain hyvää ruokaa tarttis saada. Mukana on yksi 5-vuotias, joten leikkipaikka olisi plussaa mutta ei mitenkään välttämätön (poika on sen verran gurmantti että saa kyllä aikansa kulumaan ruokapöydässäkin).

 
At 29/1/07 11:11, Blogger Rosmariini said...

Tulisikin kesä, niin pääsisi testaamaan tätä ohjetta uudemman kerran!

En nyt hoksaa leikkipaikallisista ravintoloista muita kuin Rosson, mutta täytyy kai niitä olla muuallakin. Erittäin lapsiystävällinen paikka on kreikkalainen ravintola Crecian Kirkkokadulla (http://www.crecian.fi/ - tuo sivu alkaa näköjään soittaa kreikkalaista poppia;), jossa on myös hyvää ruokaa. Ravintola Olimpos Pakkahuoneenkadulla, Rotuaarilta merelle päin (http://www.olimpos.fi/) on vähän vastaavanlainen, mutta sisustukseltaan jokseenkin karumpi. Intialainen New Bombay rautatieaseman lähellä on myös aika suosittu ja Pikku Thai (Olimposta vastapäätä) on myös kiva, jos sattuu tykkäämään thaimaalaisesta ruuasta.

Hyvää ruokaa saa tietenkin myös torinrannasta Uudelta Seurahuoneelta tai Ravintola Matalasta, mutta omien kokemusteni mukaan niissä on ehkä parempi meininki (eli enemmän vastinetta rahoille) viikonloppuiltaisin.

 
At 29/1/07 11:23, Anonymous kukkis said...

Kiitos! Arvasinkin, että täältä löytyy hyviä vinkkejä :)

Rossoon menimme edellisellä kerralla pakon edessä, kun piti vaan saada nopeasti jotain murua rinnan alle. Eihän siinäkään mitään vikaa ole, mutta ei nyt niin valtavia ansioitakaan. Intialainen on ihanaa, mutta sitä tulee syötyä muutenkin silloin tällöin. Sen sijaan kreikkalainen kuulostaa oikein lupaavalta, ja thai myös!

 
At 29/1/07 11:46, Blogger Rosmariini said...

Eiköpähän siellä pääkaupunkiseudulla ole Rossoja ihan riittämiin, jos rupeaa oikein kovasti rossottamaan. :) Rossossa on hyvänä puolena (leikkipaikan lisäksi) se, että jos ruokaileva seurakunta on kovin sekalainen, niin sieltä löytyy kaikille edes jonkinlaista murkinaa (kun aina löytyy porukasta joku, joka ei halua esim. kiinalaiseen). Mutta omalla perheellähän semmoista ongelmaa ei onneksi yleensä ole.

Mutta kaiken kaikkiaan kovasti kutkuttavaa saada Kukkis Ouluun, tervetuloa!

 
At 29/1/07 11:50, Anonymous emma said...

Hyvältä sopalta kuulostaa. Millaisia valkoisia papuja käytitte? Intuitiivisesti kuulostaa siltä, että jos tölkkipapuja keittää puoli tuntia, ne ovat jo ihan muussia...? Löysittekö sellaisia kunnollisia, isoja valkoisia papuja tölkitettynä? Yleensä suomalaisissa ruokakaupoissa olen vain nähnyt niitä tomaattijutskassa uiskentelevia, joista tulee brittiaamiainen (tai no, about mikä vaan brittisafka ;) mieleen.

Ikinä koskaan en ole kyennyt niin suureen suunnitelmallisuuteen ja organisoitumiseen, että keittelisin ison kattilan papuja ja pakastaisin ne myöhempää käyttöä varten, kuten aina kaikissa kirjoissa opastetaan... siksi omassa keittiössä kuluu lähinnä tölkitettyä kikherneitä ja kidneypapuja.

 
At 29/1/07 12:57, Blogger Rosmariini said...

Eivät perussäilykepavut tosiaan mahda tarvita puolen tunnin keittelyä, kun eiköhän niitä ole kypsytelty paputehtaassa aika lailla jo ennakkoon. :) Itse tosin keittelimme säilykeversioitakin aika pitkään (sillä tavoin sai tuon valkosipuli-yrttimeiningin mukaan makuun), eivätkä ne siitä tuntuneet pahemmin kärsivän.

Raholan syötävissä sanoissa näyttää olevan mahtava tietopaketti pavuista. Pitäisi itsekin käydä tuolla vähän opiskelemassa, niin uskaltaisi käyttää muitakin kuin tölkitettyjä papuja. Tölkitetyt kidneypavut ovat vaan niin tuttuja ja turvallisia, että niihin sitä tulee sorruttua aina itsekin. Tähän ruokaan löysimme yllättäen semmoisen purkillisen valkoisia papuja, jossa luki haricots blancs, hauska uusi papututtavuus. :)

 
At 30/1/07 21:08, Blogger äl said...

Oli muuten hyvää keittoa! Vaikka kesäkurpitsa unohtui, enkä laittanut pistouhun valkosipulia, kun sitä tuli muutenkin jo nelisen kynttä.

 
At 30/1/07 21:45, Blogger Rosmariini said...

Mukava kuulla, että maistui! Noita ainesosia kannattaakin varmasti säätää vähän mielensä mukaan, kun kasviksia on tuossa listassa sen verran paljon, ettei kaikkia ehdi lautasella välttämättä edes hoksata.

Aika moneen minestroneohjeeseen taitaa kuulua muuten myös kinkkua, mutta tämähän ei ihan perinteistä minestronea ollutkaan.

 
At 31/1/07 09:24, Anonymous Anonyymi said...

Heipä hei, suokkariplokkaajat! Samoilta kyliltä ollaan mikä vielä lisää tietysti erinomaisuuttanne. Koska Oulussa on kylmä, keitot ovat maistuneet meidänkin perheessä ja minestronesta tuli mieleeni uusimmassa RuokaPirkassa ollut italialaistyylinen minestrone, johon mahtavasti makua antoivat aurinkokuivattu tomaatti ja pesto (tomaattia ei muutoin tarvittukaan). Kaveriksi Meriläisen ältsin hyvää ruisvarrasta ja avot!
Keittiömestari suosittelee...

 
At 31/1/07 11:36, Blogger Pippurimylly said...

Heipä hei näille kulmille! Nyt on kyllä ollut täälläpäin niin älyttömän kylmä muutaman päivän ajan, että jopa minä, joka en yleensä tykkää liian palavasti maustetusta ruoasta, olen alkanut kaivata soppiin hiukkasta chiliä.

Joskus vähän nuorempana söin kyllä aina kaikkein tulisinta mitä kulloinkin löytyi. Sittemmin tulin siihen tulokseen, että kyseessä oli enemmän macho-henkinen pörhistely kuin ruokanautinto - ja nyt ollaan sitten ruoan tulisuuden suhteen lähempänä toista ääripäätä :)

 

Lähetä kommentti

<< Home




Instagram

pastanjauhantaa(at)gmail.com


Powered by Blogger

Related Posts with Thumbnails