sunnuntaina, tammikuuta 08, 2006

Pekonipastaa

Loppiaisviikonlopun jälkeen koittavat kenties pastanjauhajienkin keittiössä hieman kevyemmät ajat, mutta onneksi siihen saakka ehtii vielä ahmia pekonia. Sen kunniaksi jauhantaosastomme tarjoilee kulhollisen Pasta Carbonaraa satunnaiselle bloggailijalle:


Näitä siihen tarvittiin:
400 g spagettia
200 g pekonia
1 valkosipulinkynsi
3 tl raastettua parmesaania
3 rkl raastettua pecorinoa
2 munaa
2 keltuaista (munasta)
oliiviöljyä
suolaa
pippuria

Ja näin se kannattaa tehdä:
Kuutioi pekoni ja ruskista pannulla öljyssä sekä se että hienonnettu valkosipulinkynsi. Sekoita lämmitetyssä kulhossa huoneenlämpöiset munat sekä keltuaiset raastettuihin juustoihin. Heitä munaseoksen joukkoon suolaa & pippuria ja hämmennä tarmokkaasti, jotta saat lopputulokseksi kermaisen soosin. Tällä välin olet keittänyt valmiiksi satsin spagettia, jonka tietenkin saman tien valutat ja kippaat munaseoksen joukkoon. Sitten vielä pekonit sekaan, minkä jälkeen alkaakin olla valmista. Nautitaan kuumana.

Ohje peräisin keittokirjasta nimeltään Pasta.

13 Comments:

At 8/1/06 01:10, Blogger ainailona said...

Jaa että pekoniohjeita, osui tännekin hyvästi melko nykypekoniseen maastoon;)) Kiitos vaan avusta ja tuesta kaiken matkaa.

Ja jotta ei kävisi pastan ääressä pyörähtely tylsäksi, niin pukkaan lisätoiveita/kysymyksiä [tää teiä blogi on kuin jukeboxi, jossa usein levytkin saa valita itse].

Kas, kun inventoin pekonia etsiessäni jääkaapin tosi perusteellisesti ja löysin kaksi [2] säilykelasipurnukkaa artisokansydämiä [ne Hullut päivät... hullaannuttaa]. Mitäs me niistä käärittäis kokoon? Eiks ne pitäis olla herkku-tyyppistä ravintoa? En ole koskaan itse tehnyt niistä mitään, syönyt kyllä ja nyt näköjään ostanutkin... apuva!

 
At 8/1/06 06:29, Anonymous Kuusenkerkkä said...

mmmmmmmmm, miilunpolttajan spagettia, naminami! itse lisään aina vielä ruokalusikallisen ihan oikeaa kermaa munaseokseen, Ruokavuosi-keittokirjan ohjeen mukaan. En tiedä onko sillä mitään merkitystä maun kannalta. On se vaan niin namia!

 
At 8/1/06 11:56, Blogger Eräs Saara said...

Pekoni!

 
At 8/1/06 12:20, Blogger Rosmariini said...

Voih, joitakin hullujen päivien herännäisostoksia pyörii omissakin nurkissamme kenties iänkaikkisesti. Mutta ei hätää, jos kyseessä ovat artisokansydämet, jotka ovat ainakin meikäläisen henkilökohtainen herkku. Täällä viritellään niitä usein alkupalatarjottimelle ihan semmoisenaan marinoitujen valkosipulinkynsien, oliivien, aurinkokuivattujen tomaattien sekä semmoisten veikeiden lasipurkissa myytävien pikkuruisten suolakurkkujen kera.

Mutta tokihan artisokansydämistä voi kokatakin. Elämäni ehkä parhaassa pizzassa oli pari vuotta sitten yhtenä täytteenä kokonaisia artisokansydämiä - varsin näyttävää ja makoisaa. Marraskuussa tehtailimme artisokansydämistä huippuhyvää chilillä maustettua simpukka-artisokkapastaa (linkityslaiskuus iski, mutta arkistostamme löytyy se), jonka voi tarjoilla myös salaattina. Hieman kuumennettuja artisokansydämiä voi kauhoa myös lautaselle pihvityyppisten annosten lisäkkeiksi, ja kesällä niitä tulee käärittyä muiden kasvisten kanssa nyyttiin & tuikattua sulatejuustolla höystettynä grilliin.

Ruokajukeboximme on puhunut. Syötä uusi kolikko, jos haluat tietää lisää. ;)

Kermaa tosiaan laitetaan tuohon pekonipastaan monissa ohjeissa. Ja versioita on muutenkin lukemattomia. Jotkut esim. sekoittavat keltuaisen pastan sekaan vasta pöydässä istuessaan, mutta minä en ole moiseen puuhaan ryhtynyt. Niin, ja tuossa omassa naputtelemassani ohjeessani on lievä epätarkkuus: tuohon parmesaanin annosteluun kannattaa käyttää tavallista isompaa teelusikkaa, semmoista tee- ja ruokalusikan välimuotomallia.

 
At 8/1/06 12:35, Blogger Rita Maestra said...

Kidutusta! Ihanaa italialaista pastaa näytillä. Meillä on uunissa savipata mutta ruokailuun on vielä 1,5 tuntia.

Parasta ajatella muita asioita. Jos italia kerran kiinnostaa, käväisepä blogini linkissä Pretty Polly. Se on kielikoulutusfirmani kotisivusto. Linkistä Opettaja voi lukea minun taustaani. Pääkieleni ovat enkku ja italia.

Heh, olisi pitänyt arvata että Kuusenkerkkäkin vierailee täällä.

 
At 8/1/06 12:38, Blogger Rita Maestra said...

Tulin vielä hihittämään sitä että tuossa edellä kun on porosta juttua, niin italian sana "il poro" merkitsee "huokonen". Vähän venytetty o-äänne naturalmente. Poro on italiaksi la renna.

 
At 8/1/06 12:40, Blogger Rosmariini said...

Ja eräs saarakin oli ehtinyt jossain välissä tutkimuksineen paikalle pekonihysteriaa lietsomaan!

Tämän sunnuntain voisikin julistaa kansalliseksi pekonipäiväksi, kun pekonipannu tuntuu tirisevän joka puolella ja pekonipaketti on löytänyt viimein tiensä Vaanilaankin.

Vinkkejä tammikuisiin laihisruokaohjeisiin sekä tipattomiin viikonloppuihin kannattaa toistaiseksi etsiä jostain muualta kuin täältä...

 
At 8/1/06 12:54, Blogger Rosmariini said...

En pysy nyt ollenkaan näissä kommenteissa mukana, aamujähmeys vaivaa edelleen. Kiitokset Ritalle tiedoista - Kopsin salaisuus alkaa vähitellen valjeta. Oma kielifirma ja kaikkea! Pitää tutkailla sivuja joskus ajan kanssa enemmänkin.

En ole ehtinyt omissa italian opinnoissani ollenkaan huokos-sanaston tasolle, mutta kieltämättä on pikkuisen huvittavaa, jos me täällä julistamme panevamme pataan huokosia. ;)

 
At 9/1/06 11:19, Anonymous kerkkis said...

No tottakai kerkkis on vakivieras joka paikassa, jossa puhutaan ruuasta! Heh-heh. Ettei vaan pääsisi laihtumaan... mitähän Kops siihen sanoisi?

 
At 9/1/06 11:28, Blogger Rosmariini said...

Pastanjauhannassa ei ainakaan laihtumaan pääse - se on varmaa! :P

 
At 9/1/06 21:57, Blogger Anna said...

Minä tilaan ravintolassa takuuvarmasti mitä hyvänsä missä on artisokkaa tai avocadoa. En silti tuhlaisi tölkkiartisokkia välttämättä kuumaan ruokaan.

Tölkkiartisokkien liemi on yleensä vähän ankeaa - lähinnä suolaista - piristäisin sitä ja tarjoaisin artisokat alkupalana vaikka patongin kera. Vaiva kannattaa ehdottomasti! Tämä tapa taisi tulla joskus Italian-aikoina vastaan:

2 rkl valkoviinietikkaa
2 rkl neitsytoliiviöljyä
1 murskattu valkosipulinkynsi
(halkaise ja ota vihreä itu pois, haisee vähemmän)
reilusti silputtua tuoretta persiljaa

Sotke kaikki ainekset keskenään, sekoittele valutettuihin tölkkiartisokkiin, anna marinoitua tunti-pari muovirasiassa tai muovipussissa. Aseta tarjolle marinadissaan vaikka sievästä keraamisesta kulhosta.

Tekisin tähän vielä kontrastiksi toisen italialaisten ystävieni harrastaman helpon alkupalan joka hyödyntää vähän samoja aineita mutta on maultaan ja suutuntumaltaan ihan erilainen:

300-500g tuoreita herkkusieniä
1 sitruuna
noin 1 dl neitsytoliiviöljyä
suolaa

Viipaloi herkkusienet alle puolen sentin paksuisiksi siivuiksi (tavoitteena ohuet sienen poikkileikkaukset). Ota iso laakea lautanen, lado sienet ympyrän tai spiraalin muotoon, purista päälle sitruunamehua sekä ripota päälle hieman sitruunan raastettua kuorta (voit korvata sitruunan myös 1-2 rkl:lla valkoviinietikkaa) ja suolaa. Roiski päälle viimeiseksi öljy - jota sienet imevät kuin sieni... Lisää tarvittaessa toinen ja kolmas samanlainen kerros herkkusieniä höysteineen.

Nämä molemmat alkupalat katoavat juhlista yleensä todella vinhaa vauhtia. Ja mieheni rakastaa molempia myös arkena.

 
At 9/1/06 22:23, Blogger Rosmariini said...

Italialaiset alkupalat toimivat aina. Täyttäviäkin ovat - muuta sapuskaa ei tarvitse välttämättä ollenkaan, varsinkin jos varaa artisokkien kaveriksi vielä pätkän patonkia.

 
At 9/8/07 21:01, Anonymous Anonyymi said...

Ei hitsi,nälkä tuli :) Aloin ettimään just uunimakkaroille ja uunikasviksille jotain kivaa sävelmää ja oli pakko laittaa teidän sivu kirjanmerkkeihin kun muutama muukin resepti pitää tulla vielä kokeilemaan :) vesi kielellä nyt! :)

 

Lähetä kommentti

<< Home




Instagram

pastanjauhantaa(at)gmail.com


Powered by Blogger

Related Posts with Thumbnails