lauantaina, tammikuuta 07, 2006

Kurkistus keittokirjahyllyyn

Nyt on tullut aika lausua sananen Alastomasta kokista, tuosta kotikeittiömme brittiläisestä innoittajasta. Herra Oliver - tai kavereiden kesken ihan Jamie vaan - on nimittäin antanut pastanjauhajien keittiöön aikoinaan melkoista kokkauspotkua.

Taidokkaan ranskalaisen pipertelykeittiön hallitsevasta asemasta johtuen ammattikokit näyttäytyivät vielä kymmenisen vuotta sitten näin maallikon silmään usein jopa pikkuisen pelottavilta. Tällaisten valkoessuisten kohokasmestarien ruokavinkit vaikuttivat kaikessa hienostuneisuudessaan monimutkaisilta, hermostuttavilta ja sitä myötä samalla melkoisen luotaantyöntäviltä. Sen sijaan Englannin omasta pojasta Jamie Oliverista rakennettiin alusta alkaen tyystin erilainen tuote - hän oli rento, nuorekas ja innostunut. Kokatut ruuat suunniteltiin helposti lähestyttäviksi ja ruuanlaiton hyvää meininkiä korostettiin koko ajan. Yhtäkkiä joku osoitti, että keittiössä voi pitää myös hauskaa.

Meihin omanikäisemme kokin energinen meininki upposi ihan kympillä ja aloimme seurata kovalla tohinalla teevee-sarjaansa sekä kokata kilvan läpi Alastomia keittokirjoja. Jossain vaiheessa pastanpurijoiden enin Jamie-innostus alkoi toki osoittaa laimentumisen merkkejä. Varsinkin Jamien keittiössä -sarja alkoi kiertää yhdessä vaiheessa pikkuisen kehää: Otettiin broileri, jonka sisään tungettiin Jamien suosikkiraaka-aineita sitruunaa ja chiliä. Sitten koko hoito uuniin ja seuraavalla kerralla sama alusta. Vuosi sitten syksyllä lehteilin kirjakaupassa Jamien englanninkielistä uutuuskirjaa, joka liiaksi edellisiä Alastomia kokkeja toistavana jäi ostamatta.

Mitä tästä kaikesta jäi sitten käteen? Ensiksikin hyvien raaka-aineiden arvostus. Luomu maistuu epäluomua paremmalta ja eläinten kannalta mahdollisimman suotuisat kasvuolosuhteet heijastuvat suoraan niiden makuun. Toiseksi Jamien keittokirjojen myötä syntyi jauhantatiimimme toisen osapuolen innostus itse tehtyyn pastaan sekä leivän leipomiseen. Lisäksi tietenkin muutamia Oliver-ohjeita jäi vallan suosikkikokkaustemme joukkoon. Etenkin monet hänen pastakastikeresepteistään ovat kerrassaan ykköshyviä. Niin, ja kesäloma-aamuisin tehdään usein hänen ohjeistamanaan semmoisia herkkuleipiä, joihin tulee ainakin valkosipulia, brietä, pihvitomaattia, tuoretta basilikaa ja kinkkua (muuta, mitä?).

Jamie's Italy -kirjaan ajattelin kyllä taas sijoittaa ja tarkistaa, olisiko vanhalla suosikkikokilla pienperheellemme jotain uutta tarjottavaa. Toivoa sopii. Uudella Jamie's Christmas -dvd:llä miekkonen vaikutti jotenkin väsähtäneeltä. Toisaalta on ihan ymmärrettävää, ettei kolmekymppiseltä enää irtoa energiaa samalla tavalla kuin vielä viitisen vuotta sitten. Ei irtoa aina jauhajiltakaan.

10 Comments:

At 7/1/06 14:13, Blogger Rita Maestra said...

Tämä keittokirjaideahan on hyvä blogin aiheena. En juuri pahemmin kokkaile, mutta olen tullut katsoneeksi satellitti-TV:n erikielisiä ruokaohjelmia kielen harrastuksen myötä. Olen kieltenope nimittäin. Täytyy ihailla ruuanlaittotaitoisia ihmisiä jotka osaavat luoda samalla silmäruokaakin.

Terveisin Rita eli Kops

 
At 7/1/06 16:28, Blogger Rosmariini said...

Ruokabloggaus on nyt hyvässä nosteessa. Pitäisi ennättää tutkailla enemmän ulkomaalaisiakin ruokablogeja, niin karttuisi ehkä tuo kielitaito itselläkin. Jos löytäisi vaikka jonkin kivan italialaista ruokaa esittelevän blogin, niin voisi saada italian opiskeluun ihan uutta puhtia...

 
At 7/1/06 17:08, Blogger Rita Maestra said...

Ciao

Olen italian opettaja! Blogeissa on nimimerkki Keksi, joka kirjoittaa Italiasta käsin, ei kylläkään yleensä ruuasta. Hänen sivulinkistään pääsee sellaiseen kuin Arkitehtiblogi. Sitä pitää suomalainen Italiassa.

 
At 7/1/06 17:28, Blogger Rosmariini said...

No jopas oli sattuma! Kuvittelin automaattisesti, että opetat englantia, kun blogissasi näytti olevan enkunkielisiä tekstinpätkiä. :)

Italia on ruokakulttuuriltaan sen verran pastanjauhajien mieleen, että innostuimme jokunen vuosi sitten aloittamaan kielen opiskelun omatoimisesti. Nyt opiskelussa on ollut muiden kiireiden vuoksi hieman taukoa, mutta tarkoituksenani on ollut aloittaa opiskelu uuden vuoden kunniaksi uudella innolla.

Kiitokset blogivinkeistä!

 
At 9/1/06 11:21, Blogger Santeri Kyröhonka said...

Rentojen TV-kokkien aikakausi alkoi omasta suosikistani Keith Floydista. Ennen häntä TV kokit olivat jäykkiä ja puhtaan asiallisia. Ruuanlaitto ei saanut olla viihteellistä...

Aika paljon Keith Floydin taidoista menee kyllä monelta oli, sen verran viihdyttäviä herran maneerit ovat :-)

Vaikka ohjelmissa useinkin tehdään monimutkaisia ruokia, on suurin osa resepteistä yllättävän helppoja kotikokille.

Valitettavasti vain Floydin kirjoja ei pahemmin suomalaisista kirjakaupoista löydy...

Ikävä kyllä BBC:n ruokasivuilta ei enää löydy herran reseptejä. Tuolta ylempää löytyvästä linkistä niitä löytyy muutama.

 
At 9/1/06 11:34, Blogger Rosmariini said...

Two Fat Ladies oli muuten melkoisen viihdyttävä myös. Siinäkään ei turhia jäykistelty.

 
At 10/1/06 18:39, Blogger Maurelita Pligaa said...

Jamie ei ole kovin tunnettu täällä missä lähes kaikki (paitsi minä) ovat cordon bleu -kokkeja...

Mutta innostuin tyypin kouluruokailupanostuksesta, kun omalle pojalle tulee kohta kouluruokailu ajankohtaiseksi :

http://www.u-blog.net/maurelita/note/143

Ja rakastan lukea ruuasta, kuten äitinikin (kieltenope joka seuraa kaikkea satelliittikanavilta... déjà vu ?! Hih.)

Bon ap !

 
At 10/1/06 19:13, Blogger Rosmariini said...

Häh? Vai tämmöisiä sukulaissuhteita! :) :)

Kieltämättä ajatus kuuluisasta brittikokista kuulostaa ranskalaisesta näkövinkkelistä varmasti melkoisen koomiselta. Mutta hyvää työtä Jamie on tosissaan tehnyt ottaessaan maansa kouluruokailun silmätikukseen.

Suomi lienee ilmeisesti jossain määrin tunnettu muuallakin Euroopassa hyvin järjestetystä kouluruokailusta. Ainakin kesällä Keski-Euroopassa tapaamamme britit eivät tienneet Suomesta oikeastaan mitään muuta kuin sen, että täällä on kouluissa terveelliset sapuskat. :)

 
At 15/1/06 11:55, Anonymous sarihoo said...

En olekaan pitkään aikaan kommentoinut mitään. Sivuilla olen kyllä uskollisesti lähes viikottain käynyt. Itse sain toissa vuonna joululahjaksi Jamien keittokirjan. Taisi olla alastoman kokin onnenpäivät tms. En tiedä, mikä siinä on, mutta en ole yhtään ainutta ohjetta saanut kirjasta vielä kokeiltua. Monen reseptin kohdalla olen takertunut siihen, että raaka-aineet on olleet sen verran erikoisempia, etten ole uskaltanut edes kokeilla.

Mutta nyt sain taas tekstistänne innostusta selata kirjaa uudestaan läpi. Ja kiitos linkkivinkistä. En edes tiennyt, että Jamieltä löytyy oma nettisivu :)

 
At 15/1/06 14:10, Blogger Rosmariini said...

Kiva kuulla sinustakin pitkästä aikaa! Aikomuksenani on kirjoittaa ensi viikolla Pastanjauhantaan yhdestä Onnenpäivien reseptistä, joten kannattaa pysytellä kanavalla. ;)

 

Lähetä kommentti

<< Home




Instagram

pastanjauhantaa(at)gmail.com


Powered by Blogger

Related Posts with Thumbnails