Keittiökummallisuudet
Pastanjauhajat on haastettu listaamaan omia (keittiö)omituisuuksiaan, ja niitähän meillä on toki ihan riittämiin. Osa näistä on tullut blogissamme jo aiemminkin ilmi, mutta tarjolla on myös uunituoreita paljastuksia pastanjauhantapariskuntamme elämästä:
Säilykemania. Rosmariinin tarkoituksena on ilmeisesti varmistaa, että jos tomaattisäilykkeiden valmistaminen loppuu joskus maailmasta kokonaan, niin meidän taloudestamme ne eivät lopu ikinä.
Omituiset ruokajuhlat. Meillä on oma ruokaperinteemme semmoisillekin päiville, joissa kukaan muu ei välttämättä huomaa kovinkaan suurta juhlimisen aihetta. Pienperheessämme on vakiintunut ruokatraditio jopa euroviisuille, mikä on omituista, jos joku.
Suojautuminen takaa tulevilta hyökkäyksiltä. Kun jauhajat menevät ravintolaan syömään, Rosmariini haluaa mieluiten ruokailla selkä seinää vasten. Tällä tavoin hän kuvittelee välttävänsä takaapäin mahdollisesti tulevan attentaatin. Sen sijaan baaritiskillä ei tämmöistä uhkaa ilmeisesti ole, koska siinä istuminen sujuu häneltä yleensä varsin luontevasti.
Neljän oppilaan annos. Annosmäärien suhteen jauhantaosastomme on jämähtänyt yläasteen kotitaloustuntien ohjeistukseen. Jos jompikumpi meistä on laittamassa riisiä tulemaan, kysymys kuuluu ”laitanko kah(d)en vai nel(i)jän oppilaan annoksen?”. Tosin Rosmariini keittää aina pastaa kahdeksan oppilaan annoksen, jottei varmasti loppuisi kesken. Ei lopukaan.
Grillaus. Grillauksessa olemme ihan pitelemättömiä. Heti kun huhtikuu koittaa ja takapihan nietokseen sulaa kaasugrillin mentävä aukko, raahamme pihalle uskollisen kesäkeittiömme. Sen jälkeen grillaammekin sitten säällä kuin säällä, ja usein myös vuorokaudenaikaan katsomatta. Syksyllä alamme lopettelemaan vasta siinä vaiheessa, kun puista leijaavat lehdet alkavat enenevästi häiritä grillitoimitusta. Toissa kesän sateissa tuppasi hieman huvittamaan, kun toisen käännellessä grillissä muhivaa muonaa, toinen joutui yhtenään kannattelemaan tämän yllä sateenvarjoa. Emme kuitenkaan ole se tv-mainoksen ”tänään ei sada enää ollenkaan niin paljon kuin eilen” -pariskunta.
Muutkin ruokabloggaajat voivat kaikin mokomin kertoilla omia ruokakummallisuuksiaan kaikelle kansalle.
Säilykemania. Rosmariinin tarkoituksena on ilmeisesti varmistaa, että jos tomaattisäilykkeiden valmistaminen loppuu joskus maailmasta kokonaan, niin meidän taloudestamme ne eivät lopu ikinä.
Omituiset ruokajuhlat. Meillä on oma ruokaperinteemme semmoisillekin päiville, joissa kukaan muu ei välttämättä huomaa kovinkaan suurta juhlimisen aihetta. Pienperheessämme on vakiintunut ruokatraditio jopa euroviisuille, mikä on omituista, jos joku.
Suojautuminen takaa tulevilta hyökkäyksiltä. Kun jauhajat menevät ravintolaan syömään, Rosmariini haluaa mieluiten ruokailla selkä seinää vasten. Tällä tavoin hän kuvittelee välttävänsä takaapäin mahdollisesti tulevan attentaatin. Sen sijaan baaritiskillä ei tämmöistä uhkaa ilmeisesti ole, koska siinä istuminen sujuu häneltä yleensä varsin luontevasti.
Neljän oppilaan annos. Annosmäärien suhteen jauhantaosastomme on jämähtänyt yläasteen kotitaloustuntien ohjeistukseen. Jos jompikumpi meistä on laittamassa riisiä tulemaan, kysymys kuuluu ”laitanko kah(d)en vai nel(i)jän oppilaan annoksen?”. Tosin Rosmariini keittää aina pastaa kahdeksan oppilaan annoksen, jottei varmasti loppuisi kesken. Ei lopukaan.
Grillaus. Grillauksessa olemme ihan pitelemättömiä. Heti kun huhtikuu koittaa ja takapihan nietokseen sulaa kaasugrillin mentävä aukko, raahamme pihalle uskollisen kesäkeittiömme. Sen jälkeen grillaammekin sitten säällä kuin säällä, ja usein myös vuorokaudenaikaan katsomatta. Syksyllä alamme lopettelemaan vasta siinä vaiheessa, kun puista leijaavat lehdet alkavat enenevästi häiritä grillitoimitusta. Toissa kesän sateissa tuppasi hieman huvittamaan, kun toisen käännellessä grillissä muhivaa muonaa, toinen joutui yhtenään kannattelemaan tämän yllä sateenvarjoa. Emme kuitenkaan ole se tv-mainoksen ”tänään ei sada enää ollenkaan niin paljon kuin eilen” -pariskunta.
Muutkin ruokabloggaajat voivat kaikin mokomin kertoilla omia ruokakummallisuuksiaan kaikelle kansalle.
6 Comments:
Toi onkin tosi hyvä idea juhlistaa euroviisuja. Jos vaikka Suami joskus voittais.
Zero poäng.
Minäkin olen parantumaton grilliaddikti - yritin äsken sytyttää kaasugrilliä parvekkeellani 20 asteen pakkasessa, mutta ilmeisesti nestekaasu ei enää kaasuunnu näin kylmässä ja niinpä se ei syttynyt :( Koska kaveri oli tullut grillaamaan, ja lihatkin oli jo marinoituina vartaissa, haimme huoltoasemalta kertakäyttöisen hiiligrillin. Hyvin pelasi, maukasta tuli ja varmasti hiukan oudostutti naapureita ;)
Hehee, grillibileet pakkasessa. Pastanjauhajat eivät sentään ihan tuohon pysty. Varsinkin näin kylmällä kokataan ihan kiltisti sisätiloissa.
Ja toki euroviisuja kannattaa juhlia. Pitäähän se joku tekosyy olla kuplajuomapullon avaamiseen. ;)
Muutama uusi vuosi sitten seurassamme oli sisilialainen vaihto-oppilas. Pakkanen paukkui lähellä -20 astetta. Laitoimme takapihalle grillin päälle ja paistoimme makkarat. You know Fao, this is actually a new year tradition here in Finland. Heh. Yeah right. Sen jälkeen veimme Faon laulamaan karaokeen kappaleen "Olen suomalainen".
Fao ei taida ihan hetkeen tuota kokemusta unohtaa. :D
Lähetä kommentti
<< Home