Joulupöydän paahdetut perunat

Ylistin täällä Pastanjauhannassa vuosi sitten Jamie Oliverin joulukeittokirjaa, jonka luonnollisesti kaivoin tänäkin vuonna esille samaan aikaan jouluvalojen, kynttilänjalkojen ja kaikkien muiden kokoelmiini sisältyvien joulukirjojen kanssa.

Tällä kertaa päätin valmistaa kirjan ohjeistuksella ankanrasvassa paahdettuja perunoita:

Paahdetut perunat

(kymmenelle lisukkeeksi)

2,5 kg keskikokoisia perunoita (mahdollisimman samankokoisia)
4 rkl ankanrasvaa tai suolatonta voita
oliiviöljyä
valkosipuli
puolikas puntti tuoretta salviaa

Esilämmitä uuni 180 asteeseen. Kuori perunat mutta älä lohko niitä. Esikeitä perunoita suolalla maustetussa vedessä 15 minuutin ajan. Valuta lävikössä ja anna perunoiden päästää enimpiä höyryjä pois parin minuutin ajan. Ravista lävikköä muutamaan otteeseen napakasti, jotta perunoiden pinta hiertyy hieman auki ja ankanrasva tarttuu niihin paremmin.
Laita ankanrasva (tai voi) ja 1 rkl öljyä isolle paahtopellille. Kaada sekaan perunat, lisää kunnon hyppysellinen suolaa sekä mustapippuria ja ravista niin, että perunat maustuvat kauttaaltaan. Levitä perunat tasaiseksi kerrokseksi siten, että perunoiden väliin jää hiukan väliä. Rusenna valkosipuli auki ja paina sitten jokainen kynsi hieman linttaan esim. veitsen lappeella ja lisää ne pellille. Paahda tunnin ajan tai niin pitkään, että perunat ovat rapeita ja kullankeltaisia.
Ota pelti uunista. Painele sen jälkeen kutakin perunaa hellästi survimella niin, että perunat painautuvat toisiaan vasten ja täyttävät pellin kokonaan. Roiskuttele perunoiden pinnalle öljyä ja ripottele salvianlehdet mukaan. Paahda vielä 20-25 minuuttia.

Perunat pystyi kirjassa annetun ohjeistuksen mukaan esivalmistelemaan jo edellisenä päivänä, ja mekin tekaisimme perunat uunivalmiiksi jo etukäteen. En tiedä, johtuiko siitä, että perunoista ei tullut aivan niin rapeapintaisia kuin suunnittelimme. Tai ehkä vielä viisi lisäminuuttia uunissa olisi saattanut tehdä ihmeitä.

Paahdettujen perunoiden ohjeesta muistuivat mieleeni vanhat kunnon lytätyt potut. Niitä ei ole taas hetkeen meillä tehtykään, mutta ties vaikka pääsisivät jopa joulupöytään jolloinkin.