keskiviikkona, toukokuuta 09, 2007

Lämpimät voileivät

Nyt unohdamme hetkeksi rucolan, latva-artisokan ynnä parmesaanijuuston ja painumme hetkeksi parin-kolmenkymmenen vuoden takaisiin ruoka-aikoihin. Havaijilaiset voileivät olivat ilmeisesti hyvinkin tyypillinen 70-luvun ruokalaji. Voileivät valmistuvat siten, että paahtoleipien päälle sipaistaan hieman sinappia. Sinapin päälle laitetaan kinkkuviipale, ananasrengas (joka tietenkin vie aatokset Havaijille) sekä raastettua juustoa. Sitten vain kuorrutetaan kuumassa uunissa niin kauan, että juusto sulaa. Emmental olisi tarkoitukseen parempi kuin itse käyttämäni edam, joka meinasi uunissa ollessaan hiukan kintsahtaa.

Muistan, kun maistoin ensimmäisen kerran pizzaa ihan 1980-luvun alussa. Kyseinen pitsa oli päällystetty pannussa paistetulla jauhelihalla ja kunnon ketsuppiraidoituksella, ja se paistui ihan omassa kotiuunissamme. En usko, että mikään voi enää koskaan maistua yhtä hyvältä kuin elämäni ensimmäinen pitsahaukku. Samoihin aikoihin ruokapöytäämme saapui myös spagetti.

Pääosin 70- ja 80-luvun kotiruokailu koostui tietenkin niistä keitoksista, jotka edelleen mielletään tavalliseksi suomalaiseksi kotiruuaksi. Tarjolla oli kalakeittoa, lihakeittoa, rössypottuja, verilättyjä (ihan oikeasta verestä tehtyjä), maksalaatikkoa, kaalikeittoa, hernekeittoa, makaronilaatikkoa, lihapullia ja makkarasoppaa. Ruokajuomana taisi olla enimmäkseen rasvatonta maitoa, jota myös kurriksi kutsuttiin. Leipääkin oli toki tarjolla, ja leivän päälle laitettiin luonnollisesti flooraa.

Jos jälkiruokaa tarjoiltiin, se oli mahdollisesti jonkinlaista marjakiisseliä. Muutaman kerran pääsin herkuttelemaan suklaakiisselillä tai paahtokiisselillä, joka taisi muistuttaa jollain tavalla jogurttipurkeissa myytäviä vaaleita vanukkaita. Melkein kaikki mahdollinen tehtiin joka tapauksessa itse, ja eineksiin tutustuin enemmälti vasta muutettuani omaan opiskelukämppääni asumaan. (Ihan ensimmäinen pariskuntaruokalajimmekin oli itse asiassa eineskokkaus.) Muistan edelleen selvästi, kuinka kamalalta koulun pussimuusi maistui kotitekoiseen perunamuusiin verrattuna. Purkkilihapulliakin taisin maistaa ensimmäistä kertaa vasta 90-luvulla.

Nykyään laadimme viikon parhaimman ja kiireettömimmän ateriamme lauantaina, mutta kersana sunnuntai taisi olla se päivä, jolloin saatettiin syödä jotain pikkuisen parempaa. Kun kerran 80-lukua elettiin, parempi pöytäänpantava oli arvatenkin leivitetty leike. Eräänkin kesän automatkan huoltoasema-aterioilla oskarinleike bearnaisekastikkeineen ja parsoineen oli muistaakseni aika kova sana. (Tai oskarinleikkeen soosi näyttää itse asiassa olevan choronkastike, joka olikin minulle terminä ihan uusi.)

Talvella ostamani 70-luku tarjottimella -niminen kirja ja pari muuta kevään mittaan lukemaani ruokakirjaa ovat auttaneet hahmottamaan lapsuuden aikaisia ruokateemoja vähän laajemminkin. Esimerkiksi automarketit yleistyivät 70-luvulla yhtä aikaa pakastimien kanssa, mikä muutti ruokaostoskulttuuria merkittävästi. Aiemmin kaupassa käytiin säilytystilojen puutteessa monta kertaa viikossa, mutta nyttemminhän monet taitavat käydä ruokakaupassa ainoastaan kerran viikossa. Myös 80-luvun lopulla yleistynyt mikroaaltouuni on tainnut olla monessa perheessä melkoinen mullistus. Ainakin se oli osaltaan (einesten ja puolivalmisteiden keralla) korostamassa ruuanlaittoon samoihin aikoihin liitettyä tehokkuusajattelua, nimim. miksi ähertää ikuisuuksia perunoiden & sipuleiden kuorimisen kimpussa kun oli kerran mahdollista lämmittää parissa minuutissa kaupasta ostettua kinkkukiusausta mikroaaltouunissa.

14 Comments:

At 10/5/07 23:07, Anonymous Anonyymi said...

Alkoipa heti tekemään mieli lämpimiä voileipiä!
Omatekoisiini laitan usein ketsuppia, kinkkua/chilitonnikalaa, ananasta ja homejuustoa ja juustoa. :P~

 
At 11/5/07 00:11, Anonymous Anonyymi said...

Meillä taas paahtoleivät paahdetaan ihan paahtimessa ja päälle laitetaan appelsiinihilloa ja juustoa.

Mutta muistan kuinka näitä perinteisiä lämpimiä leipiä tehtiin kokkikoulussa. Nykyään ovat tainneet nämä panniinit ja täytetyt patongit selättää perinteiset lämpöiset leivät.

Nyt kun on perinteisistä leivistä puhe niin suosittelen kokeilemaan blogissani julkaisemaani metsästäjänleipää. Vappuna niitä teimme ja huh, eipä olisi voinut olla enää parempaa!

 
At 11/5/07 00:45, Blogger rinsu said...

Ihanaa retroa.

 
At 11/5/07 01:01, Blogger Rosmariini said...

Minä taisin tehdä lapsena lämpimiä leipiä ihan vaan kuorruttamalla leivät uunissa juustoraasteella. En ollut siinä vaiheessa vielä ketsuppi-ihmisiä. Nykyinen suosikkitäytteeni (silloin kun jaksaa kaivella voileipägrillin esiin) on ketsuppi-cheddar-sipuli.

 
At 11/5/07 08:32, Blogger Vaahteramäen Lina said...

Minun lapsuuteni (90-luvun alku) suurin ruokamullistus olivat ehdottomasti kanasuikaleet - saatoimme syödä hunajamarinoitua kanaa sellaisenaan riisin kanssa. Nykyisin valmiit marinadit maistuvat yksinään aika ikäviltä ja kana kaipaa seurakseen vähintään wokkivihanneksia, mutta lapsena kanapalat maistuivat aina.

 
At 11/5/07 19:03, Blogger Rosmariini said...

Tosiaan! Ennen muinoin tarvitsi veistä keittiöhommissa paljon enemmän, kun leipääkään ei saanut valmiina viipaleina. Eikä ollut nykyisiä tyhjiöpakkauksia. Olisivatko valmiiksi siivutetut ja pakatut makkarat sun muut leikkeleet tulleet kauppohin samoihin aikoihin broilerisuikaleiden kanssa.

 
At 13/5/07 11:40, Anonymous Anonyymi said...

Ihanan retroa!

Perunoita, kastiketta, raastetta ja jalkkariksi kiisselia - eikos se suurin piirtein tuota ollut. Pyhana saattoi olla sitten vaikka uunibroileria...

 
At 13/5/07 13:44, Blogger Rosmariini said...

Miten olinkaan unohtanut vanhan kunnon raasteen! Melkein aina oli porkkanaraastetta pöydässä tarjolla, aikana ennen kaiken maailman tammenlehväsalaattien maihinnousua. :)

 
At 17/5/07 10:39, Anonymous Anonyymi said...

flashbackkia...
70-80-lukujen lähikaupasta ostettiin jauheliha ja leikkeleet lihatiskistä. Kauppias viipaloi lauantaimakkarankin tilauksesta :) Lähiön ekalla ostarilla oli sekä K- että E-kauppa, sinne lähdettiin oikein autolla ostoksille. -nykyään noiden kauppojen tilalla on Siwa, joka varastoineen vie saman verran neliöitä kuin nuo kaksi aiempaa yhteensä.

Meillä oli kaupungissa yksi Suomen ensimmäisiä pizzerioita, siellä käytiin joulu- ja kevätjuhlien kunniaksi herkuttelemassa. Kotona tehtiinkin sitten useammin "pizzaa": pohjana oli jauhoista ja voista nypitty piirakkapohja, taputeltiin vuuan pohjalle, päälle ketsuppia, tonnikalaa, oreganoa ja juustoraastetta. Joskus koristeltiin ketsuppiraidoin, joskus tomaattiviipalein. Ja hyvää oli.

 
At 17/5/07 13:55, Blogger Rosmariini said...

Oi, siivutuskoneet. Aina sitä tosiaan odoteltiin lihatiskillä, että saatiin sopiva määrä makkaraa siipaleiksi. 80-luku taisi olla meetwurstien, kaiserwurstien ja muidenkin wurstien kulta-aikaa. Ja sitten oli semmoinen mystinen tuote kuin sipuliteemakkara.

Nuo varhaiset pizzeriamuistot ovat laji sinänsä. Jostain luin, että nimenomaan pizzeriat totuttivat suomalaisia suhtautumaan ravintolassa syömiseen siihenastista luontevammin, kun olivat vähän mutkattomampia paikkoja. Suomen ensimmäinen pizzeria taidettiin avata aikoinaan Lappeenrantaan, mahtaako olla enää pystyssä. Oulun yksi varhaisimmista pizzerioista muistetaan siitä, että siellä oli oikea lentokone katossa.

Mistä kaupungista mahdoitkaan olla kotoisin? :)

 
At 17/5/07 22:22, Anonymous Anonyymi said...

Vaasalainenhan minä, täältä Rabbe aloitti pizzaketjuharjoittelunsa Pizzeria No1:lla ja myöhemmin Kotipizzalla... :)

 
At 18/5/07 00:30, Blogger Rosmariini said...

No niinpä tietenkin! :D Se oululainen lentokonepizzeriakin taisi olla aikanaan Rabben ravintola.

 
At 21/5/07 20:50, Anonymous Anonyymi said...

Hei Oulu!

Nyt on pakko kommentoida; omistan saman ihanan 70-luvun tänne 2000-luvulle tuovan keittokirjan ja sitä lukiessa taantuu aina alle 10-vuotiaaksi... :-)

Samat lämpimät leivät olivat meillä vakiokamaa nimenomaan sosekeittojen lisukkeena, mutta meillä sinapin alle sipaistiin ohut kerros aitoa voita, ja juustona oli ehdottomasti Turunmaa, se rasvaisin versio.

Hyvää oli - ja on yhä edelleen vaan!

 
At 21/5/07 21:34, Blogger Rosmariini said...

Kiva, kun kommentoit! Turunmaa taisi tosiaan olla 80-luvulla lämpimien leipien ykköspäällyste. Vai oliko se Oltermanni? Jompikumpi kermajuusto kumminkin.

 

Lähetä kommentti

<< Home




pastanjauhantaa(at)gmail.com


Related Posts with Thumbnails