Suuri muffinsitesti (*

Syön hyvin vähän makeita leivonnaisia (esim. täytekakuista en kovin pidä, kun ne tehdään usein niin älyttömän makeiksi), mutta peruspullan ja pullapohjaisen mustikkapiirakan lisäksi muffinsit ovat aina olleet lempparilistallani. Onnistuneessa muffinsissa yhdistyy jotenkin oivallisesti kepeä rapsakkuus ja tuhti maku. Jokainen maustakoon ja täyttäköön muffinsinsa miten haluaa, mutta omia suosikkejani ovat banaani-pähkinä sekä simppeli mustikka.

Arskan munkit

Muffinsitestin lähtökohdaksi otettiin entuudestaan hyvin tuttu, Arskan paistama herkku. Tätä täytyy muutenkin saada säännöllisesti. Arskan munkeissa ja muffinseissa on varsinkin tuoreeltaan koostumus kohdallaan ja makukin erittäin herkullinen - jos kohta hivenen turhan äitelä. Tällä kertaa satuimme Arnold'sin Zeppelinin toimipisteeseen (ne pirulaiset yhä panttaavat Oulun-myymälää!) turhan lähellä sulkemisaikaa, sillä parhaatkin yksilöt olivat silminnähden lässähtäneitä eikä useimpia variantteja löytynyt lainkaan. Kuvan yksilöt olivat kuitenkin juuri niin yllätyksettömän laadukkaita kuin hyvän ketjuliikkeen annin tulee ollakin.

Pikamuffinsit

Ensimmäinen kotikeittiössä valmistettu erä pohjautui Lidlin valmiiseen tee-se-itse -kittiin. Paketissa oli omenahillosta ja kuorruteaineista lähtien kaikki tarvittava sekä perusteellinen monikielinen ohjeistus. Pieni epäilys heräsi, kun taikinaa käskettiin vatkaamaan sähkövatkaimella täydellä teholla minuuttitolkulla. Mahtaakohan tulla muffinsimaista lainkaan? Muffinsien perussääntöhän nimittäin kuuluu, että kuivat aineet ja nesteet sekoitetaan aina erikseen omissa kulhoissaan ja yhdistetään vasta kun uuni on kuuma, juuri ennen taikinan kaatamista vuokiin. Yhdistämisen jälkeen taikinaa sekoitetaan mahdollisimman vähän - vain sen verran, että ainekset ovat melkein sekaisin. Pieni paakkuisuus ei haittaa ollenkaan. Näin menetellen saadaan muffinseille ominainen, yhtä aikaa karkea ja mehevä rakenne, joka esim. Arskan tarjoilemassa versiossa toistuu melko puhtaana.

Aika fakiiri saa olla, jos meinaa taiteilla leivonnaisten päälle pakkauksen kansikuvan mukaiset koristeraidat. Ainakin tarvittaisiin kunnoon pursotin ohjeissa opastetun teelusikan sijaan. Samoin hilloa oli lähes mahdotonta saada pysymään nätisti raa'an muffinsitaikinamöykyn sisällä. Uunituoreiden pikamuffinsien maku ja koostumus olivat sinänsä hyvinkin siedettäviä, mutteivät ihan sitä, mitä olen tottunut muffinsi-sanalla tarkoittamaan. Liekö sen vatkaamisen syytä, mutta enemmän nämä minusta muistuttivat kakkupohjaa leivosvuoassa kuin rehtiä, lohkeilevan mehevää muffinsia.

Jauhoista asti

Lopuksi muffinsit valmistettiin luonnollisesti kokonaan itse. Resepti sovellettiin BBC:n sankarikokki Ainsley Harriottin kirjasta. Ainsleyn ehdottamien hillojen ja marmeladien sijaan täytteenä käytettiin karkeaksi muusattua banaania ja vajaata kourallista joululta jääneitä hassel- ja saksanpähkinöitä. Pähkinöitä olisi voinut olla enemmänkin, mutta enempää en jaksanut lenksuvalla särkijällä kuoria.

12 mainiota muffinsia

Kuivat aineet:
- 200 g hienoja vehnäjauhoja
- 40 g karkeampia (kokojyvä)vehnäjauhoja
- 1 rkl leivinjauhetta
- ripaus suolaa
- 75 g sokeria
Nesteet:
- 1,75 dl maitoa
- 1 keskikokoinen muna, tasaiseksi vatkattuna
- 100 g sulatettua voita
(Lisäksi haluamiasi täyte- tai mausteaineita. Marjat, hedelmät, hillot, suklaapalat ym. toimivat kaikki.)

Uuni kannattaa heti alkuun laittaa kuumenemaan 200 asteeseen. Muffinsitaikina syntyy nimittäin hyvinkin nopeasti ja tulos on paras, kun pääset paistamaan heti taikinan valmistuttua.

Rouhitut pähkinät sekoitettiin kuivien aineiden joukkoon ja kypsähkö, lusikanselkämyksellä karkeasti muusattu banaani nesteiden sekaan. Jos tykkää tasalaatuisesta muffinsimassasta, täytteet voi jauhaa vaikka yleiskoneella. Itse arvostan muffinseissa suurehkoja sattumia, joten pyrin pitämään sekä pähkinät että banaanin ei-ihan-hienojakoisena. Paperivuoat vielä valmiustilaan pellille (sopivin syvennyksin varustettu muffinsivuoka on kätevin, mutta ihan tavallinen uunipeltikin toimii) ja sitten se kuuluisa sekoitus! Kuiva-aineet ja nesteet kannattaa tosiaankin yhdistää ihan loppuvaiheessa ja sekoittaa hyvin niukasti. Älä vispaa tai ruhjo taikinaa vaan "kääntele" sitä varovasti vaikka puulastalla sen verran, että jauho on jotakuinkin kokonaan kosketuksissa nesteisiin.

Vuoat kannattaa täyttää hieman yli puolivälin. Paistetaan 20-25 minuuttia eli niin kauan, että muffinsit ovat kunnolla kohonneet ja pinta on ottanut kevyen ruskean värin. Liian kauaa ei kannata paistaa, jottei pinta pala ja mehevyys katoa.

Ainsleyn muffinsit onnistuivat yli odotusten! Aikaa ja vaivaakaan ei kulunut juuri Lidlin pikapakettiversiota enemmän. Koskaan ennen en ole kotioloissa saavuttanut Arskan tarjonnan tyyppistä kuohkeaa rakennetta (klikkaa jutun ylin kuva isommaksi, niin näet mistä puhutaan). Kun vielä ohjeen mukainen sokerimääräkin tuotti vähemmän äitelän lopputuloksen ja päästi banaanin paremmin esille, suuren muffinsitestimme voittaja on selvä. Näitä voi suositella varauksetta!

*) Kodinperintönä kantamani kielellisen pilkunviilauksen taakka ajaa minut tuntemaan pientä tuskaa suomeen vakiintuneesta sanasta "muffinsi". Hyvien muffinsien isäntäväen, jenkkien, kielessä muffini on muffini ja monikossa tietysti muffins. Tänne se on lainattu monikkomuodossa - ja lätkäisty vielä ikäänkuin varmuudeksi paikallinen monikko perään. Kas kun ei muffinitnit! Vastaavalla tavalla hullu on jokin vaatekappale (ilmeisesti akkain hepene?), josta käytetään nimeä "legginsit".