sunnuntaina, tammikuuta 13, 2019

Uusi vuosi vastaan Espanja-teemalla



Viime vuonna otimme uuden vuoden vastaan Espanjassa, ja tänäkin vuonna pääsimme palaamaan Espanja-tunnelmiin, kun tuttavapariskunta kutsui meidät kotiinsa juhlistamaan vuoden vaihtumista paellan ja paljuilun merkeissä. Laajensimme Espanja-teemaa myös alkupaloihin, sangriaan sekä jälkiruoka-churroihin, ja illasta tuli kaikin puolin ikimuistoinen.

Koska kyseessä oli uusivuosi, päädyin tekemään espanjalaista perunasalaattia sekä lisäksi Suupaloja-kirjasta paria Espanja-teemaista pikkusyötävää: punaviinissä huuhdottuja chorizopullia sekä serranokinkulla, balsamicohyytelöllä ja manchegojuustolla päällystettyjä patonkiviipaleita. Isäntäväki oli puolestaan hankkinut alkuun muutaman osterin.







Espanjalainen perunasalaatti (ohje soveltaen täältä)

8 keskikokoista (punaista) perunaa
4 munaa
1,2 dl (espanjalaisia) oliiveja
1,2 dl ruohosipulia

Kastike:
1,2 dl majoneesia
2 rkl karkeaa Dijon-sinappia (siis sellaista, jossa on sinapinsiemeniä mukana)
3 rkl sitruunasta puristettua mehua
1 tl savustettua paprikaa
1/2 tl valkosipulijauhetta
1/2 tl sipulijauhetta
suolaa maun mukaan
pippuria maun mukaan

Aikomuksenani oli alkuun pilkkoa salaattiin punakuorisia perunoita kuorineen kaikkineen, mutta kuoret olivat jotenkin niin kovat ja ryhmyiset, että päädyin kuorimaan perunat keittämisen jälkeen ennen niiden lohkomista. Samaan aikaan keitin toisella levyllä 10 minuutin ajan kananmunia, minkä jälkeen myös munat kuorittiin ja pilkottiin.

Puolitin oliivit ja pilkoin saksilla ruohosipulin. Sen jälkeen sekoitin kastikkeen, jota olisi jälkikäteen ajateltuna kannattanut tehdä huomattavasti vähemmän, kun en kuitenkaan sekoittanut kaikkea salaatin joukkoon. Sekoitin siis parhaaksi katsomani kastikemäärän perunoihin, muniin, oliiveihin ja ruohosipuliin, minkä jälkeen laitoin salaatin jääkaappiin odottamaan.





Mereneläviä sisältävän paellan ohjeen tuttavamme olivat saaneet espanjalaiselta ystävältään. Ruoka valmistui ulkogrillissä (hiukan tuulisissa olosuhteissa) suurin piirtein tähän tyyliin:

Paella de Marisco (marisco=äyriäinen)

1 sipuli
oliiviöljyä
mustekalanpaloja (esim. pakasteesta sulatettuna)
1 tomaatti
2 valkosipulinkynttä
1 rkl paprikajauhetta, miel. espanjalaista makeaa paprikajauhetta (pimentón)
400 g riisiä
ripaus sahramia
kalanpaloja (meillä meni pannuun siikaa)
vettä
katkaravunpyrstöjä
(omassa paellassamme oli lisäksi surimia sekä kampasimpukoita, joita grillattiin pikaisesti ennen kuin ne päätyivät paellapannulle loppuvaiheessa yhdessä muiden merenelävien kanssa)

Pilko sipuli ja paista sitä paellapannulla matalahkolla keskilämmöllä kunnon lorauksessa oliiviöljyä, kunnes sipuli kuullottuu kullankeltaiseksi. Älä ruskista.
Lisää mustekalanpalat ja paista pari-kolme minuuttia, jälleen matalahkolla lämmöllä. (Nouki mustekalat sivuun odottamaan.)
Lisää yksi muserrettu tomaatti pannun keskelle.
Sekoittele aineksia, kunnes ne ruskettuvat (varo, etteivät ne kuitenkaan pala!).
Lisää valkosipulit muserrettuina ja jatka sekoittelua.
Lisää paprikajauhe, riisi ja sahrami ja sekoittele/kuullottele taas noin minuutin verran tai vähän reilusti, jotta riisistä tulee kauniin kuultavaa.
Käännä lämpöä isommalle ja lisää kalanpalat sekä 1,2–1,5 litraa vettä (riisin pitäisi peittyä kokonaan). Tarkista suola. Ei haittaa, vaikka liemi olisi tässä vaiheessa hieman suolainen, koska riisi tulee imemään siitä osan.
Vähennä lämpöä 5 min kuluttua 7–8 minuutin ajaksi ja lisää sitä sitten taas.
Kun riisin pinta alkaa näkyä veden alta, lisää katkaravut (ja muut merenelävät). Tämän jälkeen ei tarvitse juuri enää keitellä. (Paellaa ei kuulemma tarvitse veden lisäämisen jälkeen hämmennellä ollenkaan, mutta tätä tuli kyllä vähän sekoiteltuakin.)
Anna paellan vielä levätä 5–10 minuuttia ennen tarjoilua. Voit laittaa pannun päälle kankaisen pyyhkeen reguloimaan kosteutta.

Churrojen ohjeeseen palaamme seuraavassa postauksessa, eli kannattaa pysyä kanavalla. Niistä tulee nimittäin todella hyviä todella helposti.



2 Comments:

At 13/1/19 21:34, Blogger Idris said...

Saako Suomesta punakuorisia perunoita, jotka eivät olisi tosi jauhoisia? Tuntuu että Rosamundat ja Bellarosat hajoaisivat heti perunasalaatissa?

 
At 13/1/19 21:49, Blogger Rosmariini said...

Erittäin hyvä kysymys. Toisaalta luin jostakin, että jauhoisuus voi olla hyödyksi siinä, jos haluaa perunoiden imevän mahdollisimman paljon kastiketta puoleensa (en kyllä itse halua, kun en etenkään majoneesikastikkeista kovin paljon perusta).

 

Lähetä kommentti

<< Home




pastanjauhantaa(at)gmail.com


Powered by Blogger

Related Posts with Thumbnails