Jauhantavierailu Hotelli Katajanokkaan ja Rantapuistoon

Olen tutkinut muutaman viime vuoden aikana vankilaruoan historiaa, joten olin erityisen innoissani, kun blogisähköpostiin tuli alkuvuodesta kutsu tulla tutustumaan Hotelli Katajanokkaan, joka toimi aikaisemmin yli sadan vuoden ajan Helsingin lääninvankilana. Vierailuun sisältyi myös illallinen Katajanokan ravintola Linnankellarissa sekä merellinen sunnuntaibrunssi Hotelli Rantapuistossa.

Molemmat rakennukset olivat aivan ainutlaatuisia tiloja. Katajanokalla oli säilytetty vankilan tunnelmaa etenkin avarassa porras/aulatilassa (kalterit on tosin pitänyt poistaa lähes kaikista ikkunoista paloturvallisuuden takia). Rantapuiston hotellirakennuksessa oli toiminut aikaisemmin Yhdyspankin koulutuskeskus.

Hotelli Katajanokka toivotti meidät tervetulleiksi punaviinillä ja kalterinpätkä-lakritsilla, ja kun hotellihuoneessa oli vielä kirjoja ja kylpyamme, olisin voinut viettää huoneessa helposti vaikka kokonaisen viikonlopun (vietimme hotellissa ensimmäisen yön ilmaiseksi ja toisen alennettuun hintaan).

Maltoimme sentään poistua kaupungillekin; varsinaisena vetonaulana oli Kansallismuseon uusittu esihistorian näyttely, joka olikin oikein onnistunut. Ennen museolle menoa saimme Katajanokalla oman talonkierroksen, jossa pääsimme vierailemaan muun muassa vankilan kirkossa ja vanhoissa selleissä. Olipahan elämys! Tämä oli 1800-luvun puolivälistä:

Lauantai-illan ohjelmassa oli illallinen Katajanokan Linnankellarissa: Alkupalaksi otimme molemmat Helsingin-nimisen annoksen: Alkupalat Tukkutorin ginillä maustettuna; Hirveä, lohta & jänistä, pikkelöityjä katajanmarjoja & tilbehöörejä.

Pääruokana halusimme kokeilla ravintolan hiiligrillissä valmistettuja ruokia: Siispä testiin valikoitui Kananpoika (kokonainen hiiligrillattu kevätkananpoika; sitruunaa, spelttiä & purjojugurttia) sekä Poro & suklaa (Hiiligrillattua poron vasan sisäpaistia; mannapuuroa, suklaata & palttua), vaikka allekirjoittanut hiukan pohtikin alkuun, uskaltaisiko maistaa mannapuuron, suklaan ja paltun yhdistelmää. Annoksen saapuessa pöytään selvisi, että mannapuuro oli friteerattu, suklaa oli kastikkeessa ja palttua pieni viipale poron alapuolella. Nopeasti selvisi myös, että annos oli aivan yltiöherkullinen.

Jälkiruoaksi tilasimme annokset Omena ja tonkapapu (tarte tatin, tonkapapujäätelöä & pistaasia) sekä Juusto (valikoima pientilajuustoja). Omena ja tonkapapu oli oma valintani, mutta juustolautaseltakin pääsin maistelemaan sen verran, että sain uuden juustorakkauden; Ahlmanin Selin-sinihomejuusto oli aivan mahtavan maistuva juustotuttavuus. Hillon lisäksi tarjolla oli kuivattua, rouhittua vadelmaa, joka toimi sinihomejuuston kanssa mukavasti yksiin.

Hotelliaamiainen Katajanokalla oli aivan mahdottoman tunnelmallinen, kun kynttilöitä paloi joka pöydässä. Ravintolasalin sisustus oli muutenkin oikein onnistunut; kellarimainen tunnelma oli onnistuttu säilyttämään, ja mukana oli ilahduttavia yksityiskohtia:

Hotelli Rantapuistoon matkustimme sunnuntaiaamupäivänä useamman eri kulkuvälineen yhdistelmällä. Vaikka matka oli pitkä, se kannatti tehdä, koska Rantapuiston rakennus oli kovasti arvostamaamme 1960-luvun luontoon sulautuvaa arkkitehtuuria. Säät eivät suosineet Helsinki-viikonloppuamme ollenkaan, mikä harmitti etenkin Rantapuiston brunssilla. Merinäköala ravintolasalista olisi ollut vielä upeampi, jos ilma ei olisi ollut sateinen ja harmaa.

Pidän yleensä brunsseilla eniten alkupaloista, ja nytkin oli mukavaa, kun pääsi vasta pöytään nostettujen salaattikulhojen (mm. vuohenjuusto-punajuurisalaatin ja couscoussalaatin) ääreen. Parmankinkku ja hedelmät olivat myös oikein mukava yhdistelmä, samoin kuin lämminsavulohi ja sitruunakastike.

Helsingin makkaratehtaan makkaroita, kermassa haudutettuja lanttuja ja paahdettuja perunoita sisältävä pääruoka oli runsaan alkuruokapöydän jälkeen hiukan raskas, etenkin kun piti jättää tilaa vielä jälkiruokapöytään sisältyneelle pavlovalle ja irtokarkeille. Erityismaininta lätkäliiga-salmiakille:

(Yhteistyössä Hotel Katajanokka ja Hotel Rantapuisto)