sunnuntaina, joulukuuta 29, 2013

Viikonloppu Vilnassa

Voi, kun pääsisin taas joskus elämässäni siihen tilanteeseen, että ehtisin bloggaamaan tapahtumista tuoreeltaan. Pari viikkoa sitten Vilnasta palatessa oli kaksi sen verran tiiviistä työviikkoa odottamassa, etten ole sen koommin ehtinyt ajatella juuri koko reissua tai ainakaan sen ruokapuolta.

Kansanmurhan uhrien museota (KGB-museota) olen miettinyt melko paljonkin, sen verran rankka kokemus oli se. Vilnan joulutoria en ole juuri pohtinut; loskainen ja ankea sää eivät olleet aivan omiaan joulutunnelman saavuttamiseen. Torilta tuli poistuttua pian sisätiloihin teetä juomaan ja kastuneita varpaita kuivattelemaan.


Mutta tulihan Vilnassa syötyäkin. Liettualaiset pitävät kaikesta päätellen perunasta, sienistä (säilöttyjä sieniä oli aamupalallakin) sekä eri tavoin täytetyistä letuista.

Ehkä kaikkein tunnusomaisinta ruokaa Liettualle ovat niin sanotut zeppeliinit eli täytetyt tuhdit perunanyytit, jollaista pääsin maistamaan turistien suosimassa Senoji Trobelessa. Ensimmäisessä ravintolassa ei tärpännyt, koska zeppeliinit eivät tukevana ruokana sovellu kuulemma ilta-aikaan syötäväksi. Kyseessä oli kyllä sen verran kokonaisvaltainen (ja tärkkelyspitoinen) elämys, että jälkiruoka jäi kerrankin ihan suosiolla väliin.

Yksi parhaista ruokakokemuksista olivat oluen kanssa naposteltavat rapeat ruisleipätikkuset. Toisesta perinteisestä pikkusyötävästä eli possunkorvista en ollut aivan yhtä innoissani (niitä näkyy kaikkein ylimmässä kuvassa).


Jossain vaiheessa teki mieli maistaa jo muutakin kuin perinteistä liettualaista ruokaa. Ajatuksena oli, että Lauro Lapas -nimisestä paikasta saisi vähän pienempiä annoksia, ja saihan sieltä. Toisaalta jos minulta kysytään, niin tällä lautasella on mielestäni hiukan liikaa erillisiä elementtejä:



Liettuan kieli kuulosti todella vaikealta, vaikka vähän toki helpotti se, että osa sanoista oli aiemmalta Latvian-reissulta tuttuja. Švyturys tarkoittaa joka tapauksessa majakkaa.

Tässä vielä kuva cepelinas-zeppeliinistä, johon katselin netistä ohjettakin (ei sillä, että ajatuksena olisi kokeilla näitä kotona):

6 Comments:

At 29/12/13 09:20, Blogger Joonas said...

Noi ruisleipätikkuset taitaa olla koko Baltian alueen juttu. Edellisellä Liettuan reissullani en niitä syönyt, mutta sitä edellisellä kyllä ja vuosien varrella lukuisat kerrat Tallinnassa.

Päihittävät todella kaikki muut mahdolliset naposteltavat esim. sipsit.

 
At 29/12/13 12:07, Blogger Rosmariini said...

Muistin, että olen joskus tehnyt vähän samantapaisia valkosipuli-ruisnaksuja uunissa. Ilmeisesti nuo baariversiot tehdään friteeraamalla?

 
At 29/12/13 15:50, Blogger Leena said...

Rymy-Eetussa olen syönyt tuollaisia ruisleipätikkuja. En siis sen kauempana :)

 
At 29/12/13 22:44, Blogger Merituuli said...

Ruisleipätikut on herkkua mullekin! Riikan terassilla tilattiin yksi jos toinenkin.

Oliko siankorvien valkoinen sisus pehemnnyt hyvin? Musta se on jotenkin ällön toukkamainen ulkonäöltään. Kokattiin joskus jotain noista siankorvista ja noukin ne valkoiset pois.

 
At 29/12/13 23:14, Blogger Rosmariini said...

Oli niissä ehkä vähän vielä toukkamaisuutta jäljellä. :D

Edellinen muisto siankorvista ajoittuu yli kymmenen vuoden päähän, jolloin yritin siankorvaa syöttämällä tehdä tuttavuutta ison ja vihaisen koiran kanssa (se koira olisi kaikkein mieluiten pistänyt minut poskeensa).

 
At 1/1/14 22:05, Blogger Virpi said...

Pitäisi joskus kyllä päästä käymään muissakin Baltian maissa kuin Virossa! Näyttää maistuvaiselta :)

 

Lähetä kommentti

<< Home




pastanjauhantaa(at)gmail.com


Powered by Blogger

Related Posts with Thumbnails