tiistaina, syyskuuta 20, 2011

Hitaita hiilareita Timin johdolla

Kun kesän notkuu kaasugrillin äärellä, olo hidastuu ja veltostuu - ja saattaapa menneestä kasvaa muistoksi hieman vatsaakin. Tarvittiin hieman kohennusta ja reipastusta mieleen ja ruumiiseen, ja niinpä ajauduinkin syksyn tullen nörttipiireissä jostain syystä muodissa olleen Tim Ferrissin kirjalliseen vaikutuspiiriin.

Selailin läpi Timin 4 Hour Body -opuksen ja rupesin säätämään ruokavaliotani sen "Slow Carb" -oppien suuntaan. Ferrissin suositus on jonkinlainen synteesi Suomen syvät rivit läpäisseestä karppauksesta, South Beach -dieetistä ja muutamasta muusta ravintouskomuksesta.

Perusideana on nauttia paljon proteiinia ja välttää verensokeripiikkejä. Nopeasti imeytyvät sokerit ovat siis pannassa, mutta papujen tapaisten ruoka-aineiden sisältämiä, hitaasti elimistössä pilkkoutuvia hiilihydraatteja ei samalla tavoin karsasteta. Suositus on, että ravinto nautitaan mahdollisimman vähän prosessoituina ruoka-aineina eli amerikkalaisittan "whole foods": ruokaa, joka on kasvanut maassa tai juossut metsässä - ei ruokaa, joka tulee tehtaan liukuhihnalta. Kirjan viisi ravitsemusteesiä ovat:

  1. Vältä "valkoisia", nopeita hiilihydraatteja eli sokeria, jauhoja, riisiä ym. Tähän tottui yllättävän nopeasti, vaikka varsinkin ensimmäisellä viikolla lenkillä käydessä rupesi tekemään ihan tosissaan mieli donitseja ja irtokarkkeja. Elimistö selvästi hamusi sokeria niin paljon, että jos jotain makeaa olisi ollut käsillä, olisin retkahtanut täysin varmasti. Onneksi olin yli vartin hölkyttelyn päässä lähimmistä makeankaupittelijoista.

  2. Tee samoja muutamia ruokia yhä uudelleen. Timin mukaan tällöin on helpointa pysyä ruodussa. Itselleni tämä on näistä teeseistä ehdottomasti vaikein, enkä ole sitä juuri noudattanutkaan. Kyllä hyvän ruoan pitää tarjota vaihtelua ja elämyksiäkin, ei vain mekaanista vatsantäytettä.

  3. Älä juo kaloreita. Maito, limsat, mehut ym. sisältävät pääsääntöisesti paljon sokereita. Pari lasia punaviiniä Tim onneksi kertoo itsekin nauttivansa iltaisin, mutta viinin on luonnollisesti syytä olla mahdollisimman kuivaa. Kovin suuri jäännössokerin määrä siis torppaa punaviininkin välteltävien juomien joukkoon.

  4. Ei hedelmiä. Esi-isämme kuulemma tuskin söivät hedelmiä joka päivä, ympäri vuoden.

  5. Pidä yksi vapaapäivä viikossa ja mässäile oikein tosissasi. Timin mukaan tämä estää aineenvaihduntaa hidastumasta vähäisemmän energiansaannin myötä, joten järjetön mässäily kerran viikossa olisi siis jopa hyväksi. Ainakin se on ollut älyttömän hauskaa! Tähän mennessä on kokeiltu pannupizzaa, donitseja, suklaata, irtokarkkeja, olutta ja muutenkin mielin määrin mitä makeaa nyt ikinä on keksitty. Jostain syystä kauan odotettu mässäilypäivä on kuitenkin useimmiten lässähtänyt melko vajariksi. Kun oikein tosissaan asennoituu, että nyt syödään pullaa ja karkkia, niin yllättävän nopeasti sitä sitten ähkyyntyy - ja mieli alkaakin halajamaan taas lihaa ja kasviksia.

Kirja ei muodosta oikein minkäänlaista loogista tarinaa tai kokonaisuutta, vaan on pikemminkin kokoelma erilaisia teorioita ja väittämiä, joita Ferriss on vuosien saatossa testannut oman kehonsa avulla.

Mielenkiintoinen - ja jos paikkansapitävä, niin varmasti hyödyllinenkin - havainto oli esimerkiksi se, että pieni määrä hyvälaatuista rasvaa aterioinnin alussa nautittuna tasoittaisi huomattavasti aterian aiheuttamaa verensokeripiikkiä ja siis helpottaisi elimistön kuormaa raskaan aterian sulattelussa. Tim kertoi testanneensa tätä asennuttamalla suoneensa verensokerimittarin ja seuraamalla sokeritasoa erilaisten ateriointien ajan.

Käytännössä sokeripiikkiä voisi siis tasoittaa nauttimalla esimerkiksi pienen kourallisen pähkinöitä ennen ruokailua - tai mikä ettei vaikkapa jonkin pehmeästä, rasvaisesta juustosta valmistetun alkupalan.

Aamupala on Ferrissin mukaan erityisen tärkeä. Elimistön tulisi saada reippaasti proteiinia heti aamulla, mieluiten jo puolen tunnin sisällä heräämisestä. Olenkin syönyt viime aikoina enemmän munia, pekonia ja papuja kuin koskaan. Varsinkin tämän peribrittiläisen kolmikon papupuoli oli minulle aiemmin suhteellisen vieras elementti, mutta nyt siitä on tullut hyvinkin läheinen. Papuja alkaa tehdä mieli aamulla jo ennen kuin silmänsä saa kunnolla auki.

Papufiliaa voisi mekaanisesti ajatellen yrittää selitellä esimerkiksi siten, että pavut taitavat olla hiilihydraattipitoisimpia Timin suosittelemia ruoka-aineita. Ei siis ihme, jos sokereilta varjeltu elimistö niitä halajaa. Kirjan suosituksen mukaan jokaisella aterialla tulisi syödä proteiinia (punaista lihaa, kalaa, kanaa, kananmunaa tms.), vihanneksia ja palkokasveja.

Ferriss on hyvin äärimmäinen, koko keho peliin -tyyppinen kokeilija. Ihan kaikkiin hänen menetelmiinsä en sentään ole lähtenyt mukaan. En esimerkiksi ota kymmenen minuutin jäävesikylpyjä enkä avita itseäni joka käänteessä lääketeollisuuden tuotteilla, kuten Tim tuntuu tekevän. Jos johonkin on pilleri, hän sen tuntuu ainakin kokeilleen.

Mässäyspäivä taas on tuntunut hyvinkin helposti omaksuttavalta konseptilta alusta lähtien. Se on jotenkin onnistunut tuomaan hiilihydraattipitoisiin herkkuihin sitä intoa ja hohtoa, jonka ne ansaitsevat. Minun kaltaiseni latentti pullahiiri on löytänyt leipomotuotteet aivan uudelleen! Ennen, kun pullaa ja donitseja saattoi syödä periaatteessa milloin tahansa, niitä ei juurikaan tullut hankittua. Nyt, kun niitä joutuu odottamaan, sitä suunnittelee jo monta päivää ennakkoon viikonlopun konditoriareissua ja irtokarkkipussia.

Oletteko kokeilleet Slow Carbin tyyppisiä ruokavalioita ja millaisia ajatuksia tai kokemuksia se on herättänyt? Mitkä ovat parhaat 4 Hour Body -reseptinne? Tylsyyden välttämiseksi pitää jatkuvasti etsiä uusia ohjeita ja ideoita, mutta tuntuu olevan täysi työ löytää raikkaita ja mielenkiintoisia, vähän hiilihydraattia ja paljon proteiinia sisältäviä reseptejä. Ehkä muut suhtautuvat kuuliaisemmin kehotukseen tehdä niitä muutamaa harvaa ruokaa vuorotellen. Joitakin samanhenkisiä tuntuu netistä kuitenkin löytyvän, joten toivoa on!

Parhaita tähän asti kokeilemiamme on googlailemalla löytynyt wokkityyppinen ruoka broilerista, chorizosta ja kesäkurpitsasta.

Broileri-chorizo-kesäkurpitsapaistos

1/2 punasipuli, silputtuna
1/2 puskaa korianteria silputtuna
2-4 kesäkurpitsaa, vajaan sentin kuutioiksi pilkottuna
1 chili tai paprika (tulisuusmakusi mukaan) pilkottuna
200 g chorizo-makkaraa
5 dl kypsennettyä kanaa (esim. grillattua kananrintaa kaupan tiskistä), pilkottuna tai hienoksi revittynä
oliiviöljyä, suolaa, pippuria

Pilko chorizo haarukkaan sopiviksi paloiksi ja ruskista pannussa tai wokissa keskilämmöllä 2-3 minuuttia. Lisää kana ja paista, kunnes se on kauttaaltaan lämmennyt. Kaada sitten chorizo ja kana hetkeksi toiseen astiaan odottamaan.

Laita sipulit pannulle ja paista minuutin verran. Lisää kesäkurpitsa ja paprika - ja ehkä loraus öljyä. Paista 2-3 minuuttia, kunnes kasvikset ovat hieman pehmenneet mutteivät vielä muusaantuneet. Mausta suolalla ja pippurilla ja lisää sitten syrjään sysätyt proteiinit mukaan. Pyöritä vielä kerran kaikki kunnolla sekaisin, ota pannu lämmöltä ja hämmennä mukaan hakattu korianteri.

10 Comments:

At 20/9/11 23:10, Anonymous Anonyymi said...

Huh, kauheaa huttua se Ferrisin kirja. Herran aiempiin saavutuksiin kuuluu mm. tekaistu "Kiinan kickboxing-mestaruus" ja oikeustoimien kohteeksi joutuneen huijaus-lisäravinnevalmisteen kaupittelu. Yhdet tuttuni noudattavat sekä tätä kirjaa että sitä edellistä "4 hour workweek"- kirjaa. Kummatkin ovat edelleen reilusti ylipainoisia, taloudellisesti aivan kusessa ja tekevät töitä lähes kellon ympäri. Mutta uskovat vakaasti että kyllä se hei tästä.

Käydessään entisellä työpaikallani luennoimassa kaveri ainakin itse ihan veti banaaneja, mandariineja ja Okwalla-sokerihedelmänektaria, tietysti hänellä sattui juuri sinä päivänä olemaan se "vapaapäivä."

Ei kannata uskoa ihan kaikkea mitä joku keksii väittää kun tietää sillä tienaavansa.

 
At 21/9/11 08:31, Blogger Janna said...

Slow carb -touhu kuulostaa pitkälti samalta kuin hyväkarppaus. Ja sehän on kaiken järken mukaan tosi terveellinen tapa syödä - paljon kasviksia, ei prosessoitua jauhoa, sokeria tai muuta nopeasti verensokerin nostattavaa kamaa. (Sen tähden en ymmärräkään ylläolevaa anonyymikommenttia, sillä oli kirjailija sitten kuinka pöpi tahansa, hänen mainostamansa ruokavalio on varsin maalaisjärjellinen ja normaali.)

Toimii kyllä ainakin omalla kohdallani, olo on hulluna parempi, kevyempi, energisempi ja aikaansaavampi. Toisinaan tuottaa tuskaa keksiä, mitä söisi, mutta esimerkiksi lounaalla syön aina salaattia, runsaaalla proteiinilla ja oliiviöljyllä. Nälkä pysyy poissa kauan. Ja se on mun mielestä muutenkin hitaiden hiilareiden dieetin parhaita puolia: ei tarvita mitään välipaloja, kun syö proteiinia ja rasvaa, jotka pitävät kauan kylläisenä ilman ähkyä eivätkä heittele verensokeria.

Mutta kyllä herkuteltuakin tulee, useimmiten useammin kuin kerran viikossa.

 
At 21/9/11 09:19, Blogger Liisa said...

Apua. En missään nimessä pystyisi noudattamaan ''ei hedelmiä'' sääntöä! Niitä pitää saada joka päivä!

 
At 21/9/11 12:06, Anonymous Anonyymi said...

Henkilökohtainen mielipiteeni näihin karppauksiin on, että ei kiitos minulle eikä muille. Olen kyllä tietoinen ihmisistä, joilla karppaus toimii, mutta he nimenomaan ovat olleet niitä, jotka mussuttavat pullaa voi-sokerisilmällä ja käsi käy keksipurkilla sen kun kerkiää.

Mutta kaikki ei sovi kaikille, sen takia tämä karppauskaan ei varmana passaa jokaiselle, joka halajaa laihtua. En ymmärrä miksi ihmiset eivät tajua, että kun kulutat enemmän kuin syöt, laihdut. Perus plus-miinus-laskua. Jotkut ottavat karppaukset ja muut hieman liian itsestäänselvyyksinä laihtuakseen. Munia ja pekonia paistetaan voissa, mutta kävelylle tai salille ei jakseta/haluta lähteä.

Mielenkiintoisena pointtina näen sen, että liha- ja meijeriteollisuus ovat olleet karppaus-tutkimuksien suurimpia rahoittajia. Miksi ihmiset eivät tajua, että juuri se suureellinen lihan mättääminen on yksi tekijä, joka vie maailmaa ja sen kansaa yhä kauemmas terveemmästä elämästä, ja etenkin riistää sen tulevilta sukupolvilta. Tähän voisi johtaa vaikka kuinka monta aasinsiltaa ekologisuuteen, kestävään kehitykseen, lihansyönnin vähentämiseen ja kasvissyönnin lisäämiseen, ja siihen, miten lihantuotantoon kuluu aivan valtavat määrät luonnonvaroja ja energiaa verrattuna viljan yms. tuottamiseen... mutta antaa olla.

Itse olisin tietysti toivonut, ja hieman odotinkin, että Pastanjauhajat miettisivät valinnoillaan näitä tämän päivän puhuttelevimpia aiheita, eivätkä sen sijaan mättäisi munia ja pekonia päivittäin vain jonkin karppaus-kirjan aivopesun takia.

Kukin tyylillään, eikä minun ole tarkoitus loukata Pastanjauhajia, eikä ketään, joka on innostunut karppauksesta. Olen vain hieman pettynyt, ettei suositun blogin pitäjät vie eteenpäin (minun mielestäni) järkevämpiä asioita, kun tätä blogia kuitenkin seuraa valtavat määrät ihmisiä. Tiedän, jos ei kiinnosta, niin voin mennä seuraamaan kasvissyöjien ja vegaanien blogeja.

Vaikka periaatteeni eroavat tämän karppaus-aiheen suhteen, en silti lopeta tämän blogin fanittamista, sillä täältä olen löytänyt monet inspiraatiot ja ideat. Kiitos niistä!

 
At 21/9/11 13:12, Blogger Janna said...

Kunkin karppaamista arvostelevan kannattaisi tutustua asiaan tarkemmin, ennen kuin laukoo totuuksia lihan käytöstä. Karppausta on moneen lähtöön, itse esimerkiksi syön lihaa tai kalaa korkeintaan kerran kaksi kuussa, mutta pystyn silti vallan hyvin noudattamaan vähähiilihydraattista (tai ehkä oikeammin nopeita hiilihydraatteja välttelevää) ruokavaliota. Ja siinä juuri onkin karppaamisen ydin: nopeat hiilihydraatit ovat epäterveellisiä kaikille, eivät vain karpeille tai muille vastaaville diettaajille. Missään ei myöskään sanota, ettei karpatessa syödä kasviksia, päin vastoin. Siihen nimenomaan kehotetaan.

Rahoitushommat kyllä kieltämättä lyövät ikävän leiman touhuun, mutta eipä tuo mitenkään uutta ole, kun miettii, kuka rahoittaa esimerkiksi kansalliset ravitsemussuoritustutkimukset.

 
At 21/9/11 16:24, Blogger Liisa said...

Haluan sen verran kommentoida että on olemassa totisesti niin monenmoista karppausta kuin on karppaajia! Itse suosin mieluummin termiä hiilihydraattitietoisuus, siitähän tässä on kyse.

Ja kasvispainotteinen hiilihydraattitietoinen ruokavalio on taas kovin kaukana ketoosiin tähtäävästä karppauksesta, jota se voilla ja pekonilla läträys useasti yrittää edustaa..

Jos aihe kiinnostaa, blogini on lähestulkoon asian ympärille perustettu- sieltä löytyy monenmoista vinkkiä erinäisiin sapuskoihin, painopiste tosiaan kasvispainotteisessa "hyväkarppauksessa".

 
At 21/9/11 17:45, Blogger Rosmariini said...

Kiinnostavaa keskustelua, kiitokset!

Eilisessä Iltalehdessä oli muuten loistokirjoitus Atkinsista ja siitä, miten vikasuuntaan homma on mennyt tuossa pekoninmättämisajatuksessa.

Minä en itse siis karppaa (on kuitenkin niin iso etuoikeus, kun pystyy syömään vapaasti kaikkea mahdollista), mutta kieltämättä allekirjoitan tuon Jannan ajatuksen siitä, että huonojen hiilareiden välttely tuottaa ihan uskomattoman paljon energiaa ja reipasta meininkiä.

 
At 21/9/11 18:46, Blogger Pippurimylly said...

Hiilihydraattiaihe tuntuu herättävän voimakkaita mielipiteitä missä ikinä siitä keskustellaankin. Tyypillinen reaktio tuntuu olevan juurikin, että nopeiden sokereiden välttely yhdistetään automaattisesti ylettömään lihalla mässäilyyn ja kerman juontiin.

Ehkä karppaus-sanalle on käymässä samoin kuin luomu-sanalle 80- ja 90-luvuilla: sivumerkitykset, ennakkoluulot ja väärinkäsitykset tahrasivat koko käsitteen niin pitkäksi aikaa, että vasta ihan viime vuosina tavallinen kuluttaja uskaltaa ostaa luomu-nimellä merkittyä ruokaa ilman leimautumisen pelkoa - ja kauppias uskaltaa tuotteita sellaisiksi mainostaa.

Yhteinen piirre noille viime aikoina pintaan nousseille ravinto-opeille tuntuu olevan teollisesti prosessoitujen elintarvikkeiden vältteleminen. Minusta se on hyvin linjassa kestävän syömisen ajatusten kanssa. Tyypillisesti suositaan tuoreita vihanneksia, ja riittävä proteiininsaanti pyritään sitten varmistamaan joko lihaa tai kalaa syömällä - tai äärimuodoissa puhtaasti kasvipohjaisesti.

 
At 22/9/11 08:56, Blogger Mari said...

En karppaa, mutta näiden keskustelujen seuraaminen on ollut vähän hupaisaa, toisaalta myös puistattavaa. Tuntuu, että karppaus on 2010-luvulla sama kuin kasvissyönti viime vuosituhannen lopulla: yhtä tunteita herättävää ja samoja argumentteja läpikäyvää. Mistään ei ole opittu ja kaikista vähiten siitä, että IHMISTEN VATSAT JA RAVINNONTARPEET OVAT ERILAISIA. Itse tartten hiilareita jaksaakseni, mutten epäile yhtään, etteikö jollekin toiselle aamuinen kaurapuuro ja se päivän yksikin leipäkannikas olisi ns. "turhia".

(Mutta tunnen silti jotain hämärää tyydytystä aina, kun omaa soijaNAKKIEN ja kasvisPIHVIEN syömistä arvostellut sekasyöjä rupeekin yht'äkkiä keittelemään kesäkurpitsasta PASTAA ja leipomaan vähähiilihydraattista LEIPÄÄ. Potut pottuina ja sillai ;))

 
At 22/9/11 08:58, Blogger Rosmariini said...

Joo, ei kannattaisi tosiaan olla liian rajoittunut noissa ruoka-asioissa. :)

 

Lähetä kommentti

<< Home




pastanjauhantaa(at)gmail.com


Related Posts with Thumbnails