lauantaina, maaliskuuta 05, 2011

Suuri pizzataisto

Mikroaaltouunikokkauksemme on edennyt vihdoin ja viimein suureen pizzataistoon, jossa toisistaan mittaa ottavat perinteinen leivinuunipizza ja max-mikrossa valmistettu vastaavanlainen kiekko.

Myönnän, että asetelma oli jo lähtökohtaisesti aivan epäreilu, koska leivinuunin arinalla paistettu pizza on lempiruokaani. Mutta siitä huolimatta oli kiinnostava nähdä, miten mikro onnistuu vastaamaan haasteeseen: johan se onnistui yllättämään meidät grillitoiminnollaan sekä ranskanperunoiden rapeudella.

Tein pizzapohjan vanhalla luotto-ohjeellamme, jolla syntyy kaksi pienehköä ohutpohjaista normipizzaa. Kaupassa ei tarvinnut käydä erikseen, koska täytteiksi pystyi laittamaan kaikkea, mitä kaapista löytyi. Sipulikastikkeesta oli jäänyt tähteeksi pekonia, ja keittiössä oli (kuinkas sattuikaan) sopivasti muutama minitomaatti. Ja sipulia on tietenkin aina saatavilla, joten sitäkin sopi silputa sekaan.

Vaivasin taikinaa ikuisuuden käsin, joten lieneekö siitä sitten johtunut, että pizzoista tuli uunissa ihan kamalan kupruilevia. Mikroversiokin lähti kohoilemaan paikoin jopa niin paljon, että pelkäsin sen räjähtävän pitkin seiniä. Sama tilanne oli päällä muutaman metrin päässä sijaitsevassa leivinuunissa. Uuni oli niin kuuma, että kupruilevat kohdat meinasivat kärähtää, kun taas laaksopaikkoihin jäänyt juusto ei ruskistunut ollenkaan samaan tahtiin:

Teemme leivinuunissa pizzaa loppujen lopuksi aika harvoin, joten kyseessä on aina herkkusuiden tähtihetki. Tykkään leivinuunipizzassa siitä, miten se kuulostaa niin rapealta jo veitsellä leikatessa. Samoin kuin siitä ainutlaatuisesta mausta, jonka saa ainoastaan arinalla paistamalla.

Leivinuunipizza vei voiton paitsi maussa ja rapeudessa myös nopeudessa. Leivinuunissa pizza kypsyi neljässä minuutissa, kun taas mikropizzaa pidettiin uunissa kahdeksan minuutin ajan. Tietenkin jos nopeuteen laskisi myös leivinuunin lämmitykseen kuluneen ajan, niin siinä tapauksessa mikropizza tietenkin voittaisi.

Mikropizzan rapeudelta odotin ranskanperunoiden perusteella paljon enemmän. Lopputuloksena oli ehkä enemmänkin piirakka kuin pizza. Ongelmaksi muodostui se, että pohja ei kypsynyt täytteiden kanssa samaan tahtiin. Siinä vaiheessa kun täyte oli mehevimmillään ja juusto sulanut ja ruskistunut juuri sopivasti, pohjaa oli pakko kypsentää vielä lisää. Siinä sitten juusto pääsi hieman kuivahtamaan, ja tomaatit pukkasivat nesteet pihalle.

Ehkä olisi kannattanut esikypsentää pohjaa crisp-alustalla ensin jonkin aikaa ja vasta sitten lykätä täytteet päälle, mene ja tiedä. Jotenkin on vaan niin mukava tehdä pizza kerralla valmiiksi. Lisäksi alustaa olisi voinut lämmittää ennakkoon uunissa parin minuutin verran samaan tapaan kuin pizzapeltiä sähköuunissa.

Leivinuunipizza voitti myös menekissä. Söimme sen puoliksi alta aikayksikön. Mikropizzaa jäi sen sijaan tähteeksi, mutta sekin tuli tietenkin syötyä seuraavana päivänä (sen jälkeen, kun se oli saanut osakseen lämpökäsittelyä siinä samaisessa mikrossa).

Ulkonäköerot olivat yllättävän pienet. Tässä siis mikropizza:

Kaikin puolin hauska makutesti ja vertailu. Pitää ottaa ilman muuta joskus uusiksi.

11 Comments:

At 5/3/11 12:21, Blogger Virpi said...

Ihan uskottavan näköinen pizza syntyi kyllä mikrossakin! :o

 
At 5/3/11 13:58, Anonymous Agatha said...

Hauska sattuma, muistelin että teidän blogissa oli hyvä pizzapohjaohje ja tulin etsimään sitä, mutta eipä tarvinnutkaan pitkään kaivella, kun postauksessa oli linkki :) Kiitos!
Voi kun olisi leivinuuni, näyttää tosi hyvältä tuo pizza.

 
At 5/3/11 16:05, Blogger Hannele said...

Tätä taistoa on odotettu :) - kiitos!
Jotensakin en yhtään ollut yllättynyt testin tuloksista. Leivinuunipitsa on niiiiiin hyvää.

 
At 5/3/11 17:04, Anonymous Anonyymi said...

Hmm - mikrossa tehty ruoka voittaa aikaa, mutta terveydessään se kyllä saa osaltani niin paljon miinusta, etten käytä mikroa lainkaan. Koen, että mikroruoka = kuollut ruoka.

 
At 6/3/11 19:18, Blogger Rosmariini said...

Virpi: Ulkonäkö oli tosiaan kysennyksen alussa vielä huomattavasti lupaavampi.

Agatha: Meillä on ollut viime aikoina lieviä muuttosuunnitelmia... aika omituista (ja ikävää!) olisi kyllä, jos tuosta uunista joutuisi ykskaks luopumaan.

Hannele: Leivinuunissa paistettu pizza on kyllä jotain ihan ällistyttävää. Joka kerta sen mausta ilahtuu ihan yhtä paljon.

Anonyymi: Unohdin muuten antaa tunnelmapisteet leivinuunille. Mikään ei kuitenkaan voita aitoa tulta ja kiireetöntä värkkäämistä uunin ja uuniruokien kanssa.

 
At 6/3/11 20:56, Blogger Merituuli said...

Oikein mielenkiintoinen kokeilu, kiitos!

Leivinuunin fiilislisä on hyvä pointti! Meillä ei valitettavasti ole omaa, mutta naapureilla ja Jukan isällä on ;).

 
At 8/3/11 09:18, Blogger Rosmariini said...

Ne teidän blogin leivinuunipostaukset muuten vasta tunnelmallisia ovatkin.

 
At 8/3/11 22:22, Blogger Maketsu said...

Hei vaan!
Olen hieman epätietoinen seuraavasta asiasta. Teillä on kiva blogi ja siellä toimivia reseptejä :) Pidän itsekkin blogia ja rakastan ruuan laittoa. Tyylini on enemmänkin lifestyle, mutta silloin tällöin laitan sinne myös reseptit. Saako teidän blogissa olevia ruokaohjeita kopioida omaan blogiin. Totta kai mainitsen mistä ohje on peräisin, en esitä sitä omanani. Onko tämä rikos? Teenkö syntiä? Eikö ohjeet ole tarkoitettu käytettäväksi, jos näin niin kuin maalaisjärjellä ajattelee... Mutta kun en tunne tätä "julkaisupolitiikkaa." P:S Toi suklaafondant oli loistava.

 
At 9/3/11 13:52, Blogger Rosmariini said...

Samaa mieltä tuossa, että ruokaohjeet on tarkoitettu käytettäviksi ja levitettäviksi.

Ruokaohjeet eivät muutenkaan ole tekijänoikeuksien alaisia, joten siinä mielessä voi huoletta kopioida. Alkuperäinen lähde on tietenkin aina kohteliasta ilmoittaa.

 
At 9/3/11 22:21, Blogger Maketsu said...

Kiitos Rosmarini vastauksesta. Kiva tietää, että ei tee mitään laitonta:) Jatketaan kokkailua, tutustunpas tuohon chilikisaankin.

 
At 29/3/11 16:52, Anonymous Kulkukatti said...

Hauska testi! Vaikka pizzan paistaminen mikrossa vaikuttaa kerrassaan julmalta touhulta. Mitähän siihen täällä Italiassa tuumattaisiin, mamma mia! Ulkonäkö huijaa kyllä aika hyvin.

Kiitos samalla uudesta chilikanareseptistä, pakko kokeilla!

 

Lähetä kommentti

<< Home




Instagram

pastanjauhantaa(at)gmail.com


Powered by Blogger

Related Posts with Thumbnails