torstaina, helmikuuta 04, 2010

Runebergintortut (itse tein!)

Ensinnäkin on huomautettava, etten ollut ennen tätä tehnyt Runebergin mukaan nimettyjä torttuja vuosikausiin. Enkä sen koommin laskiaispulliakaan. Jostain syystä syön pullani mieluummin ilman kermaa ja hilloa taikka mantelimassaa (pakko kuitenkin pikkuisen liputtaa mantelimassaversion puolesta).

Toiseksi voisin mennä vaikka vähitellen asiaan ja todeta, että torttuni eivät onnistuneet kovinkaan hyvin. Ruuneberieni ulkonäkö oli vähintäänkin omaleimainen.

Ensimmäistä kertaa teki mieli ehdottaa jonkin blogiimme päätyneen ruokakuvan photoshoppaamista (voin kuvitella, miten oikeasti leivontataitoiset sukulaiseni vajoavat parhaillaan myötähäpeästä maan alle), mutta muuten kyllä tykkäsin tortuistani. Niissä oli mukavan mantelinen meininki, joka tuli tosin huomattavasti paremmin oikeuksiinsa ennen vadelmahillon tai tomusokerista kyhäämäni kuorrutteen lisäämistä. Päällysteiden kanssa homma hurahti överimakean puolelle.

Mutta tässä käyttämäni ohje, joka on peräisin Ruokatorstai-kirjasta:
Runebergintortut

200 g margariinia (tai voita)
2 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
2 munaa
2 dl mantelirouhetta
1 dl korppujauhoja
3 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl kardemummaa
1 dl kermaa
(1 dl punssia)
Koristelu:
vadelmahilloa ja tomusokerikuorrutusta

1. Vatkaa pehmeä margariini ja sokeri vaahdoksi. Lisää munat vatkaten.
2. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan. Sekoita joukkoon myös kerma.
3. Voitele muffinipellin syvennykset ja jaa taikina koloihin (minä laitoin varmuuden vuoksi paperitkin väliin). Paista 200 asteessa noin 15 minuuttia.
4. Kostuta runebergintortut halutessasi punssilla. Koristele tortut ja anna hieman vetäytyä ennen tarjoilua.

Runebergintortuista tulee mieleeni Porvoo, jossa olisi mukava päästä vierailemaan joskus lähitulevaisuudessa. Kysymys kuuluu: mistä sieltä saisi parhaat tortut ja muut syötävät? Täytyy myöntää, että tiedän sieltä itse ennakkoon vain etanaravintola Timbaalin.

37 Comments:

At 4/2/10 11:07, Anonymous Anonyymi said...

Omiin silmiini nuo Runebergin tortut näyttävät taivaallisilta, johtuen kenties sokerikuorrutteen määrästä... :)

pitääkin huomenna pyöräyttää omat versioni miehen kunniaksi!

 
At 4/2/10 11:10, Blogger ElinaN said...

Minustakin Runebergisi on hurmaavan näköinen! Ja överimakeuskin kuuluu asiaan.

 
At 4/2/10 11:28, Blogger Rosmariini said...

Sokerikuorrutteesta tuli *hieman* oletettua löysempää. :)

Kamala muuten, miten tässäkin tapauksessa teollisten torttujen ulkonäkö vaikuttaa ajatuksiin siitä, miltä näiden pitäisi näyttää. Kun kotitekoinen ruoka saa kuitenkin näyttää kotitekoiselta!

Hieman vastaavanlaisten ajatusten kanssa on muuten painiskeltu hiljattain muissakin blogikeittiöissä.

 
At 4/2/10 12:54, Anonymous Anonyymi said...

Jos meinaatte käydä syömässä Porvoossa, niin wanha laamanni on ihan ykkönen!

-stjtr-

 
At 4/2/10 13:03, Blogger Rosmariini said...

Wanha Laamanni on ihan uusi tuttavuus, mutta oi, kuinka houkuttelevalta se kuulostaakaan: "Porvoon keskiaikaisen tuomiokirkon kupeessa sijaitsee tunnelmallinen 1700 luvun hirsirakennus". Oujee.

 
At 4/2/10 13:04, Blogger Rosmariini said...

Niin siis tuossa 1700 luvussa pitäisi tietenkin olla jonkinlainen viivakin keskellä.

 
At 4/2/10 13:06, Blogger Jaakko said...

Juuri tuollaiselta Runebergintorttujen pitäisi näyttää! Minusta kaupallinen toteutus on ollut tyydyttävä kodiittorien mielestä, mutta tämä versio näyttää nimenomaan herkulliselta. Lups. Joutuuko nyt leipomaan...

 
At 4/2/10 13:12, Blogger Hanna Takala said...

Yh, mä taidan edelleen väistellä Runebergin torttuja, viime vuoden överit kummittelee mielessä.

 
At 4/2/10 13:14, Blogger Rosmariini said...

Te olette nyt kyllä ihanan kannustavia. :)

Näistä meikäläisen räjähtäneistä sokerileipomuksista saisi kohta kokonaisen keittokirjankin (mieleen tulee jostain syystä taannoinen mustikka-juustokakku).

Mutta pitää ottaa vuoden päästä uusiksi samalla ohjeella ja katsoa, miltä nämä sitten näyttävät.

 
At 4/2/10 13:20, Blogger Rosmariini said...

Ai Hanna oli ehtinyt väliin: Aina kannattaa antaa tortulle tilaisuus! (Hankala muuten tuo torttu-sana, kun siitä tulee mieleen ihan jotain muuta kuin syötävä torttu...)

Enin överimakeus oli onneksi omista tortuistani hieman haihtunut, kun maut olivat jääkaappisäilytyksessä tasoittuneet.

 
At 4/2/10 14:00, Blogger Hanski said...

Wanhan laamannin maksa-pekoni-hässäkkä on taivaallisen hyvää (jos nyt enää kuuluu edes listalle...). Ja kahvila Helmestä saa parhaat kahvileivät haudutetun teen kera =)

 
At 4/2/10 14:29, Blogger Rosmariini said...

No tuossahan alkaisi olla sopiva ateria kasassa. :) Maksaa, nam, ja haudutettua teetä.

 
At 4/2/10 15:01, Anonymous Anonyymi said...

Porvoossa on ihana pieni suklaapuoti! Tässä linkki heidän sivuilleen: http://www.suklaatehdas.com/

Runebergintorttuja en ole koskaan itse uskaltanut tehdä, olen niin usein kuullut epäonnistumisista siltä saralta :) Mutta jospa tänä vuonna yrittäisin, hyvälle vaikuttaa tuo ohje ja herkullisen näköisiäkin!

 
At 4/2/10 15:15, Blogger Rosmariini said...

Tosiaan, Porvoo-mielikuviin liittyy ilman muuta myös suklaa (siellähän on Brunbergin pusutehdas!). Pitääpä käydä katsastamassa lähemmin tuota Pientä suklaatehdasta, vaikuttaa harvinaisen sympaattiselta tapaukselta.

Ruunepereissä lienee se ongelma, että niitä tehdään yleensä kai korkeintaan kerran vuodessa, eikä hommaan ehdi tulla minkäänlaista tuntumaa (aikamoista tuskailua näiden kanssa on ruokablogeissakin näkynyt).

 
At 4/2/10 16:22, Blogger Virpi said...

Minä en onneksi edes erityisemmin pidä ruunepereistä, joten voin huoletta skipata niiden tekemisen yrittämisen kokonaan :)

Ja minustakin nuo näyttävät symppiksiltä, eikä surkeilta ollenkaan!

 
At 4/2/10 17:07, Blogger Rosmariini said...

Eli ei ruotoja tai runebergintorttuja teikäläiselle.

Mistä tulikin mieleen, että ajattelin tänä iltana hakeutua vaihteeksi kesäkurpitsan äärelle.

 
At 4/2/10 17:47, Blogger Katja said...

IHan herkullisiltahan nuo sun tortut näyttävät:)
Eipä kai niissä muuta "vikaa" ole kuin paljon koristelua (ja onko se sitten vika)
Mutta hyvän torttukuorrutteen (noin niinkuin jatkoa ajatellen )on musta 1 dl tomua ja 2 rkl vettä.

 
At 4/2/10 18:31, Blogger Virpi said...

Noo ruuneperit menee kyllä, mutta en kyllä tosiaan hakeudu niiden äärelle :D

Ja söin uskaliaasti töissä tällä viikolla vähän erilaisempaa kalakeittoakin!

Meillä hakeudutaan tänään ihan vaan kaupan tuorepastan ja omatekoisten lihapullien ääreen.

 
At 4/2/10 18:46, Blogger Lazur said...

Tervetuloa Porvooseen!

Oma suosikkini Cafe Cabriole torin laidalla tarjoaa erinomaisia herkkuja sekä makean että suolaisen nälkään, eikä ole yhtä tungokseen asti täynnä kuin Cafe Helmi.

Kannattaa käydä myös vähän erilaisessa ruokakaupassa: Anton & Anton löytyy Jokikatu 7:stä.

 
At 4/2/10 19:27, Anonymous millimolli said...

Toisia ensi-runebergiläisiä! Itse tein kanssa tänä vuonna ensi kertaa itse noita torttuja. Olin aina olettanut että ne olis hankala tehdä ja hirveesti aineita mutta eihä ollutkaan. Itse otin reseptin s-marketin reseptiautomaatti Ritvasta joka syöttää vatsastaan jo aiemmin hyviksi todettuja reseptejäkin. Niistä ei tullut liian makeita vaan omaan makuun täydellisiä. Kaupan tortut on teennäisiä, teidän tortut on hurmaavan suloisia, kyllä tuollaisen mieluummin syö kuin tönkön ja kuivan näköisen.

 
At 4/2/10 19:34, Blogger Jael said...

Nyt rupes tekemään torttua mieli....Viime vuonna tein,ja kesällä hankin torttuvuoankin,saapa nähdä,ehkä teenkin..

 
At 4/2/10 21:00, Blogger Rosmariini said...

Katja: Kiitokset kuorruteohjeesta! Seuraavalla kerralla kannattanee tosiaan vähän mittaillakin noita aineksia. :)

Virpi: Tämäniltainen kesäkurppariruoka oli HYVÄÄ. Pitää tehdä siitä postaus saman tien.

Lazur: Kiitos! Anton & Anton kuulostaa kuvauksesi perusteella niin kiinnostavalta, että pakko mennä saman tien googlettamaan.

Millimolli: Olisipa ollut kiva nähdä kuva noista tortuistasi. Minäkin muuten luulin, että runebergit olisivat paljon monimutkaisempia.

Yaelian: Minkälaisen vuoan ostit (kiinnostaa, kun minulla tuntui olevan tähän tarkoitukseen vain vääränlaisia)?

 
At 4/2/10 22:37, Anonymous Anonyymi said...

Oih! Anton & Antoniin tahtoisin minäkin, mutta Café Cabriolet, ikivanha ihastukseni (ja jopa hovitoimittajani)! Sinne kun pääsisi taas joskus - vaikka eihän tuo ole kuin bussikyydin päässä... Kertokaatten ihmeessä koska olette tulossa!

Ja mitä ruunepereihin tulee, en ole koskaan kokeillut. Olen aina ja iänkaikkisesti ollut laskiaispullan (mantelimassalla!) suuri ystävä, leipojakin. Överimakeuden salaisuus piilee varmaankin torttusten koossa ;)

Kuulinpa tässä taannoin (pitäisikin käydä kokeilemassa) erään lähikahvilan tuunaavan tukkutorttujaan hukuttamalla ne vielä "itse" ehtaan punssiin!

Pikkuenkeli

 
At 4/2/10 22:47, Blogger Nuori Nainen said...

Hih, mitä telepatiaa. Itse aion tehtailla niitä huomenna. Saa nähdä miten käy, kun en ole koskaan ennen kokeillut.

 
At 5/2/10 00:28, Blogger Rosmariini said...

Pikkuenkeli: Mieli tekisi lähteä tulemaan saman tien, mutta jospa tässä vielä hetki maltettaisiin. :)

Nuori Nainen: Huomenna se wirallinen Runebergin päivä vissiin onkin (tai tänään, vuorokausi taisi jo vaihtua...). Taisin ottaa vähän varaslähtöä (samoin kuin kaikki kaupat, joissa torttuja on myyty jo viikkotolkulla).

 
At 5/2/10 09:06, Blogger Katja said...

Hei!!!

Tulipa siihen kuorrutteen ohjeeseen virhe...
Eli vettä tietty teelusikallisia (eli 2 tl) eikä ruokalusikallisia:D
Jos ruokalusikallisia laitat niin saat kyllä niin paksua että....

 
At 6/2/10 01:17, Blogger Pia said...

Elähän mitä, nämä on persoonallisia! Vaihtelu virkistää ulkonäössäkin, ja makutakuu on varmasti kohillaan vaikka imeläksi menee. kahvin kanssa kerran vuodessa näitä on pakko vain saada ;D
Itse olin nössö ja ostin kaupasta. Mummon leipomia haikeana muistellen...

 
At 6/2/10 11:24, Blogger Rosmariini said...

Katja: Kurkkasin itsekin netistä noita kuorruteohjeita, ja toisinaan kuorrutteeseen näytetään laitettavan tomusokeria ja esim. sitruunamehua. Lieneekö sillä vaikutusta makuun tai ulkonäköön, mene ja tiedä. Ja joissakin laitetaan munanvalkuaistakin sekaan.

Vesi on tietenkin kätevin, kun sitä on aina saatavilla hanasta.

Meidän poppoo: Kaupasta ostetuissa on se hyvä puoli, että silloin torttuja tulee yleensä syötyä vain yksi per nuppi. :)

 
At 6/2/10 16:17, Blogger Katja said...

Vielä noista kuorrutteista...sitruunamehua, etikkaa laitetaan jotta se kovettuisi nopeammin.

 
At 6/2/10 21:18, Blogger Rosmariini said...

Sokerikuorrutteiden maailma vaatii meikäläiseltä selvästi vielä pientä perehtymistä (ei ole tullut pipareitakaan koristeltua viimevuosina).

 
At 6/2/10 21:42, Blogger Kaisa said...

Lazur jo suosittelikin parhaat paikat :) mutta tykkään myös El Albasta ja Walgrens'ista.

 
At 7/2/10 12:08, Blogger Rosmariini said...

Siellähän on vaikka millä mitalla houkuttelevia ja idyllisesti puutaloihin sijoitettuja ravintoloita.

Pitäisiköhän sinne tulla pitemmäksikin aikaa. :)

 
At 8/2/10 19:05, Blogger Aurinkotuuli said...

Hmmm... en tiedä joko tämä kommentti lähti, mutta laitetaan nyt varmuuden vuoksi uudelleen, kun ei se ainakaan ilmestynyt näkyviin. Eli sitähän tässä vaan ihmettelin, kun vallan samalaisissa aatoksissa olemme kirjoittaneet. Tein näet pitkästä aikaa postauksen, juurikin näistä samoista tortuista ja Hesarin ohjeella. Ja niin ikään tuli kotikutoisen näköisiä, kun huiskin lusikalla hillosilmaät vähän sinnepäin. Onneksi se ei vaikuta makuun niin yhtään :D!

 
At 8/2/10 21:37, Blogger Rosmariini said...

Teletapiaa! Just äsken ruokaa laittaessani mietin, että pitää käydä pitkästä aikaa Tuulentuvassa. :)

 
At 10/2/10 13:33, Anonymous Anonyymi said...

Hei vaan! Itse olen tehnyt tuolla samalla ohjeella torttuja jo nyt kaksi vuotta perä jälkeen ja ovat onnistuneet erinomaisesti. Ainoat erot reseptiin olen tehnyt siinä, etten ole käyttänyt korppu- vaan mantelijauhoa (koska meidän huushollissa ei jostain syystä koskaan ole korppujauhoa) ja kostukkeeksi olen laittanut amarettoa. Murskatutu mantelilastutkin käyvät hyvin. Viime viikolla tein ison kakun taikinasta ja se kyllä maistui erinomaisesti kaikille! Runebergit ovat yllättävän helppoja ehdä! Mistäköhän niiden vaikea maine on peräisin?

 
At 15/2/10 16:06, Anonymous Taru said...

Vaikka torttupäivä menikin jo, en malta olla kommentoimatta suosikkileivonnaiseeni liittyvää juttua. Sain eräältä leipuriystävältäni vinkin, että ennen paistamista kannattaa pursottaa jokaiseen tortun sisään hieman paistonkestävää vadelmamarmeladia. Tällöin tortuille ei muodostu "pallomahaa" vaan ne kohoavat tasaisemmin uunissa.

 
At 5/2/11 07:50, Anonymous Anonyymi said...

Päädyin blogiisi etsiessäni runebergin tortun ohjetta(allergikolle sopivaa, jota en löytänyt vieläkään).

Kuitenkin asun itse Porvoossa, joten voin neuvoa hyväksi torttupaikaksi Runebergin laivan! (Sekä tietysti Cafe Cabriolen ja muut luksuskahvilat). Laiva on joen rannassa, ja auki ainoastaan Runebergin päivänä ja upea kokemus on syödä siellä. Suosittelen

 

Lähetä kommentti

<< Home




pastanjauhantaa(at)gmail.com


Related Posts with Thumbnails