perjantaina, joulukuuta 18, 2009

Paljastuksia (seitsemän kappaletta)

Saimme Keltaisesta keittiöstä ja Suolaa&Pippuria-blogista haasteeksi kertoa seitsemän tunnustusta itsestämme.

Tunnustaminen tuotti runsaasti päänvaivaa, kun minusta tuntuu, että olen lörpötellyt tänne Jauhantaan jo kaikkea mahdollista paljastettavissa olevaa. Eikä minulle juuri koskaan edes tapahdu mitään kerrassaan hulvatonta ja mainitsemisen arvoista (vrt. Keltaisen keittiön seitsemäs kohta: Frederik on pussannut minua!).

Mutta täältä pesee:
1. Olen maalaisromantikko. Haluaisin asua maalla ja kasvattaa itse tomaattini, valkosipulini ja lampaani.
2. Toisaalta haluaisin asua suuressa kaupungissa, joka olisi täynnä kiinnostavia ruokapaikkoja ja kaupat auki 24 tuntia vuorokaudessa. Kahdeksasta neljään -yhteiskunta ei ole varsinaisesti minun juttuni.
3. Jätän harvoin mitään maistamatta sen perusteella, että se saattaisi olla epäterveellistä tai maistua pahalta. Mottonani on: Elämä on lyhyt, etenkin tällä menolla!
4. Olen ihastunut viime aikoina bentoblogeihin. Viime vuonna tähän aikaan innostuin Bakerellan joulutikkareista - tänä vuonna olen hihkunut jouluaiheisten bentoboksien äärellä.
5. Olen kiusallisen ujo. En vieläkään ymmärrä, miten uskaltauduin lähtemään ensimmäiseen blogimiittiini.
6. Tähänastisen elämäni parhaan ravintola-annoksen olen saanut Shanghaissa. Tulinen kalakeitto metelöivien kiinalaisten keskellä oli vaan jotain unohtumatonta. (Paras yksittäinen ruokamuisto liittyy Pippurimyllyn huolella hauduttelemaan tomaattikastikkeeseen kesällä 1999. Tie naisen sydämeen kävi ehdottomasti vatsan kautta.)
7. Noloimmat (tai tätä nykyä lähinnä hupaisimmat) ravintolamuistoni liittyvät Tokioon (jäin vessassa lukkojen taakse, omaa pelastavaa ritariani odottamaan...) ja Lyypekkiin, jonka Kartoffelkellerin patiolla syödessäni sain pääskyseltä pienen tervehdyksen päähäni.

Kertokaahan muutkin polkkaajat paljastuksistanne! Etenkin erinäisiä ravintolamuistoja lueskelisin mielelläni.

11 Comments:

At 18/12/09 22:06, Blogger Virpi said...

Ai hitsi, mullakin on vielä tähän haasteeseen vastaamatta! Mutta näitä on oikeasti jotenkin tosi hankala keksiä, ettei olis kauheen tylsiä vaan. Mutta nää sunhan oli kivoja :) musta on hassua ajatella, että oisit kauheen ujo, mutta ehkä mää oon vaan jyrännyt sut mun pölpötyksellä enkä oo hoksannut että ujostelet.

 
At 18/12/09 22:32, Blogger Rosmariini said...

Blogeista tuttua porukkaa ujostelee jostain syystä vähemmän. ;) Kun te olette vaan yleisesti niin rentoa ja leppoisaa porukkaa.

Mutta vastaa ihmeessä, olisi kiva lukea Virpin kootut paljastukset (Pepakin saa luvan paljastaa jossain vaiheessa, hehee).

 
At 19/12/09 09:57, Blogger Virpi said...

Pepan paljastuksia odotellessa! :)

Keksinpä minäkin nyt sitten näin aamupuuhikseni muutaman paljastuksen blogiin. Kauheen vaikeeta oli!

Niin ja kiva jos ujous hieman meidän bloggaajien seurassa karisee, ois kurjaa, jos ois jäänyt tutustumatta sen vuoksi.

 
At 19/12/09 10:45, Blogger Rosmariini said...

Kävinkin just lukemassa teikäläisen kootun seitsikon. Jotenkin aavistin, että siellä saattaisi olla pienet paljastelut käynnissä. :D

Ujouden voittaminen kyllä kannattaa ehdottomasti, kun palkintona kuitenkin tutustuu niin mahdottoman mukaviin ihmisiin. Ja onneksi oman ujostelunsakin osaa jo tässä vaiheessa ottaa huumorilla (mitäpä se nyt haittaa, vaikka vähän punastelee ja änkyttääkin;).

Meidän eka kohtaamisemme oli kyllä niin hupaisa: kun en edes tiennyt soittaneeni jollekin blogimaailmasta tutulle tyypille, niin en olisi edes hoksannut ujostella teikäläistä siinä mielessä!

 
At 19/12/09 11:04, Blogger Virpi said...

Mua aina jaksaa hämmästyttää, että se sun puhelu ohjautui juuri mulle, eikä jollekin kollegoista. Muuten ois jäänyt hoksaamatta tää blogiyhteys siinä vaiheessa. Mutta hyvä näin! :)

 
At 21/12/09 12:45, Anonymous emma said...

Onneksi tosiaan voitit ujoutesi! =)

 
At 21/12/09 18:38, Blogger Rosmariini said...

Emma: Sinuahan siitä on kiittäminen. Ilman teikäläisen panostusta en olisi ikimaailmassa rohkaistunut minnekään. :)

Mutta on se kyllä mainiota, miten monia hyviä ystävyys/kaveruussuhteita ruokablogien kautta on syntynytkään.

 
At 23/12/09 23:48, Blogger -stjtr- said...

Blogimiitit ovat parhautta! Hyvä, Emma!

Sie mikään ujo ole yhtään sen enempää kuin kukaan meistä muistakaan.

 
At 24/12/09 00:19, Blogger Rosmariini said...

Etkö muista, kuinka kamalan jänskässä olin silloin eka kerralla! Meinasin vielä viime hetkellä pötkiä pakoon. :)

 
At 30/12/09 10:47, Blogger Martina said...

Miten mä vasta nyt bongasin nämä paljastukset täältä? Täytynee syyttää joulukiireitä ja stressiä.. Jotenkin mukava kuulla että joku muukin on ujo, minä en nimittäin ole vielä uskaltanut ihan tosissani edes harkita blogimiittejä, vaikka ne kuulostavatkin aina tosi kivoilta. Ujous kuitenkin voittaa, ainakin vielä toistaiseksi.

Haha, ja se Frederikin pusu on kyllä jäänyt monen mieleen opiskelijaristeilyltämme. Kuulen siitä vieläkin kuittailuja, vaikka itselleni jäi lähinnä traumoja moisesta lähentelystä. Mutta oma moka vissiin, mitäs menin pyytämään nimmaria! :D

 
At 30/12/09 11:21, Blogger Rosmariini said...

Blogituttujen kanssa ei tosissaan onneksi tarvitse paljon ujostella, kun toiset tuntuvat tekstiensä pohjalta jo tutummilta kuin monet harvakseltaan tavatut irl-kaverit.

Tammikuun 15. päivän iltaan on alustavasti suunniteltu Helsinkiin pientä baarimiittiä. Pistä sähköpostia tulemaan, jos kiinnostaa! :)

 

Lähetä kommentti

<< Home




Instagram

pastanjauhantaa(at)gmail.com


Powered by Blogger

Related Posts with Thumbnails