torstaina, marraskuuta 12, 2009

Apinanleipäpuun katveessa

Kenian-matka oli meidän kohdallamme siinä mielessä poikkeuksellinen, että ruoka ei ollut reissun aikana ollenkaan pääosassa. Ennen kaikkea mieleen jäivät hedelmät ja mahtavat hedelmämehut. Uskomatonta, miten hyvältä tuore papaija, ananas, mango ja banaani voivatkaan maistua.

Itse ihastuin banaaniin alkujaan jo 1970-luvun puolessavälissä (kyseessä oli ensimmäinen ruokarakkauteni), mutta nyt pääsin virallisesti banaanitaivaaseen. Hedelmistä tehdään Afrikassa myös viinejä, ja mekin innostuimme maistamaan paikallista papaijaviiniä (perinteisempien viinien osalta kenialaiset tuntuivat vannovan erityisesti eteläafrikkalaisten viinien nimiin). Olutmerkeistä puolestaan Tusker edusti paikallista lapin kultaa.

Vaikka reissu ei ollut kovinkaan ruokakeskeinen, onnistuimme siitä huolimatta päätymään pariin suosittuun ravintolaan: etenkin Nairobissa sijaitseva Carnivore on oikeinkin maineikas. Paikka on (kuten nimestäkin voi kenties päätellä) lihansyöjän taivas.


Ravintolan keskuksessa grillattiin ahkerasti erilaisia lihavartaita, joiden antimia sitten kiikutetaan asiakkaiden lautaselle niin pitkään kuin ruokahalua riittää. Suurin osa tarjotuista lihoista oli perinteistä kanaa, possua, nautaa ja lammasta, mutta pääsinpäs maistamaan myös krokotiilia ja strutsilihapullia. Valikoima on ollut aiemmin laajempikin, mutta tätä nykyä uhanalaisimpia lajeja ei saa enää asetella tarjolle.

Carnivoresta oli etukäteen kuullut niin paljon, ettei se onnistunut lunastamaan aivan kaikkia odotuksia. Etenkin eri lihalaatujen seuraksi tarjotuilta kastikkeilta olisin odottanut hiukkasen enemmän.


Mombasassa piipahdimme samaan ketjuun kuuluvassa mereneläväravintola Tamarindissa, jossa yritin kovasti tehdä tuttavuutta ostereiden kanssa. Tuttavuudestamme ei tullut vielä kovinkaan tiivis, mutta muualla Mombasassa onnistuin saamaan oikeinkin hyviä chilikatkarapuja (tulinen ruoka maistui kuumassa ja kosteassa ilmanalassa ällistyttävän hyvältä). Paikallista kalaakin maistoin pari kertaa: yksi suosituimmista oli Victorianjärvestä pyydetty tilapia.


Afrikkalainen ruoka tuo mieleen maissipuuron (eli ugalin) ja lihamuhennokset. Ja tietenkin kurpitsan - etenkin, jos on Mma Ramotswensa lukenut:
Mma Ramotswe pani kantamuksensa pöydälle. "Paljon tavaroita", hän sanoi. "Paljon lihaa. Jotain kanan tapaista." Hän vaikeni. Hän tiesi, että Motholeli piti kurpitsasta. "Ja kurpitsa", hän sanoi. "Iso kurpitsa. Oikein keltainen."
(Alexander McCall Smith: Kalaharin konekirjoituskoulu miehille.)

Maissipuuroa emme päässeet maistamaan, emmekä juuri muutakaan periafrikkalaista ruokaa. Periafrikkalaisten ruokalajien löytäminen oli tietenkin siinäkin mielessä vaikeaa, että kenialainen ruokakulttuuri on saanut vuosisatojen saatossa vaikutteita vaikka kuinka monelta taholta. Esimerkiksi teetä juodaan Keniassa paljon siirtomaaherruutta hallussaan pitäneiden brittien ansiosta.


Kahvi on sen sijaan Kenian seudulla kuin kotonaan: sijaitseehan kahvin (kahawa) alkuperämaa Etiopia varsin lähellä Keniaa, ja tanskalaisen Karen Blixeninkin tiedetään tulleen maahan nimenomaan kahvia viljelemään. Blixenien tila sijaitsi vain kahvin kannalta liian korkealla, mistä syystä tuotantoa ei koskaan saatu kunnolla kannattavaksi. Ylemmässä kuvassa joka tapauksessa Karenin keittiö, ja alemmassa puolestaan tuliaiseksi tuotua Kenya AA Blue Mountain -kahvia.

Nykytarjonnassa silmiinpistävintä lienee intialainen vaikutus. Tarjolla olleet leivät olivat usein intialaista mallia, ja samosa oli suosittu pikkunaposteltava. Peruna ja pavut olivat yllättävänkin paljon esillä, mutta toki tarjolla oli bataattia ja (kuuleman mukaan myös) kassavaa (=maniokkia?). Banaania tarjottiin myös lämpimissä yhteyksissä, mikä ei meikäläistä haitannut tietenkään ollenkaan. Samoin kookokseen makuun törmäsi aina silloin tällöin.

Mutta olipahan vaan hieno reissu, ja mahtavia muistoja. Onneksi osa niistä lämmittää vielä täällä räntäsateisessa Suomessakin.

9 Comments:

At 12/11/09 12:51, Blogger Ketsuppi said...

Matkakuume. Huokaus.

 
At 12/11/09 12:57, Blogger Rosmariini said...

Sepä se. Eikä tuon lajin kuumeilu suostu paranemaan millään konstilla.

 
At 12/11/09 16:44, Blogger Yaelian said...

Tuo äyriäisannos näyttää sairaan hyvältä...

 
At 12/11/09 20:02, Blogger Merituuli said...

minusta äyriäisannoksen riisi on myös mainiosti litistetty noiden kaverusten väliin. herkulta näyttää kaikki! papaijaviiniä olisi mukava päästä maistamaan, tuonne paikanpäälle!

 
At 13/11/09 18:43, Blogger Välispiikki said...

Papaijaviinistä kiinnostuin minäkin. Maistuiko se oikeesti papaijalta? Ja tuo kenialainen Blue Mountain on parasta kahvia, mitä olen konsaan juonut!

 
At 13/11/09 18:54, Anonymous Anonyymi said...

Ei voi olla totta!! Juuri samalla matkalla olen ollut Keniassa tämän vuoden kesäkuussa. Katsoin jo kuvista miten saman näköinen drinkki ja ravintolan työntekijä(puku)ja sitten kun näin sen kukkulalla olevan aamiaspöydän , voi että! Niin mahtava reissu oli että iloisesti yllättynyt tästä .

 
At 13/11/09 19:36, Blogger Rosmariini said...

Yaelian & Merituuli: Hohoo, en hoksannutkaan, kuinka puristuksiin riisiressukka oli tuossa merenelävien väliin joutunutkaan. Annos oli (kuulemma) erittäin maittava.

Välispiikki: Pelkäsin, että papaijaviini on jotain kamalaa sokerilitkua, kun en tietenkään hoksannut, että etiketissä lukee dry. Mutta siis joo, ehkä se aavistuksen verran papaijalta maistui, mutta ei mitenkään päällekäyvästi.

Pitäisi muuten käydä lukemassa kertauksen vuoksi. teikäläisen taannoiset Etiopia-tunnelmat. Harmittaa, kun ei Keniassa ehditty yhteenkään etiopialaiseen ravintolaan.

Anonyymi: No voi pihkura, kun ei osuttu samalle reissulle. :)

 
At 14/11/09 12:33, Anonymous Anonyymi said...

Toivottavasti jauhatte Blue Mountainin itse meille rapsaten miltä se maistuu? Ostin sitä aikoinaan testataksemme sekä Hilipsin normiläpilaskijalla ja uudenkarhealla Moskamasterilla. Tarkempisuinen seuralaiseni oli hänkin sitä mieltä, ettemme saaneet kahvilaitteiden tuottamaan lopputulokseen makueroa :( Eikä tästä maailman kalleimmasta kahvistakaan jäänyt minulle mitään sykähdyttäviä muistoja kun lopulta moni Hyväkin on hyvä :p

Pikkuenkeli

 
At 15/11/09 16:16, Blogger Pippurimylly said...

Toki jauhamme itse - ja erinomaiselta se kyllä maistuukin!

 

Lähetä kommentti

<< Home




pastanjauhantaa(at)gmail.com


Powered by Blogger

Related Posts with Thumbnails