Pikku Thaissa
En ole pitkään aikaan kirjoittanut Pastanjauhantaan ravintola- tai reissukokemuksista. Viimeksi mainittujen puute tietenkin selittyy sillä, etten ole käynyt missään reissussa tai edes lomaillut ihmeemmin viimeiseen puoleen vuoteen (all work and no play, ja sitä rataa). Pienoinen matkakuume alkaa arvatenkin pikkuhiljaa vaivata, mutta pitänee nyt koittaa pakertaa kotosalla vielä muutama kuukausi.Ravintolassa käymme sentään aina silloin tällöin syömässä. Minun mielestäni thaimaalainen ruoka on ylihyvää ja kepittää makumaailmansa suhteen vaikkapa kiinalaisen keittiön (joka sekin on tietenkin moniulotteisempi käsite kuin äkkiseltään voisi kuvitellakaan). Kookoksen, kalakastikkeen ja currytahnan yhdistelmä on vaan kerrassaan kutkuttava. Lisäksi thaimaalaisessa sapuskassa viehättää ruuan kaunis esillepano. Oululaisenkin Pikku Thain lehden muotoiset lautaset ovat kerrassaan loistavat. Aasiassa ja etenkin Japanin suunnalla on muutenkin hoksattu, että ruokaelämys syntyy paitsi laadukkaista raaka-aineista myös aterian kauniista asettelusta.
Ravintoloiden kannattaisi enemmänkin kiinnittää huomiota astioidensa laatuun. Takavuosina varsinkin laseittain ostettu viini saatettiin tarjoilla joissakin paikoissa naarmuisesta, lyhytjalkaisesta ja hankalan mallisesta pikkupikarista. Ankeaa oli se. Joistakin ravintoloista on jäänyt taas hyviä muistoja yksinomaan jo sen takia, että annoksen alta löytyy poikkeuksellisen kiva lautanen, tai aterimet ovat harvinaisen hyvin käteen sopivat. Ovathan omat luottolusikkammekin (samoin kuin saman sarjan haarukat ja veitset tietysti) ostettu aikoinaan hyvän ravintolakokemuksen jälkimainingeissa.
posted by Rosmariini @ 22:35
6 comments
6 Comments:
Ruoan asettelusta muistutti se kun hankin Helsingin Korkeavuorenkadun Hobboksista kirjan "The Fine Art of Japanese Food Arrangement". Silloinen tekniikkaryhmämme pomo naurahti hankinnalleni:"Arska, mitä sä olet tehnyt tänään? Mä olen järjestellyt kolme tuntia ruokaa."
Kirja tuli ostettua jo jonkin aikaa sitten, ehkä 2005 tai 2006 enkä ole vielä lukenut sitä kannesta kanteen, mutta jo selailukin on tuonut uusia ajatuksia.
Oih, oppisipa itsekin järjestelemään ruoka-annoksensa japanilaiseen tyyliin! Jotenkin ei vaan pysty, ei kykene, vaikka kuinka haluttaisi. Kai se vaatisi vähän taiteellista silmää ja estetiikan tajua, huoh.
Intohimoisena viininystävänä boikotoin ja paheksun ravintoloita, joissa viini tarjoillaan niistä naarmuisista pikkukipoista. Ja niitä on muuten edelleen aika paljon... :( Viinilasihan on nautintoväline, vähän sama kuin hyvät stereot joillekin. Hyvältä maistuvaa viiniä voi tilata toisenkin lasillisen!
No hyvä, etten ole yksin lasiharmistukseni kanssa. :) Jotenkin se vaan syö tilanteen juhlavuutta, jos astioihin ei ole yritetty edes pikkuisen panostaa. Etenkin opiskeluaikana lasien naarmuisuus ja sameus tuppasi harmittamaan, kun silloin ravintolassa syöminen oli aina niin suuri tapahtuma, joka kävi ihan tosissaan kukkarollekin.
Repesin aivan täysin kun luin tuossa teidän luottolusikoista! Miten sattuikaan, että myös meidän taloudessa jugurtti ja paljon muutakin katoaa Mango-sarjalla. Great minds think alike... Niin sen täytyy olla. :) Ja kiitokset loistavasta blogista. Olette saaneet minussa piilevän ruokaintoilijan taas heräämään.
Maikku
Ei ole kyllä Mangon viehätys päässyt hiipumaan vielä vajaassa parissakaan vuodessa. Missään ravintolassa ne eivät ole kyllä enää sittemmin tulleet vastaan, kun Jyväskylässäkään ei ole tullut nyt hetkeen käytyä.
Lähetä kommentti
<< Home