torstaina, tammikuuta 03, 2008

Intiassa kuukin on kuumempi?

Tämän vuoden keskeisenä kokkailutavoitteenani on perehtyä entistä enemmän intialaisen keittiön salaisuuksiin. Intialainen ruoka on vaan niin kertakaikkisen hyvää ja usein yllättävän helppotekoistakin, mutta silti sen kanssa tulee luisuttua jatkuvasti noutomuonalinjalle tai ravintolaruokintaan. Operaatio Intiaa ovat onneksi helpottamassa sinne pikapuoliin muuttavat ystävämme, jotka jo joulun aikoihin muistivat meitä parilla tuoksuvalla Intian tuliaisella.

Yksi Oulun maistuvimmista intialaisista ruoka-annoksista on mielestäni rogan josh, jonka valmistamista kokeilin uuden vuoden kunniaksi itsekin. Omasta intialaisesta keittokirjastani ei löytynyt ohjetta kyseiseen ruokalajiin (aasialaisesta keittokirjasta olisi löytynyt, toimituksen jälkiviisas huomautus), mistä syystä kaivelin sopivan ohjeen netistä.

Valmiista ohjeistuksesta huolimatta pääsimme peukaloimaan ainesosaluetteloa pikkuisen itsekin. Lopputulosta terästettiin nimittäin vielä haudutuksen aikana pikkupurkillisella tomaattipyreetä (en saanut käytössäni olleilla talvitomaateilla aikaiseksi sopivan currymaista rakennetta), pienellä extra-chilillä sekä sopivalla lorauksella kirkastettua voita (käytössä ollut kotimainen luonnonjogurtti oli tarkoitusta varten vähän turhan kevyttä tavaraa). Ja inkiväärinjuurta suikaloitiin sekaan myös!
Rogan Josh

2 rkl kasviöljyä
1 iso sipuli ohueksi viipaloituna
3 valkosipulin kynttä murskattuna
½ tl kuivattua, jauhettua inkivääriä
2 tl murskattua korianteria
1 tl unikonsiemeniä
1 tl (juusto)kuminaa
1 tl kurkumaa
1 tl paprikajauhetta
¼ tl kardemummaa
¼ tl cayennenpippuria
1/8 tl mausteneilikkaa
1/8 tl muskottia
½ g sahramia (1 maustepussi)
600 g luutonta lampaanlapaa kuutioituna (itse käytimme broileria, mutta seuraavalla kerralla kokeilen lammasversiota)
1½ dl maustamatonta jogurttia
1½ tl suolaa
3 isoa tomaattia kaltattuna ja murskattuna
1 dl vettä
2 rkl persiljasilppua

Kuumennetaan öljy ja paistetaan sipuli vaalean keltaiseksi. Lisätään valkosipuli, inkivääri, korianteri, unikonsiemenet, kumina, kurkuma, paprikajauhe, kardemumma, cayennenpippuri, mausteneilikka, muskotti ja sahrami ja jatketaan paistamista 2-3 minuuttia.
 Lisätään kuutioidut lihapalat ja paistetaan niitä kevyesti viitisen minuuttia. Lisätään jogurtti ja suola sekä tomaatit ja vesi.
 Peitetään kannella ja annetaan ruoan hautua pehmeäksi ja sakeaksi ainakin tunnin verran.
 Koristellaan persiljalla.

Ja jälkiruuaksi (tai ehkä paremminkin suun raikastimeksi) intialaisia jyviä, mukana taisi olla ainakin fenkolin siemeniä:

8 Comments:

At 3/1/08 01:07, Blogger Anna said...

Tää vuodenvaihde on ihanaa projektien alkuaikaa ruokablogeissa! Teidän Intia-kokkailuja jään mielenkiinnolla seuraamaan, itsellänikin kun ollut tarkoitus perehtyä koti-intialaisen saloihin tarkemmin :)

 
At 3/1/08 01:15, Blogger Rosmariini said...

Viikonloppuna intialaisia keittokirjoja selatessani huomasin, että etenkin tuo sikäläinen kasvisruokapuoli on meikäläisellä vähän heikoissa kantimissa, vaikka siinäkin on ihan mielettömiä mahdollisuuksia. Okraa, pinaattia, linssejä!

Uneliaan kokin aakkosmatka-projekti on omasta mielestäni muuten huikeinta, mitä ruokablogeissa on tapahtunut pitkään aikaan. Siellä on kätevästi sitten nippu uudenlaisia reseptejä tarjolla, jos ja kun joskus innostun matkustamaan perässä. :)

 
At 3/1/08 11:40, Anonymous Anonyymi said...

Meikäläinen ryhtyy aina epäileväiseksi, kun suomennetussa reseptissä lukee "kuminaa". Usein alkuperäisessä ohjeessa käytetään jeeraa, joka sitten suomennetaan väärin kuminaksi. Lähdinpä sitten bongailemaan netistä englanninkielisiä rogan josh -reseptejä, ja eikös vain siinäkin käytetä nimenomaan jeeraa, ei kuminaa.
Hämäävä juttu tuo "cumin" eli jeera.

 
At 3/1/08 11:41, Blogger Anna said...

Kiitos superlatiivikohteliaisuudesta :) Ruokablogiprojektit on ihania myös siksi, että toisin kuin työ- ja opiskeluprojektit, ne saa edetä omalla painollaan ilman sen kummempaa stressiä. Ja ovat silti olemassa :)

 
At 3/1/08 19:04, Blogger Rosmariini said...

Matleena: Kääks,tarkoitukseni oli muuttaa kumina juustokuminaksi tuohon ohjeeseen, mutta en näköjään sitten muistanutkaan. Onneksi aika moni intialaista ruokaa kokkaillut taitaa hoksata tuon itsekin.

Anna: Näinpä. Ja hyvää kannattaa tunnetusti aina odottaa, joten jaksan kyllä venttailla, vaikkei aakkosmatkalla muutamaan vuoteen (tai vuosikymmeneen) Zimbabween asti ehdittäisikään. :)

 
At 5/1/08 15:59, Blogger Pia said...

Mistä te ootte hommanneet noita intialaisia jyviä? Ne on aivan ihania ja melkein paras osa syömistä intialaisessa ravintolassa. :)

 
At 5/1/08 16:13, Blogger Rosmariini said...

Ne on ostettu Intiasta itsestään, samoin kuin nuo keskimmäisessä kuvassa olevat tummat kardemummat.

 
At 26/1/08 18:39, Anonymous Anonyymi said...

Namm.. Intialainen ruoka on meillä ollut jo pitkään yksi suosituimmista, välillä jopa pari kertaa viikossa tulee tehtyä. Ihania makuja! Ja kun kerran hankkii kassillisen mausteita ja linssejä niin yleensä aina löytyy curryainekset kotoa. Lammastakin meillä pakkasessa odottamassa, tai sitten tarvitsee vain paketin kanaa, kalaa tai katkarapuja.

Kirjoista muuten suosittelisin Camellia Panjabin kirjaa Intialainen keittokirja. Jokainen resepti tähän asti kokeilluista (monta kokeiltu!) ollut hyvä. Tässä kirjassa olevat ohjeet ehkä työläämpiä kuin joissakin toisissa, mutta takuuvarmoja. Tärkeintä on mitata kaikki ainekset ja mausteet valmiiksi (itse käytän pieniä kippoja, joihin laitan aina samalla kertaa pannulle lisättävät mausteet).

Meillä yleensä tehdään aterialle joku curry, dal (linssejä), raita (yleensä kurkku- tai tomaattiraita) ja riisiä + naan-leipää.

 

Lähetä kommentti

<< Home




pastanjauhantaa(at)gmail.com


Related Posts with Thumbnails