lauantaina, tammikuuta 19, 2008

Marlboro-miehen tuhdit leivät

Kun Rosmariini esitteli minulle tämän netistä löytämänsä ohjeen, olin saman tien myyty. Tällaistahan on vannoutuneen lihansyöjän aivan pakko kokeilla! Jos kerran luvataan, että Amerikan roisit lehmipojat pitävät näitä sandwicheja äijyyden ydintä hipovana kokemuksena, valinnanvaraa ei juuri ollut.

The Pioneer Woman Cooks -blogin kattavan ja perinpohjaisen ohjeen avulla leipien valmistaminen oli leikintekoa. Amerikkalaisten ja suomalaisten tapa paloitella nauta on tosin hieman eriävä, joten sovelsin tässä kohden ja hankin "round steak" -pihvin asemesta palan ulkofilettä. Round steak otetaan ilmeisesti jostain naudan takaosan tietämiltä, josta leikellyt osat suomalainen lihamestari myy ymmärtääkseni erilaisina paisteina.

Muilta osin mentiin suoraviivaisesti ohjeen mukaan. Leikkelin lihan pihveiksi ja nuijin sen vieläpä voimaa säästämättä etäisesti alkuperäisohjeen näköisiksi, selvästi nuijaa tai koneellista mureutuslaitetta saaneiksi pihveiksi.

Marlboro Man’s Favorite Sandwich (kahdelle)

puoli kiloa ulkofilettä
keskikokoinen sipuli
4 pientä tai 2 isoa sämpylää (käytimme esipaistettuja)
riittävästi voita
suolaa
n. 1 dl Worcestershire-kastiketta
Tabascoa

Viipaloi sipulit ja paista pannulla miedolla lämmöllä runsaassa voissa (kunnon siivu, ainakin 2 rkl) pehmeiksi ja hieman ruskeiksi - n. 7-10 minuuttia. Siirrä ne sitten sivuun odottamaan.

Suolaa ohuehkoksi viipaloitu liha kevyesti ja paista (jälleen runsaassa voissa!) kuumalla pannulla molemmin puolin kunnolla ruskeiksi. Älä töki lihoja koko ajan lastalla, jotta ne ehtivät saada pintaansa kunnon värin.

Lisää pannulle reilusti Worcestershire-kastiketta. Puoli desiä tuntui hyvältä määrältä puoleen kiloon lihaa. Hölskytä perään muutama kunnon tujaus Tabascoa, lisää taas hyvä siivu (1-2 rkl) voita ja sivulla odottelemassa olleet sipulit. Sekoita kunnolla, ota pannu lämmöltä ja laita hetkeksi kannen alle odottelemaan, kun valmistelet sämpylät.

Halkaise sämpylät ja paahda halkaisupinnoille pannulla (runsaassa voissa taas, tietenkin) rapean ruskea pinta. Kasaa sämpylät niin, että lastaat pohjapuolen päälle paksulti liha-sipulipaistosta, lusikoit päälle paistolientä pannulta niin, että leivistä tulee varmasti riittävän mehukkaita - ja painat lopuksi kansipuolen päälle jopa pikkuisen voimaa käyttäen niin, että leivät pysyvät syödessä kasassa.

Ohje piti lupaamansa ja tarjoili todella lihaisan, BBQ-henkisen ruokailuelämyksen keskelle talvea. Täällä pohjoisessa nimittäin pihagrilliä peittää vielä ohuehko lumikerros eikä ruoho vielä viherrä toisin kuin muualla tuntuu tänä vuonna näin keskellä tammikuuta tapahtuvan.

Näiden leipien oheen suosittelen ehdottomasti raikasta olutta. Reseptin alkuperämaasta johtuen jopa aika kevyen makuinen lager toimii varmasti hyvin. Jos haluaa oikein muhkean ruokahetken, voi leivät nauttia vaikka Guinnessin kanssa.

16 Comments:

At 19/1/08 21:22, Blogger Maxime said...

Jep, lihanleikkuusta sen verran että silloin ennen (80-luvulla) kun suomessakin vielä lihaa leikattiin ihmisten toimesta (vrt. nykyinen markettiliha) oli täälläkin saatavilla ns. pyöröpaistia ja kuten arvelitkin se leikattiin etujalan yläosasta eikä selkäpuolelta kuten jenkeissä

 
At 19/1/08 23:16, Anonymous satujatar said...

Voi herrajumala, teillä on tällaisen jälkeen suolisolmu. Tai sitten pitää olla jumalaiset ulostuslääkkeet. Ei kun, ei tällaista saa sanoa kenenkään blogissa, mutta sanon kuitenkin. Mie olisin halunnut olla paikalla näkemässä miten näin paljon lihaa mätetään kitusiin...

 
At 20/1/08 04:12, Blogger Rosmariini said...

Älä huoli, jäi tuota täytettä seuraavaksikin päiväksi. Erittäin hyvin maistui myös ruisleivän välissä.

 
At 20/1/08 13:02, Blogger Jaanaba said...

Hyvältä vaikuttaa, aion kokeilla.

 
At 20/1/08 21:57, Blogger ari said...

Onkohan valmistamistavoissani vikaa, koska itse en kuvittelisikaan käyttäväni tällaiseen muuta kuin ulkofilettä? Pihvinkaltaisiin ruokiin laitan aina joko sisä- tai ulkofilettä ja paistit päätyvät burgundinpataan ja sen sukulaisiin (pitääpä joskus blogata flaamilaisesta padasta, nam).

 
At 21/1/08 07:02, Blogger ylimuuli said...

Täällähän on äijäilty! Näyttää hienolta ja lienee maistunutkin. Itekkin otin reissussa taas hieman kontaktia lihaan kun bakteerikantasekoilun jälkeen ei maistunut muu kuin burgeri... Ehkä se joskus on ihan paikallaan. :-)

Ja Satujatar, tuohan on vielä vähän! Meikäläisen Lihansyöjä on parhaimmillaan syönyt varmaan lähemmäs 800g lihaa suuressa Ameriikassa, tosin se on kuulema tehnyt jo pikkuisen tiukkaa. Eikä oo mikään jättiläinen issekään. Mutta se onki harjotellu pienestä pitäen ahkerasti ja on poikkeusyksilö, ei sitä muuten voi ymmärtää :-D

 
At 21/1/08 11:57, Blogger Rosmariini said...

Jaanaba: Suosittelen. Nuo pannulla paistetut sipulitkin ovat jo yksistään ylihyviä. Tuolla lähdeblogissa oli toinenkin saman miehen suosikkimuona, olisikohan ollut jonkinlainen kana-pekonileipä.

Ari: Arvelinkin, että äijäruuan tuoksu houkuttaa sinutkin blogistasi tänne kurkistelemaan. ;) Flaamilainen pata kuulostaa kerrassaan hyvältä, tuleeko siihen siis olutta nesteeksi?

Muuli: Minullakin on yksi reissukokemus burgerin hyvää tekevästä vaikutuksesta. Onneksi mahani ei ole toistaiseksi ollut kovin sekoilevaa sorttia, mutta toki reissussa sattuu aina kaikenlaista. Mutta Lihansyöjä taitaa olla kyllä nimensä veroinen! Te mahdatte tasapainottaa toisianne varsin hienosti. :D

Mistäköhän luin muuten vähän aikaa sitten, että ihmiset empivät aina ruoka-annosten painojen kanssa, esim. 200 gramman pihvi kuulostaa jo kamalan isolta, mutta samalla voi silmää räpäyttämättä suostua ostamaan ja vetämään kitusiinsa 400 gramman karkkipussin. Missään muualla en ole tainnutkaan nähdä yhtä jättimäisiä karkkipusseja kuin täällä Suomessa. Tuolla samaisessa Ameriikassakin karkit oli pakattu todellisiin minipusseihin, ja se jos mikä on omituista. (Luulin muuten alkuun, että Beef Jerky on sikäläinen karkki. Nyttemmin jerkyä näyttäisi löytyvän omasta lähikaupastammekin.)

 
At 21/1/08 15:51, Blogger ari said...

Flaamilainen pata tosiaan on burgundinpadan sukulainen, jossa viinin tilalla on olutta. Katkeruutta leikataan fariinisokerilla.

Valtavat annos- ja pussikoot ärsyttävät. Esimerkiksi Cantina Westissä on hyvät lounasruoatkin, mutta annokset ovat niin valtavia, että en jaksa syödä ruoasta kuin pienen osan. Joskus sorrun perunalastuihin, mutta niitäkin on kaupoissa käytännössä vain "megapusseissa". Ilmiö alkoi minusta silloin kun Estrella syntyi Taffelin kilpailijaksi.

 
At 21/1/08 20:27, Blogger Rosmariini said...

Onneksi omat suosikkiperunalastuni (englantilaiset etikkasipsit) myydään järkijään minipussissa. Vaikka ei niitä kyllä minipussillista enempää pystyisi kerralla syömäänkään, kun maku on kuitenkin sen verran tiukka.

 
At 22/1/08 13:32, Anonymous Ingrid said...

Kiitoksia, kun vinkkasitte aikaisemmin tähän pioneer woman blogiin. Olen nyt ihan koukussa siihen. Oon lukenut rakkauskertomukset, ihaillut upeat kuvat. Ja katsellut reseptejä :)

Tämä ruokaohje ei ehkä ihan mua varten mutta no-kneadia olen tässä jo harkinnut kokeilla pari viikkoa...

 
At 22/1/08 14:19, Blogger Rosmariini said...

Siihen jäi kyllä kätevästi koukkuun, huippumeininki, hyvä huumori ja kauniita kuvia. Plus tietenkin nippu äärimmäisen kiintoisia reseptejä. Voi kun itsekin jaksaisi ottaa joskus kokkaamisen työvaiheista enemmän kuvia eikä pelkästään lopputuloksesta!

 
At 22/1/08 19:36, Anonymous Herra Ronkeli said...

Kopaisin itse tänään vähän erilaista lihaleipää. Marinoin naudan suikaleita soijakastikkeessa ja Coca Colassa about tunnin, paistoin valurautapannulla sipulia ja paprikaa sekä niiden jälkeen tietenkin naudan suikaleet. Koko homma tartarkastikkeen, juuston ja ketsupin kanssa tuoreen sämpylän väliin ja hyvää tuli.

 
At 23/1/08 16:03, Blogger Rosmariini said...

Cola-marinadi kuulostaa tässä yhteydessä kerrassaan hyvältä, samoin kuin leipä kokonaisuudessaankin. Kiitoksia hyvästä vinkistä!

 
At 23/1/08 16:17, Blogger ari said...

Perjantaikokin antimarinadiadressissa mainittiin salmiakkipossu. Minulle tuli mieleeni, että olisikohan liian perverssiä tehdä salmiakkikossumarinoitua possua?

Sitten pitäisi vielä keksiä ketä äänestää haasteessa.

 
At 23/1/08 16:40, Blogger Rosmariini said...

Haastemuonat olivat kyllä jälleen kerran varsin kiintoisia, kun nyt vaan pääsisi maistamaankin noita kaikkia jossain vaiheessa! Tomaatin ohella paprika näyttäisi olevan kohtuullisen käytetty raaka-aine, mikä ei tietenkään sinänsä ole mikään ihme, kun keltaista, punaista, vihreää ja oranssia paprikaa käyttämällä olisi jo yksistään saanut vaadittavan väripaletin kokoon. Harmi, että omassa muonassamme raaka-aineet olivat huomattavasti lopputulosta värikkäämpää katseltavaa. Paprikatkin katosivat punaisuuden joukkoon, hmph.

Kossumarinoitu possu kuulostaa muuten jo ruokalajin nimenäkin suorastaan runolliselta! :D

 
At 19/6/11 23:22, Anonymous Anonyymi said...

Aivan todella toimiva blogi, sais joku vielä tehdä blogin jossa annetaan ohgjeet vain tällaisiin lihaisiin ja miehekkäisiin ruokiin, haluisin kokeilla niitä kaikkia! :)

 

Lähetä kommentti

<< Home




Instagram

pastanjauhantaa(at)gmail.com


Powered by Blogger

Related Posts with Thumbnails