lauantaina, joulukuuta 08, 2007

Hirvipata

Itsenäisyyspäivän ruoaksi halusimme jotain perisuomalaista, jolloin ajatukset suuntautuivat melkeinpä itsestään riistaan. Kauppahallin lihapuodissa oli riistansukuisista lajeista jäljellä enää muutamia paloja hirven ulkopaistia, joten valintakaan ei ollut vaikea. Hirveä siis!

Luin muutamia hirvipatareseptejä netistä sekä riistapataohjeita Jamien kirjoista ja sovelsin niistä jälleen jonkinlaisen koosteen. Yleensä tykkään tehdä lihapadan niin, että kaikki ainekset hukutetaan punaviiniin. Kansanuskomus kuitenkin neuvoo, ettei hirven sekaan sovi sotkea punaviiniä, vaan sellainen katsotaan hienosteluksi. Olen pohjimmiltani sitä mieltä, ettei perunakaan ole alun perin niin kovin suomalainen ruoka, eikä rajanvetoa sallittujen ja "ulkomaisten" aineksien välillä ole helppo tehdä. Päätin kaikesta huolimatta kokeilla pataa tällä kertaa pelkän veden voimalla, ja lopputulos oli ilahduttavan onnistunut! Hapon säädin kohdalleen punaviinietikalla, kun kerran viinin käytön itseltäni (pataan laiton osalta) tällä kertaa kielsin.

Hirvipata

kilo hirvenpaistia isohkoiksi paloiksi kuutioituna
paketti pekonia pienehköksi paloiteltuna
haluamasi setti keitto-/patajuureksia: porkkanaa, selleriä, lanttua tms.
rasia herkkusieniä (tai jos on metsäsieniä, niin aina vaan parempi!)
n. 1/2 dl punaviinietikkaa
suolaa, pippuria, (worcestershire-kastiketta, balsamicoa)

Ruskista pekoni pannulla tai padassa rapeaksi niin, että rasvaa irtoaa pannun pohjalle kunnon kerros. Ota sitten pekoni talteen ja ruskista muut ainekset (liha, sienet ja juurekset) vähän kerrallaan kuumalla pannulla pekonin rasvassa.

Jossain vaiheessa ruskistelua pekonista irronnut rasva tuntui loppuvan kesken, joten lisäsin pannulle köntin voita. Rasvan määrä kannattaa pitää koko ajan sellaisena, että paistaminen pysyy rasvassa ruskistamisena eikä muutu aineksista tihkuneessa nesteessä keittämiseksi.

Kun kaikki raaka-aineet on ruskistettu huolella, kaada ne pataan ja lisää sen verran vettä, että ylimmät palaset jäävät niukin naukin peittymättä. Lisää reilusti pippuria ja jonkin verran suolaa. Suolan määrä kannattaa säätää tarkemmin kohdalleen vasta haudutuksen loppuvaiheessa. Jos pyrkii optimimakuun jo tässä vaiheessa, ruoasta voi tulla turhankin suolaista, kun hauduttelu etenee ja osa nesteestä haihtuu pois.

Sen verran luistin Suomi-purismista, että lisäsin pataan vielä tujauksen worcestershire-kastiketta ja lorauksen balsamicoa. Tujaus ja loraus olivat molemmat noin ruokalusikallisen kokoisia.

Tässä ruoassa on luontaista täyteläisyyttä, joka kannattaa ottaa hallintaan hapolla. Etikkaa (tai viiniä tai balsamicoa) täytyy olla riittävästi, jotta pata ei maistu tunkkaiselta vaan pelkästään tuhdilta. Lorautin tässä vaiheessa pataan muutaman ruokalusikallisen verran punaviinietikkaa ja sysäsin sen 200-asteiseen uuniin 1,5 tunniksi. Kantta kannattaa käyttää, jottei pata haudu kuiviin.

Puolentoista tunnin kuluttua kaivoin padan nähtäville ja ryhdyin maisteluun. Suolaa, pippuria ja etenkin etikkaa kannattaa lisätä ihan rohkeasti, kunnes maku miellyttää omaa suuta. Kuten sanottu, tuhdeista aineksista rasvaa säästelemättä kasattu kokonaisuus vaatii tilkan happoa, jotta maku pysyy tasapainossa.

Maultaan säädetyn padan laitoin vielä puoleksi tunniksi takaisin uuniin. Sillä välin keitin perunoita, joiden kanssa padan söimme. Periaatteessa vastaavan lihakastikkeen voisi yhtä hyvin nauttia pastan tai pelkän leivänkin kera, mutta kun nyt kerran Suomi-uskottavuutta etäisesti tavoiteltiin, hiilihydraattivalinta oli itseoikeutetusti kuorineen keitetyt perunat eli tuppipotut.

12 Comments:

At 8/12/07 23:53, Anonymous Marke said...

Juhlava Itsenäisyysruoka on teillä ollut.... tuohon luultavasti voisi sittenkäyttää myös jotain kuivattuja sieniä esim. supilovahveroita vai mieltä olet?

 
At 9/12/07 06:49, Blogger Rosmariini said...

Suppikset voisivat sopia tähän tosiaan mainiosti. Aika hentoina sieninä ne kannattaisi kenties lisätä joukkoon vasta aika loppuvaiheessa, etteivät hajoaisi haudutettaessa kokonaan.

 
At 9/12/07 15:51, Anonymous Marke said...

Ok.... nyt ei muuta kuin hirvimetsälle =)

 
At 9/12/07 16:19, Blogger Rosmariini said...

Muistinpa tässä, että tuohon pataan laitettiin toki myös kourallinen katajanmarjoja, eli metsän makuja oli aterialla mukana hyvinkin monipuolisesti!

 
At 10/12/07 23:38, Blogger Maxime said...

Njamskis, hirvi on herkkua..
Meillä sitä löytyy joulupöydästä, käristeen muodossa.

Joulupöytä kyllä muuten aiheuttaa harmaita hiuksia. Meillä kun kaikki inhoavat laatikoita ja silti typeryyksissäni olen niitä tehnyt. Nyt koitan kuumeisesti miettiä vaihtoehtoa, löytyisikö täältä ideaa.

 
At 11/12/07 00:02, Blogger Rosmariini said...

Ainahan voi imitoida laatikoita jollain omista suosikkikasviksista survotulla kasvismuusilla. :) Viime jouluna tein laatikoiden puutteessa jouluatrialle lanttu-porkkanamuusia (lanttu ja porkkanat kuoritaan, lohkotaan ja keitetään, minkä jälkeen ne muusataan käsisurvimella; sekaan reilu köntti voita, suolaa ja mustapippuria). Bataatti-purjomuusi on myös aika hyvää (lohkotaan kaksi kuorittua bataattia, pala selleriä sekä silputaan purjo, minkä jälkeen ainekset keitetään kattilassa kypsäksi ja vedetään lopulta muusiksi).

Minua huvittaisi tehdä joulupöytään Marski-bileissä taannoin maisteltua vorschmackia, mutta saapa nähdä, saanko ryhtyneeksi, kun lihaa on (kinkun muodossa) muutenkin luvassa riittämiin.

 
At 11/12/07 08:23, Blogger Maxime said...

fTämä nyt harhautuu aika kauas tästä herkun kuuloisesta hirvipaistista, mutta tuo soseutettu juttu kuullostaa melkein yhtä pahalta kuin laatikotkin.
Mietin, jotain rapsakkaa,ei sellaista vanhainkotiruokaa.
Olen kuumeisesti miettinyt "jotain ihan muuta" eli pyrkinyt siis
a) keksimään uutta
b) palaamaan suomalaisille juurille
Nuo laatikothan tulivat joulupöytään vasta 1800-luvun puolivälissä.

 
At 11/12/07 09:10, Blogger Rosmariini said...

Mikäs se olisikaan kaikkein perinteisintä suomalaista ruokaa, joku naurishaudikas kenties? :)

 
At 30/10/08 19:49, Anonymous Anonyymi said...

Voi kuule että kuulosti tutulta kun luin...
Kotosalla aina syöty,vaik ei niin juhlaakaa ois ollut.... arkiruoka.
Taidanpa kaivaa lihaköntsän pakkasesta ja huomenna survoa pataan :)

-artsi-

 
At 31/10/08 09:08, Blogger Rosmariini said...

Meilläkin on hirveä kaapissa huomista odottelemassa. Jonkinlaiseen pataan sekin taitaa päätyä.

 
At 25/4/11 19:13, Anonymous Anonyymi said...

Kaivoin hirven pakkasesta ja tein tänään, hyvä resepti oli. Lisäsin tosiaan noita suppilovahveroita ja sopi hyvin! suosittelen! Tää oli kiva lopetus näin pääsiäiselle, kun huomenna töihin..Kommentit tulee tosiaan vähän myöhässä, mutta ei tässä mitään aika rajaa ole. Tätäkin tulee vain tehtyä kerran vuodessa, vaihtelua kaipasin reseptiin niin tein sitten tällä..

Tähän sopi jälkiruuaksi aivan loistavasti mustikka suklaamuffinssit! Kannattaa niitä todella kokeilla.. Tosi helppo tehdä ja järkyttävän hyvää! Resepti löytyy kun: kirjoita googleen reseptivihko, sieltä mee paikkaan kokit, sieltä haet kokin nimeltä: ala MA! sieltä löydät reseptin... Löysin ihan sattumalta muffinssit olivat oikeasti taivaallisia! kokeilkaa kaikki ja kiitos reseptistä.

 
At 26/4/11 17:06, Anonymous Anonyymi said...

hei viimeinen joka kommentoi niin oiii ! olen käynyt reseptivihon sivuilla ja suklaa mustikkamuffinssit olivat taivaallisia, että kiitos paljon ohjeista. Pitää ensi kerralla kokeilla niitä hirvipadan yhteydessä :)

-Marika-

 

Lähetä kommentti

<< Home




Instagram

pastanjauhantaa(at)gmail.com


Powered by Blogger

Related Posts with Thumbnails