torstaina, lokakuuta 19, 2006

Herne rokkaa?

Ei mahda olla pitkäkään aika siitä, kun kirjoitin Pastanjauhannassa, että minähän en hernekeittoa tee enkä syö. Lapsena tosin tykkäsin kyseisestä sapuskasta niin kuin luultavimmin aika monet muutkin ikätoverini - seitsemänkymmentäluvun kersoilla oli vähän erilaiset herkkuruuat kuin nykytenavilla - mutta sen jälkeen en ole hernesopasta pahemmin perustanut.

Hernekeittoennakkoluuloni on tuntunut viime aikoina siinä mielessä kiusalliselta, että vakaana pyrkimyksenäni on päästä eroon kaikista mahdollisista elämää rajoittavista sapuska-asenteista. Siksipä hernarillekin on kaiken järjen mukaan annettava tilaisuus uuteen tulemiseen. Olen kuitenkin parin viime vuoden aikana oppinut tykkäämään myös pavuista ja linsseistä (molemmista jopa huomattavan paljon), joten miksipä en sitten herneestäkin?

Kuvan hernekeitto on valmistettu sukumme salaisella reseptillä: Avataan valmis Jalostajan hernaripurkki ja kopistellaan purkin sisältö kattilaan. Lisätään vähän vettä perään ja sekoitellaan tasaiseksi. Kuumennetaan kiehuvaksi, ja jossain vaiheessa lurautetaan sekaan jonkinkokoinen keko sinappia. Tarjoillaan.

(Ei tuo oikeasti ole sukumme vanha resepti. Meillä hernekeitto tehtiin nimittäin herneiden liottamista myöten itse. Tässä mainittu valmistustapa sinapin lisäämisineen oli opiskeluaikana ukkokultani bravuurinumero.)

Hernekeiton tarjoileminen on tietenkin oivallinen tekosyy pannarin tekemiselle, joka syntyy meillä seuraavasti (tämä ohje on oikeasti meikäläisen kodin peruja - tosin äidin tekemä pannukakku on tietenkin huomattavasti omaa viritelmääni parempaa):
Pannukakku

4 dl vehnäjauhoja
1 1/2 dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
1 tl vaniljasokeria

8 dl maitoa
2 munaa
100 g margariinia tai voita

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää maito, sekoita. Lisää munat, sekoita taas ja sotke sekaan vielä sulatettu margariini. Kaada pannaritaikina reunalliselle uunipellille (leivinpaperin päälle) ja paista 225°:ssa puolisen tuntia.
Jos ei tykkää kovin makeasta pannarista, ohjetta voisi kenties kokeilla vähän pienemmälläkin sokerimäärällä. Meinasi ainakin hillon kanssa olla näin äkiksestä vähän turhan muikeaa.

17 Comments:

At 19/10/06 10:26, Blogger pagisija said...

Kokeilkaapa maustaa hernerokka sinapin lisäksi meiramilla!

Valmista purkkisoppahana voi edelleen säätää vaikkapa soijarouheella (ellei kinkkua ole saatavilla), lorauksella ruokakermaa tai nokareella tuorejuustoa.

 
At 19/10/06 10:36, Anonymous Janna said...

Suosittelen tekemään sitä perinteistä hernekeittoa ihan alusta saakka.

Lihana palvikinkkua tai muuta hyvää savustettua lihaa, rapeaksi paistettua pekonia (paljon paistettua sipulia) sekä esim. tähteeksi jäänyttä suolalapaa tai kaupantiskilta grillilihaa. Lihaa yht. noin 700 g, jos teet 3 litran keiton. Tulee oikein täyttävää.

Ensin herneet liotetaan yön yli vedessä, keitellään lähes kypsiksi, yksi tai kaksi porkkanaa tuo kivasti väriä (lisätään vettä tarpeen mukaan ja lihaliemikuutio) ja sitten sekaan em. kypsennetyt ja pilkotut lihat. Ja vielä haudutellaan. Lopuksi maun mukaan sinappia, mustapippuria ja suolaa sekä timjamia (ei ehkä ihan perinteinen mauste). Eikun syömään, nam!

Taatusti parempaa kuin purkkikama :)

 
At 19/10/06 10:55, Blogger Rosmariini said...

pagisija: Hauskoja ideoita, kiitos! Meiramia tuleekin käytettyä ihan liian harvoin (aika monet tuntuvat käyttävän sitä vaikka mihin), ja soijarouhe pitäisi lisätä myös kokeilulistalle. Tuorejuusto antaa varmasti soppaan kivan säväyksen - en olisi itse sitäkään hoksannut.

janna: Hmmm... En ole tullut ajatelleeksi, että hernariinkin voisi laittaa pekonia! Ehkä tässä voisi innostua jolloinkin jopa oikean hernekeiton tekoon, kun meni tuo purkkiversiokin kuitenkin alas ihan kivuttomasti.

 
At 19/10/06 11:49, Blogger Aurinkotuuli said...

Hauskaa nähdä, että pannariakin on kokeiltu täällä. Se on jotenkin niin perinteinen, ettei sitä tahdo "ruuaksi" mieltää. En ole ainakaan toistaiseksi törmännyt siihen muissa blogeissa. Teen itsekin aika usein pannaria, kun se on niin helppo, nopea ja halpa jälkkäri. Sitä päitsi olen ehdottomasti enemmän pannari- kuin lettunaisia. Itse en muuten laita pannaritaikinaan enempää kuin ruokalusikallisen tai pari sokeria, mutta valmiin pannarin päälle sitä kyllä ripsotan aika reippaasti. Hilloista en niin välitä, enkä varsinkaan marmelaideista. Maustan muuten pannaritaikinani usein vaniljasokerilla ja kardemummalla. Toimii erinomaisen hyvin myös ripauksella kanelia. Pannariohjeita taitaakin olla melkein yhtä monta kuin tekijää ja syömistyyliä (hillon,kermavaahdon,sokerin,jäätelön kera..). Yhtä kaikki, hyvää on ja kotoisan makuista kuin tuorepulla konsaan!

 
At 19/10/06 17:26, Blogger Rosmariini said...

Meilläkin tarjoiltiin aina kotikotona tuo pannari ihan paljaaltaan, ilman mitään hilloja tai vastaavia, mistä syystä makeus ei mahtanut silloin haitata. (Tosin olin ala- ja teini-ikäisenä muutenkin enemmän makean ystävä kuin nykyään. Laitoin teehenkin ihan järkyttävät määrät sokeria. Nyt ei tulisi mieleenkään laittaa sokeria teehen eikä kyllä sen puoleen kahviinkaan.)

Pannari on kyllä lättyihin verrattuna siinäkin mielessä kätevä, että kaikki syöjät saavat annoksensa samaan aikaan eikä tarvitse jonottaa omaa räiskälettään muiden syödessä.

 
At 19/10/06 18:33, Anonymous Emma said...

Hernekeitto on hyvää, sekä itse tehtynä että Jalostajan keittelemänä :) (myös aiemmin harrastamani puristien halveksuma kasvishernari)

Pannarista tuli mieleeni, että siitä tulee myös hyvää suolaista juttua. Homman nimi on kreikkalainen pannukakku, koska siinä on fetaa ja oliiveja.
Peruspannaritaikina (ei sokeria!) kumontaan uunipellille ja siihen päälle ripotellaan pinaattia. Pakastealtaasta otettu valmiiksi silputtu käy, ripottelua helpottaa kun sulattaa jöötin ensin. Perään fetakuutioita paketillinen (ei sitten mitään kevyt"fetaa") ja oliiviviipaleita. Päälle voi ripotella kuivattua (ei tule niitä myrttyongelmia ;) basilikaa. Uuniin paistumaan. Valmiin komeuden päälle sopii parmesanraaste.

Ohje on alun perin Anna-Leena Härkösen Sopan syvin olemus -kirjasta. Suosittelen lukemaan kirjan, jos kirjoittajan tyylistä pitää. Siinä on maistuvia ruokia ja se on lysti lukuelämys. (ei suositella terveysfasisteille)

 
At 19/10/06 19:34, Anonymous neito said...

minä myös suosittelen ihan todella lämpimästi rapeaa pekonia hernarin lisukkeeksi! nam!

Yllättävimmät ja jalostajaakin paremmat valmishernesopat tulevat yllättäin Pirkalta: Pirkka lihaton luomu-hernekeitto on todella erilaista kuin muissa purkeissa (ja usko tai älä olen tehnyt koemaistiaisia varmaan kaikista suomessa tarjolla olevista hernekeitoista)...Hieman kalliimpaa mutta totaalisesti hintansa väärti! Siitä puuttuvat "ällöt" lihaklimpit, se on suorastaan SAMETTISTA ja ihanan väristä. Herneet ovat luomuherneitä ja se näkyy niin rakenteessa kuin hajussakin, joka on paljon miellyttävämpi kuin kilpasisarillaan.
eli seuraavalla kerralla kun päätät ottaa valmiskeiton, kokeilepa pirkan lihatonta luomua.

no tulipa ylistettyä mutta olen itse vihdoinkin ainakin löytänyt sen "oikean"

 
At 19/10/06 19:36, Anonymous neito said...

ja ai niin: tuohon lihattomaan luomuun voit lisätä ne rapeat pekonit päälle:)

 
At 20/10/06 00:15, Blogger Rosmariini said...

emma: Teletapia toimii taas. Just tuossa mietin, että voisi kokeilla lähiaikoina jotain suolaistakin pannaria (nyt kun pannukakkujen makuun taas alustavasti pääsi), joten kiitokset ohjeesta!

neito: Pitääpä katsella seuraavalla kerralla K-kaupassa purkkiosastoa sillä silmällä ja ostaa pari tölkkiä kasvishernekeittoa odottamaan niitä hetkiä, kun ei kerta kaikkiaan ehdi tehdä mitään pikaruokaa kummempaa. Luomuhernarin ja rapean pekonin yhdistelmä kuulostaa kieltämättä aika makoisalta.

 
At 20/10/06 01:24, Blogger Anni said...

Minä olen yleensä jatkanut purrkitavaraa ainakin valkosipulilla ja pippurilla, joskus myös muskotilla. Myös soijarouhetta voi heittää sekaan ihan suoraan pussista ilman mitään liotteluja. Se imee kyllä tarvitsemansa nesteen sopasta. Jottei mössöstä tulisi liian tahmeaa, voi vettä laittaa hiukan normaalia enemmän.

Ja alkoi muuten tehdä mieli pannaria. Pitää varmaan käydä huomenna ostamassa aineita. Minäkään en laita taikinaan paria ruokalusikallista enempää sokeria. Voi sitten jokainen syöjä lisätä tarpeen mukaan.

Itse tykkään syödä pannaria sitruunamehun ja sokerin kera. Perinteinen vaniljajätskikin on tietysti aina varma valinta, varsinkin juuri uunista tulleen kuuman pannarin kanssa.

Ja Ahvenanmaanpannukakku se vasta herkkua onkin. Vaati kyllä vähän enemmän vaivannäköä puuronkeittelyineen sun muineen, mutta on kyllä vaivan arvoinen

 
At 20/10/06 01:43, Blogger Rosmariini said...

Ahvenanmaanpannukakku ei ole meikäläiselle entuudestaan tuttu, mutta pakko olla hyvää. Pitää muistaa joskus, jos on jämäpuuroa sopivasti käsillä. Ohjeistusta näyttää löytyvän ainakin Ruokalasta.

 
At 20/10/06 07:53, Blogger sivuaskel said...

Eilen rokkasivat herneet työpaikan lounaalla, mutta jostain syystä jälkiruokana olikin korvapuusti eikä pannari. Mikä pettymys monelle. :)
Sinapin lisäksi laitoin hernerokan päälle sipulisilppua, nam!

Muuten, oletteko tehneet Wallenbergin pihvejä täällä? Löysin reseptin jostain naistenlehdestä: nyt olen tehnyt niitä jo parikin kertaa koska ovat todella maukkaita.

 
At 20/10/06 08:44, Blogger Rosmariini said...

Ei ole tehty wallenbergejä, mutta suunnitelmissa ne(kin) ovat olleet jo pitempään. Pari ohjettakin on jo bongattuna, joten jospa tässä loppuvuonna muistaisi niitä jolloinkin värkätä.

Miksiköhän muuten nimenomaan torstai on vakiintunut hernekeitto- ja pannaripäiväksi?

 
At 20/10/06 11:11, Blogger pagisija said...

Johtunee siitä, että perjantai oli katolisessa maailmassa paastopäivä, joten torstaina syötiin tuhdisti? Ainakin laskiaisena lihaisa hernerokka ja läskiin tehdyt pannukakut valmistivat pitkään paastoon.

Hernekeitolla onkin kunniakkaan pitkä historia; kaikenlaiset papu- ja hernerokat olivat keskiajalla yleistä evästä.

Heh, Wikipedian mukaan torstain hernekeittoperinne on peräisin paitsi em. seikasta, myös Ruotsin armeijasta:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Hernekeitto

 
At 20/10/06 19:57, Blogger Rosmariini said...

Hernekeitolla taitaakin olla oletettua kiinnostavampi historia. En tiennytkään lusikoineeni keskiaikaista soppaa. Ja jännä, miten tuokin torstaiperinne on säilynyt niin tiukasti nykyaikaan asti, vaikka katolilaisuus (tai etenkään Ruotsin armeija) ei säätele enää juuri ollenkaan suomalaisten elämää. Tiukassa ovat tuommoiset tavat.

 
At 8/11/06 12:53, Anonymous johanna_dxb said...

En kuulu hernekeiton ystaviin; vanhempieni taloa remontoitiin vuonna 1979 ja silloin aitini keitti ison Vihtori-kattilallisen hernekeittoa ja sita syotiin varmaan viikko, sen jalkeen en ole soppaa mielellani syonyt paitsi olosuhteiden pakosta, esimerkiksi maanpuolustusharjoituksissa jossa ei ole ollut muuta metsassa tarjolla...

Itse olen toki herneita lioitellut jossain kesatyopaikassa ja keitellyt sopan alusta asti. Omassa kodissani en sita tosin ole tehnyt enka koskaan ostanyt purkkihernekeittoa. Mutta kaikki eivat tykkaa kaikista. Jo varikin kuvottaa...

Suosittelen Ahvenmaan pannukakun kokeilemista, tosin puuroa ei kantsi keittaa vaan pannukakkua varten vaan ensin nauttia puuroa ja vaikka seuraavana paivana tehda pannukakku, nami nami!

 
At 8/11/06 19:21, Blogger Rosmariini said...

Ehkä hernari ei ole meikäläistäkään viime vuosina puhutellut juuri tuon tunkkaisen ulkonäkönsä takia!

Sitten taas joku tomaatti jo näyttääkin niin raikkaalta ja kauniilta, että niitä syö sitäkin mieluummin.

 

Lähetä kommentti

<< Home


pastanjauhantaa(at)gmail.com


Powered by Blogger

Related Posts with Thumbnails