Oululaiset ravintolat, osa 1: Paska kaupunni?

Oululainen ravintolamaailma näytti vielä jokunen vuosi sitten melkoisen ankealta. Perioululaiseen ajatteluun näytti kuuluvan, että 1) ravintolaruoka nautitaan pääsääntöisesti kadulla, puoli viideltä viikonloppuaamuna, 2) annos sai maksaa korkeintaan viisi euroa ja lisäksi 3) appeessa piti olla vähintään puoli kiloa lihaa, litra kastiketta sekä hehtokuutio perunoita. Pizza taisi irrota Suomen pizzapääkaupungista parhaimmillaan kahdella ja puolella eurolla, ja grilliruoka oli kurmeen ylin huipentuma.

Eipä sillä, ettenkö itsekin ruokailisi grillillä tai että pizzassa olisi mitään pahaa (pizza on hyvää!), mutta silti tuo asenne lienee estellyt vähänkään enemmän antaumuksella ruokaan suhtautuvien ravintoloiden rantautumisen kaupunniimme hyvinkin tehokkaasti. Tarjonta oli yksipuolista, vaihtelua ei löytynyt. Esimerkiksi kirkon vieressä toiminut Ravintola Uleåborg kohtasi loppunsa aivan liian nopeasti.

Viimeisten vuosien aikana oulun ravintolavalikoimassa on kuitenkin tapahtunut ilahduttavaa kehitystä. Olisivatko asukkaat alkaneet arvostaa enemmän pieteetillä punnerrettua ruokaa, mene ja tiedä. Mutta viime keväänä suomalaisista ravintoloista koottu Top50-lista näytti näin oululaisnäkökulmasta verrattain hyvältä, vaikka Helsinki ja Turku tuota listan kärkipäätä hallitsevatkin.

TuoToin innostamana päätin työntää lusikkani ravintola-arvostelujen soppaan. Aluksi ihan vaan yleisiä pika-arvioita – mitä paikoista tulee ekana mieleen. Vähän niin kuin musteläiskätestiä ravintolamielikuvilla.

Ravintola Matala (Rantakatu 6): Jos etsit Oulussa hyvää ruokapaikkaa, niin mene ehdottomasti tänne! Täällä toimii kaikki. Paikka on viihtyisä, mutta samalla myös tyylikäs. Ruoka on hyvää (yllätysmenu on aina ollut yliveto) ja paikan sommelier todella osaa asiansa. Myös tarjoilussa tämä paikka päihittää kirkkaasti kaikki muut ravintolat. Paremmille ruokapaikoille ominainen tarjoilijoiden ylimielisyys puuttuu täältä tyystin – tänne asiakas kokee oikeasti olevansa tervetullut. Pöytä kannattaa varata hyvissä ajoin. Nettisivujensa perusteella Matala näyttäisi järjestävän nykyään myös keitrausta, että siitä vaan juhlia järjestämään.

Uusi Seurahuone (Rantakatu 4): Ehdottomasti Oulun parhaat sapuskat (tai toiseksi parhaat, jos oman kotikeittiömme tuotokset lasketaan;). Miinusta siitä, että ravintolasali on hieman kalsea ja hallimainen, joten menisin tuonne ennemmin bisneslounaalle (eh, ihan niin kuin minä semmoisilla kävisin) kuin kynttiläillalliselle. Kesällinen kalaherkuilla täytetty jäähilepöytä oli loistava veto. Helmi oululaisten rakennusrumilusten joukossa – meillä oli yhteen väliin ilo asua ihan naapurissa.

Zakuska (Hallituskatu 13–17): Tunnelmallinen venäläinen ravintola Valkealinnassa. Täällä syötiin aikoinaan ensimmäinen ateria avioparina. Ruoka on taivaallista – täällä ei kannata tuijotella kaloritaulukoita. Ruokalistan lukeminen on ohjelmanumero sinänsä. Toimii ehkä paremmin isommilla seurueilla, koska kahden hengen pöydät on vähän ankeasti sijoiteltu.

Ravintola Crecian (Kirkkokatu 55): Jos ei ole mahdollisuuksia matkustaa Kreikkaan, niin kannattaa käydä täällä fiilistelemässä. Legendaarisin annos on kleftiko eli kreikkalainen rosvopaisti, joka aikanaan teki meistä lampaanlihan ystäviä. Paikan tsatsiki on kadehdittavan hyvää. Tämäkin on niin suosittu paikka, että varsinkin viikonloppuiltaisin kannattaa varata pöytä. Crecianissa jos missä pelaa myös palvelu. Samanlaista rentoa meininkiä löytää välimerellisestä Olimpoksesta.

Pikku Thai (Pakkahuoneenkatu 8): Tämä on koko Suomenkin mittapuussa arvostettu thai-paikka. Suosittelen varsinkin kookoksen ystäville.

Hmmm. Tuossapa voisi olla oululaisten ruokapaikkojen top vitonen. Seuraavalla kerralla jo ehkä hieman vähemmän ylisanoja.

(Pippurimyllyn lista näyttäisi muuten kuulemma samalta, mutta hän vaihtaisi Pikku Thain Aittatorilla sijaitsevaan Uleåborg 1881:een. Tuossa uudessa Uleåborgissakin on kyllä puolensa. Varsinkin se, että ruokailun jälkeen voi siirtyä drinksuilemaan alakerran pikkubaariin.)