keskiviikkona, marraskuuta 09, 2005

Vaanilan nakkikastike

Kun marraskuinen Suomi näyttää ankeimpia puoliaan, kannattaa lääkitä itseään maailman parhaalla nakkikastikkeella. Auttaa kipeään kurkkuun ja parantaa ankean meiningin.

Yksi jos toinenkin Blogistanin asukas lienee kokkaillut samaa reseptiä viime päivinä. Minulle ohje nosti nakkikastikkeen ulottuvuudet ihan uudelle tasolle. Jos kehotetaan panemaan keitokseen "hulppeat roiskaisut" Heinz-ketsuppia, niin voitte kenties kuvitella, kuinka paljon sitä sain omaan kastikkeeseeni menemään. Ja miksei kukaan ole kertonut minulle, että nakki viihtyy noin hyvin suolakurkun kaverina? Maustamisessa olin täysluuseri, jälleen kerran, mutta seuraavalla kerralla ohjeeseen vielä tujummin pippuria, niin hyvä tulee.

Ainoa, mikä tässä harmittaa, on tyhmä kamera (vaiko kuvaaja?). En saanut millään otettua nakkikastikkeesta kuvaa, joka olisi tehnyt sille oikeutta. Ihana tomaattinen kastike, jonka salama häikäisi joka kerta ihan harmaaksi. Mutta onneksi ruoka oli herkkua. Ja ruuan kanssa nautittu viinilasillinen lämmitti myös mukavasti.

8 Comments:

At 9/11/05 11:51, Anonymous mea said...

Hyvinhän tuo kuva tekee oikeutta. Suolakurkku on vanha ja koettu kumppani nakkisoosissa. Kuin myös se on sitä lihaperunasoselaatikossa. Sitä muuten voisikin tehdä taas, tosin tänään on vielä nakkisoosia. Yhdellä ihmisellä kun tuo kulutus on rajallinen vaikka silmät vetäisi, vaan mutta kun napa sanoo ei.

Olen muuten ryhtynyt itsekseni enemmän laittamaan ruokaruokaa tämän pastanjauhannan tuloksena. Ja hyvä ruoka, parempi mieli.

Kiitos siis teille.

 
At 9/11/05 12:35, Blogger Rosmariini said...

Kiitokset kivasta palautteesta. Elämä maistuu oikeasti paremmalta, kun kokkailee itse edes silloin tällöin. Mekin elimme vuosikaudet valmisruualla, ja kyllähän se jossain vaiheessa alkoi tökkiä vastaan. Loppujen lopuksi monien ruokalajien kokkaus vie vähemmän aikaa kuin vaikka noutosapuskan hakeminen.

Nakkisoosia olisi riittänyt kieltämättä suuremmallekin perheelle. Onneksi monet sapuskat ovat parhaimmillaan vasta seuraavana päivänä, kun maut ovat ehtineet hieman tasaantua. Tulipahan eväsrasioille taas käyttöä.

Niin, ja tuon kuvan valikoin suurin piirtein sadan otoksen joukosta. :) Muut olivat auttamattoman harmaita. Toisinaan tuntuu hullulta, että kamerasta on tullut niin olennainen osa omia keittiörutiineita, mutta mitäpä sitä ei bloginsa eteen tekisi.

 
At 9/11/05 15:06, Anonymous Onna said...

Kuvailit nakkikastiketta niin herkullisesti, että jopa tällainen 10 vuotta kasvissyöjänä ollut alkoi harkita kokeilemista. Tähän asti kuolleiden eläinten syöntiä on harjoiteltu lähinnä kanalla (pitäisi ehkä sitten koittaa Marylandin jazzaavaa kanaa seuraavaksi ;)
En tosin tiedä, saako täältä maailmankolkasta nakkeja...

Mutta jauhakaa pastaa innolla jatkossakin, on kiva lukea suomalaisia blogeja rakkaasta aihepiiristä (nimim. elän syödäksen... :)Ja oululaisuus tuo ehdottomasti lisämaustetta, lukkarinrakkauteni sitä kaupunkia kohtaan ei näytä kokonaan hiipuneen.

 
At 9/11/05 15:41, Blogger Rosmariini said...

Apua - pastanjauhajien tarkoituksena ei ole käännyttää ketään lihansyöjäksi. :) Mahtaakohan kasvisnakkeja olla olemassa...

Kiitokset vaan kommenteista. Innostus bloggailuun ei osoita hiipumisen merkkejä, varsinkin kun palautekin on ollut pääosin positiivista.

Myös Oulussa asuminen tuo elämään kieltämättä aikamoista lisämaustetta. ;)

 
At 9/11/05 20:37, Anonymous Onna said...

Voi ei pastanjauhajien voima ole riittänyt merten yli kääntämään vannoutuneen oraanpurijan päätä :) Kyllä projekti on ollut pitkään työn alla, ongelma on vain siinä, ettei lihaa tee yhtäään mieli (täällä vain olisi paljon helpompi elää carnivorina). Mutta tuo nakkikastike herätteli jotain lapsuusmuistoja ajoista, kun isä keitteli siskonmakkarakeittoa ja muita perinneruokia ja suorastaan alkoi tehdä mieli moista herkkua. Ilmeisesti alan taantua jonnekin infantiilin tasolle?

Kasvisnakkeja on, ikävä kyllä, olemassa. En tiedä kuka vihaa itseään niin paljon, että syö niitä vapaaehtoisesti, maku vastaa lähinnä suurtalouskeittiössä prosessoitua sahanpurua.

P.S Täälläkin paranneltiin flunssaa rommikaakaolla viikonloppua. Hyvin toimi :)

 
At 9/11/05 21:45, Blogger Rosmariini said...

Heh, no hyvä, en olisi antanut itselleni anteeksi. ;)

Kieltämättä koko termi kasvisnakki on käsitteenä aikamoinen oksymoron, joten välttäkäämme niitä.

 
At 9/11/05 22:07, Blogger ainailona said...

Voi, sepä on hauska kuulla, että soossi maistuu! Tästä ohjeesta saa helposti tuorejuustoa vaihtamalla joka kerrall uusia ulottuvuuksia esiin. Ei meillä Vaanilassakaan kahta kertaa samanlaista ole syöty, mutta joka kerta hyvää kylläkin.

 
At 10/11/05 00:06, Blogger Rosmariini said...

Kiitän ja kumarran hyvästä ohjeesta - nakkikastike maistui todella hyvältä.

Tuorejuustoa kannattaisi käyttää ruuanlaitossa paljon monipuolisemminkin. Minulla on reseptilaarissani yksi moneen kertaan testattu katkarapupadan ohje, johon niin ikään tulee rasiallinen tuorejuustoa. Pitääkin toteuttaa se pikimmiten.

 

Lähetä kommentti

<< Home




Instagram

pastanjauhantaa(at)gmail.com


Powered by Blogger

Related Posts with Thumbnails