Maistelussa Maistilan oluet

Oulun seudulla on tätä nykyä useampia hyviä pienpanimoita. Oma suosikkimme on pitkään ollut Maistila, jonka oluita on ollut näin korona-aikaan kätevä tilata verkkokaupan kautta ja käydä hakemassa ne Oulun Alppilasta.

Tänä viikonloppuna osallistuimme Maistilan etämaisteluun, jossa olutasiantuntija Milja Seppälä maistatti kuutta erilaista olutta kertoen samalla niiden ominaisuuksista ja historiasta. IPA:n Intiaan ja pitkiin merimatkoihin liittyvän historian tunsinkin jo etukäteen. Sen sijaan en tiennyt, että Imperial (Russian) Stout -olut kytkeytyy alkujaan Venäjää 1700-luvun lopulla hallinneeseen Katariina Suureen, jonka hoviin kyseistä oluttyyppiä ryhdyttiin Englannista laivaamaan. Jäin miettimään, onkohan Euroopan kuninkaallisten joukossa mahtanut olla enemmänkin oluen ystäviä.

Eri oluille sopivia ruokia vinkattiin myös etämaistelun aikana runsaasti; toivottavasti pääsemme lähitulevaisuudessa osallistumaan oluita ja juustoja yhdistelevään maistatukseen.

Maistelu käynnistyi Leiskaus-nimisellä belgihenkisellä ruisoluella, jonka seuraksi kuulemma sopisi goudamainen kova ja rasvainen juusto taikka esimerkiksi mausteinen ruoka. Tästä oluesta jäi ennen kaikkea mieleen mahtava meripihkamainen väri sekä banaaniin vivahtava makumaailma. Oluen rukiisuus tuli maistattajan mukaan ilmi hentoisena jälkimakuna.

Olen kovasti tykästynyt Maistilan sour-oluisiin. Toiseksi maisteltu hapanolut Tropiikissa osoittautuikin omaksi suosikikseni. Kirpsakan hedelmäisen maun ohella Tropiikissa sai pisteet upean keltaisesta (suorastaan jaffamaisesta) väristään. Maussakin erottui sopivasti sitrushedelmille tyypillisiä sävyjä. Sour ale on kuulemma periaatteessa moderni oluttyyppi, jos kohta happamilla oluilla on hyvin pitkälle ulottuvat historialliset juuret. Tunnettuja hapanoluita ovat esimerkiksi belgialaiset lambicit.

Toinen maisteltu hapanolut oli Kuurahuuli, jonka komea etiketti herätti keskustelua. Tämä olut tarjosi jotakin useammalle eri aistille: tummanpunainen väri, mehevä tuoksu ja tukevan hedelmäinen maku. Tämän oluen kanssa voisi syödä kuulemma vaikkapa paholaisenhillolla höystettyä vuohenjuustosalaattia.

Seuraavaksi laseihin kaadettiin Bye Bye Rye -nimistä rukiista IPA:a, joka tosin komean vaahtonsa ja tumman värinsä takia toi enemmän mieleen stoutin kuin IPA:n. Maustakaan ei löytynyt ipamaista kurkunpäähän jäävää karvautta, mutta paahteisen rukiinen olut oli ilman muuta maistamisen arvoinen. Tämä olut sopisi kuulemma vaikkapa joulupöytään kinkun kaveriksi.

Toiseksi viimeisenä oluena maisteltu Tripel osoittautui monen maistelijan suosiksi. Itse en ole tämäntyyppisten belgialaisten luostarioluiden innokas ystävä, mutta tällaisissa maisteluissa on mukavaa nimenomaan se, että tulee kokeiltua jotain muutakin kuin tuttuja ja turvallisia makuja.

Viimeisin maisteltu olut oli tuhti imperial stout Buli, joka jäi mieleen mustan värinsä, turpeisen makunsa, tervaisen tuoksunsa ja erityisen muhevan vaahtonsa ansiosta. Varsinainen nautiskeluolut, jota ei kannata juoda suoraan jääkaapista. Tämän kaveriksi maistattaja suositteli suklaakakkua. Tulin heti ajatelleeksi vanhaa ruokablogiklassikkoa, monen vuoden takaisessa blogimiitissä tarjolla ollutta yltiösuklaista baileyskakkua.

Etämaistelu oli harvinaisen antoisa tapa viettää lauantai-iltaa. Pitäisi ottaa selvää, minkälaisia muita maistatuksia olisi lähiaikoina tarjolla (suklaatasting onkin lähiviikoille onneksi luvassa).