perjantaina, joulukuuta 23, 2011

Joulunalusmatka Varsovaan

Jauhantatiimimme kävi muutama viikonloppu sitten pikaisella joulutorimatkalla Varsovassa.

Keskieurooppalaiset kaupungit tuntuvat olevan hulluna joulutoreihin. Konsepti tuntuu olevan aina suunnilleen sama: tori tai vastaava markkina-aukio kaupungin keskustassa tai vanhankaupungin alueella - jos sellainen pitäjästä löytyy - on kylvetty täyteen villasukkia, lapasia, ruokatuotteita ym. käsitöitä myyviä kojuja sekä hehkuviinikattiloita ja paikallista pikaruokaa.

Varsovan vanhankaupungin joulutorin ovelin pikaruoka oli ehdottomasti karjalanpiirakkamaiseen ruispohjaan leivotut pitkänmalliset pizzat, jotka paistettiin myyntikojun viereen haalatuissa aidoissa puu-uuneissa rapeapohjaisiksi. Niitä näytti menevän kaupaksi niin paljon kuin suippoihin hattuihin pukeutunut henkilökunta suinkin ehti uuneillaan paistaa - eikä ihme, herkulliselta uunituoreet pizzat kyllä kolean tuulisessa kelissä maistuivatkin.



Amerikanitalialainen kahvilabuumi oli iskenyt Varsovaan selvästi voimakkaammin kuin vaikkapa kotoiseen Suomeemme. Espresso-pohjaisia kahvijuomia ja nättejä leivonnaisia sai keskustan tuntumassa melkeinpä joka korttelista. Jostain syystä huomiomme kiinnitti paikallisten tapa tarjota muffinsit hauskasti hapsottavasta paperista eikä haitarireunaisista muffinsivuoista, kuten tännempänä on tavattu toimia.



Jotain hieman paikallisempaakin kahviloista kuitenkin löytyi: talvi-illan lämmikkeeksi tarjoiltiin suoraviivaisesti votkalla terästettyä teetä. Hunajalla ja sitruunalla höystettynä sellainen maistuu kulloinkin vallassa istuvien kansantaloustieteellisestä katsannosta riippumatta.

Ruokailimme kahdessa jossain määrin netissä kehutussa ravintolassa, U Fukierassa ja U Kucharzyssa. Molemmilla on muutaman vuoden takaiset Bib Gourmand -suositukset Micheliniltä, muttei tähtiä kumpaisellakaan.

Tähtien puutteen kyllä helposti ymmärtääkin: puolalainen ruoka on kaikessa suoraviivaisuudessaan niin kaukana ranskalaisesta piperryksen ideaalista kuin noinkin lähellä sijaitseville kulttuuripiireille on mahdollista. Tavallaan on aivan loogista, että Saksa on näitä maita erottamassa: germaanien ruokakulttuuri kun on ranskalaista pelkistetympi ja maanläheisempi, mutta kaikessa karuudessaan sekin kuitenkin ison harppauksen verran puolalaista nyhverretympi.

Puolalainen ravintola-annos tuntui koostuvan lähinnä lihasta ja ehkä tilkasta kastiketta - ja päälle murennetuista yrteistä, mikäli ravintolassa oli valkoiset pöytäliinat. Kaikenlainen lisukkeilla kikkaileminen oli hyvin vähissä. Myöskään juomien kanssa ei hienosteltu: fine dining -suuntaan pyrkyilevässä U Kucharzyssä viinilistaa ei edes tuotu, vaan "punaviiniä"-pyyntöön vastattiin kaatamalla lasiin punaviiniä. Mutkatonta!

Muuten U Kucharzy oli kyllä kaikessa sekopäisyydessään melkoinen elämys. Ravintola oli rakennettu vanhan Europejski-hotellin keittiöön. Pöydät oli siroteltu sinne tänne pitkin keittiötiloja, jolloin ruokaillessa tuntui kuin olisi istunut keskellä ravintolakeittiötä. Joka puolella hääri kokkeja ja muuta henkilökuntaa, ja annoksia valmistettiin kaikkialla ruokailijoiden ympärillä - ihan kuin kolmasosa ruokailijoista olisi ollut kokkeja. Aina vähän päästä jostain hiipi paikalle kokki, joka kasasi annoksen suoraan lautaselle ruokailijan eteen - ja hänen perässään kastikekulhon tai jo mainitun lisäkkeen eli lihan päälle ripoteltavan yrtin kanssa toimeliaana häärinyt annoksen viimeistelijä.

Matkan ehdottomasti paras ruokaelämys oli hotellimme sunnuntaibrunssi. Tarjolla oli mm. laaja valikoima mereneläviä, ostereitakin! Samoin oli tuoretta sushia, jota kokki veisteli tarjolle paikan päällä, kysynnän rytmissä. Muutenkin brunssi tarjosi jännän valaistumiskokemuksen: näin pitää noutopöytä toteuttaa! Ruokaa valmistettiin ja tuotiin tarjolle jatkuvasti, jolloin mikään ei maistunut pitkään lämpöpöydässä ässehtineelle tai lässähtäneelle.

Kiinteään n. 35 euron brunssihintaan kuuluivat ruokajuomat oluesta kuohuviiniin - jota käytiin kaatamassa sen verran rivakkaan tahtiin, että näin jälkeenpäin miettii, oliko niin kovin positiivinen kokemus osin sen syytä. Mutta ei! Ruoka oli kerrassaan loistavaa, tuoretta ja huolella valmistettua läpi koko brunssin.





3 Comments:

At 24/12/11 15:09, Anonymous Agatha said...

Suomalaisethan ottaa aina nokkiinsa jos Suomi luokitellaan Itä-Eurooppaan, mutta Puolan reissun jälkeen ei kyllä voinut kuin todeta, että kyllä se suomalainen (perinne)ruoka on saanut enemmän vaikutteita idästä kuin lännestä, minun mielestäni ainakin.

Eipä sillä, että siinä mitään vikaa olisi.

 
At 26/12/11 15:15, Blogger Rosmariini said...

Esim. pierogi on jo sanana hyvin kotoinen. :)

 
At 26/12/11 15:16, Blogger Rosmariini said...

(Tosin puolan kieli muuten on kaukana kotoisesta. Miten semmoista konsonanttirykelmää voi koskaan oppia lausumaan.)

 

Lähetä kommentti

<< Home




pastanjauhantaa(at)gmail.com


Related Posts with Thumbnails