Lenkkeillen

Joltakin on saattanut päästä unohtumaan, että aurinkokuivattujen tomaattien ja pannulla paahdettujen pinjansiementen ohella on olemassa sellainenkin aines kuin lenkkimakkara.

Olen vältellyt makkaroiden ostamista viime aikoina samalla tavoin kuin kaikkia muitakin teollisesti tuunattuja elintarvikkeita, mutta joskus on pakko antaa itselleen vähän löysää (syytän äkillisestä makkaramieliteostani sivupalkissa tällä hetkellä näkyvää pyttipannun kuvaa). Kävin katsomassa ruokaohjevinkkejä ikuisuus sitten postaamamme uunimakkarajutun kommenttilaatikosta. Ja tällä tavalla se sitten syntyi:

Halkaisin lenkin pituussuunnassa. Sivelin päälle sinappia ja savustettua chilijauhetta. Ladoin päälle tomaattisiivuja. Sitten viipaloin päälle mozzarellasiivuja ja raastoin mozzarellan päälle vielä vähän mustaleimaista emmantaalia. Sen jälkeen sitten vuoka uuniin (paistoin itse 225 asteessa suurin piirtein 25 minuuttia).

Olen kokkaillut viime aikoina aika paljon kasvisruokaa, joten nyt sain vaihteeksi täällä asuvan karnivoorinkin innostumaan. Äijät kuulemma tykkäävät makkarasta, kaljasta ja sinapista. Nojaa. Olin kyllä huomaavinani, että täällä asuva äijä söi mielellään myös makkaran kanssa tarjoilemaani salaattia, joka oli höystetty kypsillä avokadoilla, kypsillä minitomaateilla sekä saksanpähkinöillä (minulla on kuulemma hupaisa taipumus tunkea pähkinöitä tätä nykyä jokaikiseen täällä tehtailtuun salaattiin).

Salaatinkastikkeena käytän tätä nykyä aika usein jonkinlaista hilloa. Tällä kertaa soosin virkaa toimitti salaatin päälle roiskittu Luomutila Ollin viherherukkamarmeladi (SRE:n lahjoittama ensimmäinen purnukka on vedetty jo parempiin suihin... onneksi on toinen vielä avaamattomana jemmassa odottamassa). Hillon makeus oli mukavaa vastapainoa sopivasti chilipotkuiselle uunimakkaralle, ja muutenkin nuo muonat tasapainottivat toisiaan sopivasti.

Jatkossa HK:n sinisestä ja pekonistakin saa kuulemma omega-kolmosta. Huhhuh, kaikkea sitä.