Nälkämaan makuja: ruokaviikonloppu Sotkamossa

Viime viikonloppu kului oululaisten ruokabloggajien perinteisellä kesäretkellä. Tällä kertaa suuntasimme Sotkamoon, joka osoittautuikin ruokien ja juomien aarreaitaksi.

Jauhantapajan asukkaat ovat monen muun oululaisen tavoin sukujuuriltaan osittain kainuulaisia. Lisäksi olen työni puolesta miettinyt viime aikoina vähän myös Nälkämaan ruokahistoriaa, joten oli kyllä kiinnostavaa päästä perehtymään Sotkamon makuihin ja pohtimaan samalla kainuulaista ruokakulttuuria.

Usein ajatuksena on Suomessa matkaillessa se, että kaupunkien ulkopuolella on lähinnä kebab-pizzerioita, mutta tämän kokemuksen perusteella voi sanoa, että herkullista syötävää on kyllä tarjolla, jos tietää, mistä etsiä ja lähtee myös hotelliravintoloiden ulkopuolelle.

Ensimmäisenä iltana ruokailimme tosin Vuokatissa ketjuhotellimme Kippo-ravintolassa, jossa sain lautaselleni muun muassa peltopyytä. Jälkiruokana oli lakkahillon kanssa tarjoiltua juustoleipää (eikä leipäjuustoa, kuten alkuun epähuomiossa asian muotoilin).

Ennen ravintolailtaa etkoiltiin Kokkipottilan residenssissä, jossa tarjolla oli eri tavoin säilöttyjä yltiöherkullisia pikkukaloja tarjoiltuna yhtä herkullisen leivän kanssa.

Lauantaihin mahtui ällistyttävä määrä yllättäviä käyntikohteita sekä runsaasti ruokajutustelua ja ylihyviä makuja.

Naapurinvaaran vanhalla kansakoululla järjestetyssä Rakennusperinnepäivässä oli kiinnostavia työnäytöksiä (etenkin punamullan keitto kiinnosti) sekä mahdollisuus ostaa ruokatuliaisia. Mukaan lähti muun muassa suomussalmelaisen Roemakka-tilan hunajaa ja varhaisvalkosipulia. Tarkoituksena olisi yhdistää viimeksi mainittua Kajaanista ostamamme Pekka Heikkisen tervaleivän kanssa.

Myös kainuulainen juomapuoli oli reissumme aikana näkyvästi esillä. Yksi kohteista oli Vuokatin Viini, jossa järjestettiin seurueellemme myös pieni viinitasting. Myös tuliaisjuomia lähti mukaan pari kassillista. Juhannuspöytään saadaan tänä vuonna muun muassa Vuokatin maisemissa valmistunutta mansikkakuohua sekä houkuttelevia limppareita.

Sotkamon torin ruokatarjonta oli myös ällistyttävän herkullinen. Vastikään avatusta Kekri-ravintolakojusta tilaamamme galette (tattarijauhoista valmistettu täytetty ohukainen) oli kuin taideteos. Oma valintamme oli savuporoa, kuusenkerkkäsiirappia ja lakkahilloa sisältävä Arctic:

Torilta löytyi myös herkullista thaimaalaista ruokaa. Alemmassa kuvassa katkarapuja keltaisessa currykastikkeessa:

Yksi reissun ehdottomista kohokohdista oli Sotkamon kirjaston nurkalla sijaitseva Kahvila Sallin Kulma. Siellä saimme eteemme Kainuu-lautasen, jossa oli upeita kainuulaisten lähituottajien makuja kiinnostavasti aseteltuna lautaselle. Minulle tuli yllätyksenä, että esimerkiksi palvattu lampaanliha voi olla monelle kainuulaiselle keskeinen kotiseudun tuote.

Sommittelu oli ammentanut ideoita kainuulaisesta luonnosta sekä Veikko Huovisen tuotannosta. Paikallisia makuja riitti oikeassa alareunassa näkyvään juustoleipään asti:

Sallin Kulmasta oli mahdollisuus ostaa myös lähiseudun ruokatuotteita. Myynnissä oli muun muassa Teehuone Tsaikan teetä.

Sotkamosta löytyy myös Kainuun ainoa panimo: kyseessä oli Haapalan panimo, jonka yhteydessä olisi voinut mainiosti myös yöpyä.

Panimoravintolan puolella saimme eteemme alla näkyvän maistelulaudan, jossa panimon tuotteita oli paritettu muun muassa voilla päällystetyn rönttösen sekä BBQ-possun kaveriksi. Oma suosikkiolueni oli Pohjolan Pirskahdus Vadelma & Kataja Gose, jota oli tietenkin ostettava (muutaman muun tuotteen ohella) mukaankin. Pääruokana pääsin nauttimaan Sapsojärven kuhaa.

Kainuuta voi lämpimästi suositella ruokapitoisen kesäretken kohteeksi, etenkin kun joka paikassa oli vielä harvinaisen sydämellisiä ihmisiä. Kuhmossa järjestetään heinäkuun alussa myös rönttösen rypytyksen MM-kisa.