Makuaisti kadoksissa

Olen onnistunut välttelemään koronatartuntaa onnistuneesti tähän asti, mutta nyt se viimein selätti meikäläisenkin. Testitikkuun tuli saman tien tippojen pudottamisen jälkeen tukeva viiva, joten taudin aiheuttajasta ei jäänyt sinänsä epäselvyyttä.

Kokemus on ollut aika kamala, eikä vähiten sen takia, että ruoka ei maistu enää millekään.

 

Maku- ja hajuaisti katosivat kohdallani kolmantena päivänä sairastumisesta, eivätkä ne ole edelleenkään palanneet. Palautumisessa saattaa googlettamisen perusteella kestää pahimmillaan jopa puolikin vuotta, joten vetää kyllä mieltä matalaksi, jos pääsen maistelemaan makuja seuraavan kerran vasta tulevan kesän juhannuspöydässä. Onneksi monilla taudin sairastaneilla kavereilla palautuminen on sentään ollut huomattavasti nopeampaa.

 

Kaikkein ankeinta omalta kannaltani on ollut se, että tuoreen tomaatin syöminen tuntuu vastenmieliseltä. Kun kasviksen mausta ei erota yhtään mitään, jää jäljelle vain tomaatin vetinen rakenne. Tekstuurien merkitys onkin koronan aikana korostunut, ja olenkin syönyt ahkerasti muun muassa nachoja ja näkkileipää.

 

Ruoanlaitto ei houkuttele juuri nyt ollenkaan, kun esimerkiksi suolan sopivaa määrää olisi omatoimisesti mahdotonta arvioida. Itsenäisyyspäivän kokkailuksi haaveilen tosin kotitekoisia valkosipuliperunoita, maustettuna mahdollisimman monella valkosipulinkynnellä.

Aivan täysin aistien toiminta ei ole sentään kadoksissa. Erotan hiukan oikeanlaista tuoksua sitruunamehusta, ja kuvassa näkyvä bangladeshilaisen ravintola Fuchkan nimikkokeitto maistui noutoruokana hiukan jouluiselle.

Ehkä pitää valmistaa jouluksi jotain vastaavaa, mikäli aistit eivät ennätä palautua siihen mennessä.