sunnuntaina, tammikuuta 25, 2009

Teetä ja pullaa

Sain vähän aikaa sitten selville, ettei Pippurimylly ollut kuulemma koskaan leiponut pullaa. Tilanne piti tietenkin korjata järjestämällä saman tien pienet leivontatalkoot.

Ja olikin kyllä parasta pullaa ikinä! Kotikotona leipää ja pullaa leivottiin sen verran usein, ettei leivontapäivistä osannut iloita mitenkään erityisemmin, mutta nyt kun en ollut saanut vastaleivottuja korvapuusteja yli kymmeneen vuoteen, niin jumankekka, että osasi olla hyvää. Vähän samaan tapaan kuin jos pääsisi syömään lihapullia tai nakkikastiketta liian pitkäksi venähtäneen tauon jälkeen.

Pullataikinan ohje otettiin Kaarina Roinisen kirjasta Kaarinan parhaat leivonnaiset (2003), jossa on muitakin selkeästi selostettuja leivontaohjeita (pitäisiköhän joskus leipoa juustosarvia ihan vaan nostalgiamielessä - kirjassa on nimittäin varsin houkuttelevaa ohjeistusta myös tomaatti-juustosarvien tekoon):

Pullataikina

3 dl maitoa
25 g hiivaa tai kuivahiivaa pakkauksen ohjeen mukaan
3/4 tl suolaa
1 dl sokeria
2 tl hienonnettua kardemummaa
7 ½ – 8 ½ dl vehnäjauhoja
100 g margariinia tai voita
Voiteluun:
munaa
Pinnalle:
raesokeria
tai mantelilastuja ja raesokeria

1. Käytä pullataikinaan huoneenlämpöisiä raaka-aineita. Kylmät aineet jäähdyttävät taikinanestettä ja kohoaminen hidastuu.
2. Kun käytät tuoretta hiivaa, lämmitä maito kädenlämpöiseksi (+37 astetta). Jos käytät kuivahiivaa, lämmitä maito vähän lämpimämmäksi (+ 42 astetta).
3. Liota hiiva maidon joukkoon. Jos käytät kuivahiivaa, lisää se pieneen jauhomäärään sekoitettuna.
4. Lisää suola, sokeri ja kardemumma.
5. Sekoita joukkoon reilu puolet jauhoista (noin 4 dl). Vatkaa vellimäistä seosta hetki, niin taikinaan muodostuu parempi sitko.
6. Lisää joukkoon jauhoja koko ajan alustaen, jätä noin 1 dl ja lisää se vasta rasvan lisäyksen jälkeen.
7. Lisää pehmeä, huoneenlämpöinen rasva. Jatka alustamista, kunnes rasva on sekoittunut taikinaan.
8. Lisää loput jauhot vähitellen, koska tarkkaa määrää on vaikea sanoa jauhojen kosteuspitoisuuden vuoksi. Pikkupullataikina saa olla pehmeämpää kuin pitkotaikina. Alusta taikinaa, kunnes se irtoaa kulhon reunoista.
9. Peitä taikinakulho tiiviisti muovikelmulla ja pane kohoamaan lämpimään paikkaan. Taikina kohoaa nopeammin, kun panet kulhon lämpimään veteen.
10. Anna taikinan kohota kooltaan lähes kaksinkertaiseksi.
11. Hiero kohonneesta taikinasta leivinpöydällä ilmakuplat pois, näin saat tasahuokoisempaa pullaa.
12. Leivo taikinasta pullia. Pane pikkupullat ja pitkot kohoamaan eri pellille, koska niillä on erilaiset paistolämpötilat ja ajat.
13. Peitä leivonnaiset muovilla tai kelmulla. Anna kohota lämpimässä paikassa noin kaksinkertaiseksi. Leivonnaiset kohoavat nopeammin, jos panet pellin esimerkiksi lämpimällä vedellä täytetyn astianpesualtaan päälle. Uusimmissa uuneissa voi olla myös kohotuskaappi, joka on hyvä ja vedoton kohotuspaikka.
14. Voitele pullat munalla. Jos haluat pulliin erikoisen kauniin värin ja kiillon, voitele ne pelkillä keltuaisilla.
15. Ripottele pinnalle raesokeria tai mantelilastuja ja raesokeria. Voit käyttää ripotteluun myös väriraesokeria.
16. Paista pikkupullia 225 asteessa uunin keskiritilätasolla 10-15 minuuttia niiden koosta riippuen. Paista pitkoja 200 asteessa uunin alimmalla ritilätasolla 20-25 minuuttia. Peitä pitkojen pinta paistamisen loppupuolella foliolla, jos ne ruskistuvat liikaa.
17. Jos pakastat pullia, tee se heti niiden jäähdyttyä, sillä leivonnaisten vanheneminen alkaa välittömästi.
Korvapuusteihin tarvitaan pullataikinan lisäksi myös margariinia, sokeria ja kanelia (sisälle rullattavaksi). Sekä pinnalle tietenkin munaa sekä raesokeria.

Tuoreen pullan kanssa ei voi muuten jostain syystä juoda kahvia. Ei vaan voi. Johtuneeko siitä, etten juonut sitä siinä vaiheessa ollenkaan, kun kotitekoista pullaa oli vielä säännöllisesti saatavissa. Muutenkin olen juonut viime aikoina ennätyspaljon teetä (ja jopa rooibosta!). Se on jotenkin niin lempeä juoma kahviin verrattuna. Ja sen sekaan voi laittaa hunajaa.

31 Comments:

At 25/1/09 18:33, Anonymous Anonyymi said...

Tuore pulla on kyllä ihan parasta! Voisin elää pelkällä pullalla (ja jätskillä), jos se vain olisi ravitsemuksellisesti järkevää.

 
At 25/1/09 18:40, Blogger Rosmariini said...

Veikkaanpa, että meilläkin leivotaan pullaa seuraavan kerran mieluummin ennemmin kuin myöhemmin. Aina pitäisi olla muutama omatekoinen kanelipulla pakastimessa, ihan vaan varmuuden vuoksi.

 
At 25/1/09 21:32, Blogger Liina said...

aaaaa. kohta 17 selvitti vihdoin, miksi meidän mutsi tempaisee 95% pullasta pakastimeen melkein suoraan uunista* jokaisena leivontapäivänä - muun perheen suureksi harmiksi :D

en olekaan uskaltautunut leipomaan pullaa. hirvittää se kaulitsemisvaihe. ja se, ettei vahingossa paista liikaa, tai laita liikaa jauhoja! kuiva pulla on kaameaa.
sitäpaitsi kerran kun olin 13, köksäntunnilla kotitehtävänä oli leipoa pullaa ja minä tietenkin luin että 1 tl sokeria, vaikka piti totta kai olla 1 dl.

*liioittelua

 
At 26/1/09 07:51, Blogger Nelle said...

seiskaluokan köksänkirjassa on myös hyvä juustosarviohje :) Olen kyllä lisännyt siihen vielä vähän enemmän voita ja vaivannut taikinaa enemmän kuin ohjeessa. Sitten tulee ihan superhyviä :)

Minusta vaikeinta korvapuusteissa on juuri oikean voimäärän saaminen kierteen sisään. Jos laittaa liikaa voita pullan kierre liostelee pellillä :)

 
At 26/1/09 08:25, Anonymous Anonyymi said...

Minä en osaa leipoa pullaa. Siitä tulee aina kovaa tai mautonta tai jotain kummallista tapahtuu. Vaikka yleensä olenkin meidän kodissa ruoanlaittovastuussa, niin pullat meillä leipoo mies :) se on kyllä totta, että tuoretta pullaa ei voita juuri mikään, nam!

 
At 26/1/09 08:46, Blogger Tanita said...

Äitini leipoi kerran viikossa. Sain aina yhden vaivaisen pullan, muut pakastettiin. Pakastettu pulla on pahaa! Harmitti kamalasti. Kun minusta tuli iso, söin kerran kokonaisen vastaleivotun pullapitkon ja tulin huonovointiseksi. Se miksi näin pääsi käymään, johtunee siitä, etten koskaan lapsena saanut mielestäni riittävästi pullaa.

 
At 26/1/09 15:22, Blogger Ketsuppi said...

Kiva kuulla, että maailmassa on muitakin pullaneitsyitä! Haluaisin itsekin päästä jo impeydestä, mutkun en pakkasettomana tiedä, mihin ne valmiit pullat sit tyrkkäisin... Ehkä pitää pakottaa ystäviä kylään. Tai jotain.

 
At 26/1/09 19:24, Anonymous Anonyymi said...

Ihania puusteja, kiitos inspiraatiosta, piti alkaa itsekin leipomahommiin! Itse tosin leivon puustit veteen ja lisään taikinan munan, mamman reseptin mukaisesti. Pitäisi joskus tehdä kokeeksi myös munaton taikina, lieneekö lopputuloksessa eroja.. Ja väliin meillä menee vaniljasokrua tavallisen sijaan :)

Josi

 
At 26/1/09 19:58, Blogger Pippurimylly said...

Kunnollisen kuohkeuden aikaansaaminen vähän itseänikin jännitti, mutta kyllä kannatti ylittää kynnys ja uskaltautua pullapuuhiin! Arvelin, että leipähommista tutut opit pätisivät, eli jätin taikinan niin löysäksi kuin uskalsin ja vaivasin vähän enemmän kuin olisi tuntunut viisaalta.

Enin löysyys yleensä katoaa kohottamisen aikana - ja taikina on sitten lopulta kuin ihmeen kaupalla käsiteltävissä.

Vaivaamalla taikinaan tulee hyvä sitko, jolloin kohoamisen ydin, hiivan päästelemät pienet kaasukuplat, eivät karkaa ilmoille vaan muodostavat ikäänkuin pieniä purkkapalloja taikinan sisään je tekevät leipomuksesta kuohkeaa.

 
At 26/1/09 20:47, Blogger Meri, Helsinki said...

Pepa, kai sulla jo on se Kemiaa keittiössä -kirja? Aijoo, ethän sä TARVII SITÄ! :-D

Ihanan tiedemiesmäinen lähestymistapa PULLAAN. Hehehehhee täällä taas issekseni nauran. Nähään!

 
At 27/1/09 10:25, Anonymous Anonyymi said...

Jos haluaa tehdä hyvän vaikutuksen kanssaihmisiin (esim. potentiaalisiin appivanhempiin) niin itseleivottu pulla on yksi takuuvarmimmista keinoista ainakin suomessa.

Hiivataikinassa on omat niksinsä, mutta tärkein tuli jo mainittua, eli taikinan pitää olla mahdollisimman löysää. Taikinantekovaiheessa meinaa usko loppua, mutta taikina kannattaa jättää todella löysäksi. Kohominen tekee omat temppunsa ja varsinaisessa leivontavaiheessa saa taikinaan vaivattua lisää jauhoja jos tarvitseee (useinmiten ei).

Jos haluaa tehdä harjoituskierroksia, niin sämpylöiden leipominen käy hyvästä harjoituksesta. Kun sämpylöistä saa kuohkeita ja hyviä, niin pullasta tulee väkisinkin hyvää koska rasvaisempi pullataikina on paljon helpompi leipoa kuin sämpylätaikina.

 
At 27/1/09 13:22, Blogger Pippurimylly said...

Mukkelis: Itse asiassa selailin jo tuota mainittua opusta alan liikkeessä, mutta jostain syystä se jäi vielä kauppaan. Joku perusreferenssi eri raaka-aineiden käyttäytymisestä eri tavoin käsiteltäessä olisi kyllä paikallaan.

Niin, ja kemiahan on vain osa kokonaisuutta ruoanlaitossa. Fysiikka on kaikkien tieteiden äiti, noinniinkuin yleispätevästi ja kaikkialla! :)

 
At 27/1/09 15:11, Blogger Miss Social Suicide said...

Kokeilin sitten tätä reseptiä eilen ja tein korvapuusteja. Niistä tuli muuten tosi hyviä, mutta taisin olla vähän liian varovainen kun levitin voita ennen rullaamista, ehkä kanelia ja sokeria olisi voinut laittaa vähän reippaamin myös, mutta ens kerralla tiedän sitten paremmin.

Ihan hyviä näistä tuli silti :)

Kiitos hyvästä blogista!

AINIIN MUUTEN, pienenä kun asuin Etelä-Amerikassa siellä syötiin paljon sellaista jälkiruokaa kuin "Dulce de tres leches". Ei teiltä sattuis löytymään joku hyvä resepti, jota on helppo toteuttaa suomalaisilla ruokatarvikkeilla?

ARVOSTAISIN SUURESTI!

 
At 27/1/09 20:48, Blogger Rosmariini said...

Kiitoksia kaikille kommenteista! Pulla on siitä jännä juttu, että se on parhaimmillaan ihan ylihyvää, mutta huonoimmillaan... ööh (mieleen tulevat yhden sukulaistädin pullat, jotka muistuttivat koostumukseltaan lähinnä tennispalloja - toisaalta ne saavuttivat jo lähes legendaariset mittasuhteet ja olivat ohjelmanumero sinänsä, joten mukava muisto niistäkin on jäänyt kaikesta huolimatta). Eli ei liikaa jauhoja + tarpeeksi vaivausta ja nostatusta = hyvä tulee.

Hehee. Katsoin itsekin kerran tuota kemiakirjaa kirjakaupassa, ja ajattelin, ettei sitä meillä tarvita, kun on yksi keittiökemisti jo omasta takaa. <3

 
At 27/1/09 20:50, Blogger Rosmariini said...

Niin, ja pitääpä googlettaa tuo Dulce de tres leches, se taitaakin olla meille kokonaan uusi tuttavuus.

 
At 28/1/09 09:24, Anonymous Anonyymi said...

Alexa, katos Bella Vanillan blogista, esim. http://www.bellavanilla.fi/2008/12/29/dulce-de-leche/ ja http://www.bellavanilla.fi/2009/01/05/dulce-de-leche-jaatelo/

 
At 28/1/09 12:14, Anonymous Anonyymi said...

Kädenlämpönen ei varmaan ole yleensä +37C joka on ihmisen normaali ydinlämpö. Periferia eli kädet on viileämmät.

 
At 28/1/09 13:21, Blogger Jussi said...

Mulle tuli heti kauhia pullapuute ;-)

Pulla on herättänyt muissakin muistoja menneistä, joten...

Poikamiesboksissani aloin eräänä päivänä muistelemaan mites tuon korvapuustin leipominen menikään. Taikina nousi pussin kyljen ohjeilla ja kaulitseminenkin meni vielä vanhasta muistista. Mutta mites sitten se rasvan levittäminen? Mietin hetkien, miten tämä vaihe tehtiin kunnes muistin, että se sata tai parisataa grammaa voita sulatetaan kattilassa ja levitetään taikinalevylle. Voisulan valuessa pöydän reunoilta lattialle seisoin vieressä ja arvuuttelin, että jotain tässä meni nyt pieleen...

Nyttemmin (kiitos myös tämän blogin) olen innostunut uudelleen kokkailuun ja korvapuustitaikinakin on tullut jälleen tutuksi. Mutta pari asia, joihin toivoisin saavani opastusta:

- Tässäkin ohjeessa neuvotaan peittämään kulho tiiviisti muovikelmulla. Miksi muovi on syrjäyttänyt ympäristöystävällisemmän keittiöliinan?

- Tämä ohje oli tehty kai enemmän käsin veivaajalle. Missä vaiheessa rasva kannattaa lisätä taikinaan käyttäessäni yleiskonetta? Onko muita vinkkejä konemiehelle?

Kiitos ja syvä kumarrus teille!

 
At 28/1/09 14:51, Anonymous Anonyymi said...

Jussi, tuon liinan/muovin tehtävänä on pitää lämpö astiassa. Muovi pitää sen siellä vähän paremmin kuin huokoinen kangas.

Rasvan voi lisätä konetta käytettäessä samassa vaiheessa. Ei ole hirveästi väliä kunhan sen lisää sinne jossain vaiheesa.

 
At 28/1/09 18:10, Blogger Miss Social Suicide said...

JK, kiitos linkistä, mutta siinä on vaan Dulce de Leche, eli suomeksi sokeroitua maitotiivistettä. Se mitä mä oon yrittänyt löytää on dulce de TRES leches. Siinä on niinku (kai) maitoa kolmessa eri muodossa....tai jotain, EN MÄ TIEDÄ :D yhtä reseptiä kun kattelin niin huomasin, että siinä pitää mm. olla kädenlämpöistä maitoa, ja sitten jotain kylmää maitokermaa (häh?) :D ja sitten "höyrytettyä" maitoa (toi oli suora käännös: leche evaporada, en sitten tiedä mitä se on..?) ja vielä sellaista kuin leche condensada, eli mikä se nyt sitten on Suomeksi? Condensed milk englanniksi. hmm, joo. Se on ehkä liian vaikea resepti mulle :(

 
At 28/1/09 19:52, Blogger Meri, Helsinki said...

Mun mielestä toimiva keino pitää taikina lämpimänä on ollut peittää se leivinliinalla (en tod. ala kläden kaa pelaa :-D) ja sitten laittaa se uuniin (KYLMÄÄN) ja luukku kiinni. Siellä ei meinaan vedä! Ellei sitten joku vedä taikinaa naamariinsa. Mutta sitten on ihan sama kohoaakokaan.


Kemistit. Fyysikot. Mitä näitä nyt on, pippureita.

 
At 28/1/09 20:59, Blogger Rosmariini said...

Kamala hoppuviikko, kun ei ehdi oman blogin kommenttilooraankaan, mutta sujuuhan tuo juttu näköjään ilman meitäkin. :) Kivaa! Leivinliinan nimiin täälläkin vannotaan (tai ainakin minä vannon). Kattiloiden peittämiseenhän myydään semmoisia silikonilärpäkkeitäkin, mutta kyllä kankainen liina on pop.

Leches-osaston suhteen olen edennyt jo kuvienkatseluvaiheeseen. Näyttääkö noista mikään oikealta?

Ja blogattavaakin olisi vaikka miten paljon. Kokeilimme yhtenä päivänä elämämme ensimmäistä Gordon Ramsay -reseptiä, mutta saas nähdä, milloin siitä(kin) saa postauksen aikaiseksi.

 
At 28/1/09 22:37, Blogger Ketturouva said...

Meillä pullista vastaa Karhuherra, mutta eipä niitä ole pitkään aikaan tullutkaan leivottua. Omat pullanleipomiseni ovat jääneet teini-iässä tapahtuneeseen täydelliseen epäonnistumiseen.

 
At 29/1/09 00:50, Blogger Miss Social Suicide said...

Tres leches, joo, noista kuvista näyttää moni siltä miltä pitäisi.
Muistan, että kaikki valmisti sen aina tällaisessa perus neliömuotoisessa uunivuoassa (mutta ilman noita kirsikoita)
nestettä saa olla todella paljon, ja se näyttää about tältä lautasella
todella kostea ja ihana jälkiruoka. OH!

Sori muuten, että mä nyt vein tän korvapuustikeskustelun vähän eri suuntaan...

 
At 29/1/09 11:28, Blogger Pippurimylly said...

Jussi, koneella minäkin veivasin, aika lailla tuon ohjeen mukaan. Vaivailin ensin löysää taikinaa issekseen ainakin reilut viisi minuuttia ja lisäsin noppakuutioiksi paloitellun voin - ja jatkoin veivaamista. Sen jälkeen lisäsin loput jauhot, ja taikina oli kyllä vielä melkoisen löysää. Kuten sanottu, hyvin se leipoutui lopulta sitten kuitenkin.

Alexa, ei haittaa yhtään! Pääasia, että keskustellaan :)

Ja Nokkela Muuli - kemiakin on fysiikkaa, kun oikein tarkkaan katsotaan :)

 
At 29/1/09 13:35, Anonymous Anonyymi said...

Alexa

Löysin yhden reseptin kolmannella kotimaisella.
http://www.cottageliving.com/cottage/food/article/0,21135,1083521,00.html

Tuosta selviää, että kyseessä on evaporated milk (katso wikipedia.org), joka siis on maitotiivistettä josta on haihdutettu 60% vedestä ja jossa ei ole lisättyä sokeria. Tuo voi olla se vaikein hankinta.

Condensed milk (maitotiivist jossa on sokeria) on helpompaa löytää, mutta saattaa vaatia jalkatyötä. Itse etsisin sitä a) Stockalta b)Etnisistä kaupoista. Meillä sitä saa lähimarketista.

 
At 30/1/09 22:24, Blogger Hulda said...

No voihan pulla, joka on aika vaikea laji. Anoppini loistavien pullien salaisuus on maidon sijasta veteen tehty taikina. En ole koskaan kokeillut.. Onko joku muu?

 
At 31/1/09 12:21, Blogger Rosmariini said...

Maidon korvaaminen vedellä kuulostaa siinä(kin) mielessä houkuttelevalta, ettei meille muisteta ostaa koskaan maitoa, mutta vettä on sentään aina saatavissa. Joten voisi joskus kokeilla.

Pullanmaistajaisissa voisi olla muuten ideaa. Voisi vertailla sokkona vähän eri tavoin leivottuja pullia ja etsiä sillä tavoin oman suosikkinsa.

Tuo Dulce de tres leches näyttää kyllä ihanan suussa sulavalta. Vähän samalta, mihin yritän tiramisukokeiluissani pyrkiä (mutta en ole toistaiseksi onnistunut).

 
At 24/3/10 11:14, Blogger Inkivääri said...

Ohoh, olipas pulla kirvoittanut paljon kommentteja! Ensimmäiseksi täytyy sanoa, että teillä on tosi kiva blogi, sitä tulee lueskeltua usein ja haaveiltua, että saisi vihdoista viimein aloitettua omien keittiösähellysten dokumentoinnin.No ehkä sitten kun remontti valmistuu ja on hieno keittiö.

Vielä pullasta sen verran, että aikaisemmin tuli leivottua pullaa ennen joka viikko, nyt vähän harvemmin. Itselle on ollut aina helppoa tehdä pullaa, mutta tiedän monta muuten taitavaa jauhopeukaloa jotka valittavat, etteivät saa koskaan pullaa onnistumaan. Pulla on siitä erikoinen leivonnainen, että itsellä se onnistuu parhaiten kun laittaa aineita fiilispohjalta.No ehkä se salaisuus on oikeassa voissa..Muissa leivonnaisissa on usein tarpeellista noudattaa määriä kohtuulisen säntillisesti.

 
At 6/9/10 15:15, Anonymous Anonyymi said...

Pulla on parasta ruokaa :) Parhaiten pullataikina kohoaa kun laittaa keittiön lavuaariin kuumaa vettä hieman ja sen pullataikina kulhon sinne veteen ja liina päälle :)

 
At 22/11/10 12:21, Anonymous Anonyymi said...

Pulla on ihanaa! Itse teen pullataikinan aina veteen, en käytä taikinaan kananmunaa, vaan vasta voiteluun. Jauhojen kanssa kannattaa olla varovainen, eli ei ihan kaikkia jauhoja kerralla (ettei tulisi niitä tennispalloja...!) Ja rasvana voi/margariini -sekoitusta. Korvapuustien sisään aitoa voita, huoneenlämpöisenä, ei sulana. Vaniljasokeria, kanelia ja siinä se. Uunituoreen kanssa jääkylmää maitoa. Ah autuutta!

 

Lähetä kommentti

<< Home




pastanjauhantaa(at)gmail.com


Related Posts with Thumbnails