Teetä ja pullaa

Sain vähän aikaa sitten selville, ettei Pippurimylly ollut kuulemma koskaan leiponut pullaa. Tilanne piti tietenkin korjata järjestämällä saman tien pienet leivontatalkoot.

Ja olikin kyllä parasta pullaa ikinä! Kotikotona leipää ja pullaa leivottiin sen verran usein, ettei leivontapäivistä osannut iloita mitenkään erityisemmin, mutta nyt kun en ollut saanut vastaleivottuja korvapuusteja yli kymmeneen vuoteen, niin jumankekka, että osasi olla hyvää. Vähän samaan tapaan kuin jos pääsisi syömään lihapullia tai nakkikastiketta liian pitkäksi venähtäneen tauon jälkeen.

Pullataikinan ohje otettiin Kaarina Roinisen kirjasta Kaarinan parhaat leivonnaiset (2003), jossa on muitakin selkeästi selostettuja leivontaohjeita (pitäisiköhän joskus leipoa juustosarvia ihan vaan nostalgiamielessä - kirjassa on nimittäin varsin houkuttelevaa ohjeistusta myös tomaatti-juustosarvien tekoon):

Pullataikina

3 dl maitoa
25 g hiivaa tai kuivahiivaa pakkauksen ohjeen mukaan
3/4 tl suolaa
1 dl sokeria
2 tl hienonnettua kardemummaa
7 ½ – 8 ½ dl vehnäjauhoja
100 g margariinia tai voita
Voiteluun:
munaa
Pinnalle:
raesokeria
tai mantelilastuja ja raesokeria

1. Käytä pullataikinaan huoneenlämpöisiä raaka-aineita. Kylmät aineet jäähdyttävät taikinanestettä ja kohoaminen hidastuu.
2. Kun käytät tuoretta hiivaa, lämmitä maito kädenlämpöiseksi (+37 astetta). Jos käytät kuivahiivaa, lämmitä maito vähän lämpimämmäksi (+ 42 astetta).
3. Liota hiiva maidon joukkoon. Jos käytät kuivahiivaa, lisää se pieneen jauhomäärään sekoitettuna.
4. Lisää suola, sokeri ja kardemumma.
5. Sekoita joukkoon reilu puolet jauhoista (noin 4 dl). Vatkaa vellimäistä seosta hetki, niin taikinaan muodostuu parempi sitko.
6. Lisää joukkoon jauhoja koko ajan alustaen, jätä noin 1 dl ja lisää se vasta rasvan lisäyksen jälkeen.
7. Lisää pehmeä, huoneenlämpöinen rasva. Jatka alustamista, kunnes rasva on sekoittunut taikinaan.
8. Lisää loput jauhot vähitellen, koska tarkkaa määrää on vaikea sanoa jauhojen kosteuspitoisuuden vuoksi. Pikkupullataikina saa olla pehmeämpää kuin pitkotaikina. Alusta taikinaa, kunnes se irtoaa kulhon reunoista.
9. Peitä taikinakulho tiiviisti muovikelmulla ja pane kohoamaan lämpimään paikkaan. Taikina kohoaa nopeammin, kun panet kulhon lämpimään veteen.
10. Anna taikinan kohota kooltaan lähes kaksinkertaiseksi.
11. Hiero kohonneesta taikinasta leivinpöydällä ilmakuplat pois, näin saat tasahuokoisempaa pullaa.
12. Leivo taikinasta pullia. Pane pikkupullat ja pitkot kohoamaan eri pellille, koska niillä on erilaiset paistolämpötilat ja ajat.
13. Peitä leivonnaiset muovilla tai kelmulla. Anna kohota lämpimässä paikassa noin kaksinkertaiseksi. Leivonnaiset kohoavat nopeammin, jos panet pellin esimerkiksi lämpimällä vedellä täytetyn astianpesualtaan päälle. Uusimmissa uuneissa voi olla myös kohotuskaappi, joka on hyvä ja vedoton kohotuspaikka.
14. Voitele pullat munalla. Jos haluat pulliin erikoisen kauniin värin ja kiillon, voitele ne pelkillä keltuaisilla.
15. Ripottele pinnalle raesokeria tai mantelilastuja ja raesokeria. Voit käyttää ripotteluun myös väriraesokeria.
16. Paista pikkupullia 225 asteessa uunin keskiritilätasolla 10-15 minuuttia niiden koosta riippuen. Paista pitkoja 200 asteessa uunin alimmalla ritilätasolla 20-25 minuuttia. Peitä pitkojen pinta paistamisen loppupuolella foliolla, jos ne ruskistuvat liikaa.
17. Jos pakastat pullia, tee se heti niiden jäähdyttyä, sillä leivonnaisten vanheneminen alkaa välittömästi.

Korvapuusteihin tarvitaan pullataikinan lisäksi myös margariinia, sokeria ja kanelia (sisälle rullattavaksi). Sekä pinnalle tietenkin munaa sekä raesokeria.

Tuoreen pullan kanssa ei voi muuten jostain syystä juoda kahvia. Ei vaan voi. Johtuneeko siitä, etten juonut sitä siinä vaiheessa ollenkaan, kun kotitekoista pullaa oli vielä säännöllisesti saatavissa. Muutenkin olen juonut viime aikoina ennätyspaljon teetä (ja jopa rooibosta!). Se on jotenkin niin lempeä juoma kahviin verrattuna. Ja sen sekaan voi laittaa hunajaa.