Joulukuun ruokasitaatti

Samilla ei kuitenkaan ollut mitään jänistä vastaan ja sen hän myös sanoi. Ei ainakaan keitettyä jänistä vastaan. Kaikki hobitit osaavat tietenkin ruoan valmistuksen jalon taidon, sillä he alkavat opetella sitä jo ennen kuin osaavat tavata (mihin asti monet eivät koskaan pääse); mutta Sam oli hyvä kokki jopa hobittienkin mittapuulla ja hän oli monet kerrat laittanut ruokaa heidän retkillään milloin se oli ollut mahdollista. Hän kantoi pakkauksessaan yhä toiveikkaasti osaa keittovälineistään: pientä tulusrasiaa, kahta pientä matalaa kattilaa, joista pienempi mahtui isomman sisään; sinne sopi myös puulusikka, lyhyt kaksipiikkinen haarukka, ja pari paistivarrasta; ja pakkauksen pohjalla hän säilytti litteässä puurasiassa hupenevaa aarretta – suolaa. Mutta hän tarvitsi nuotion ja yhtä ja toista muutakin. Hän tuumiskeli hetken ja otti samalla esiin veitsensä, puhdisti ja hioi sen ja alkoi nylkeä jäniksiä. Hän ei tahtonut jättää Frodoa yksin nukkumaan edes muutamaksi minuutiksi.

Sitaatin ruokalajina jänispata, johon tarvitaan jäniksen ja veden lisäksi yrttejä: laakerinlehtiä, ajuruohoa sekä salviaa. Lainaus kirjasta: J.R.R. Tolkien, Taru sormusten herrasta (1998). Suom. Kersti Juva ja Eila Pennanen.