torstaina, joulukuuta 01, 2005

Tomaattinen lohikeitto

Benropella ja Mealla on selvästi hieman samanlaiset näkemykset hyvästä kalakeitosta - ilmankos, kun samassa kahvihuoneessa kuulumisiaan vaihtavat. Päällekkäiskokkausta välttääkseni päätin yhdistellä kyseiset kilpailureseptit samaan kattilaan. Mea on kuvaillut tätä kesänkaipuun mieleen nostattavaa ohjetta omassa blogissaan näin:
Lomallakin on syötävä. Tai itse asiassa sehän on yksi keskeisin lomanviettotapa. Joten eilen vastustamaton kalakeiton himo vei minut tekemään lohisoppaa, ensimmäinen kerta elämässäni sitäkin lajia... Siitä siis tuli aivan tavattoman hyvää. Ja sitä on paljon, saattaa olla, että jo ensi sunnuntaina se alkaa tökkiä, vaikka hyvää onkin. Heitänkin tuonne alle tämän herkun ohjeet. Sitä syödään ihan ilman leipää, sillä vatsaa on turha täyttää muualla kuin herkuilla.
Kaupan vihannesosastolta mukaan haalitaan nippu uusia sipuleita, toinen nippu ruohosipulia, kolmas tilliä, neljäs porkkanoita ja perunoita jonkin verran. Kalalientä, vipsikermaa ja tomaattimurskaa, jos ei kotona satu olemaan. Pakasteosastolta katkarapuja pussillinen ja kalatiskiltä puolikiloinen pötikkä norjalaista lohta.
Isohko kattila, sinne tomaattimurska, vettä ja pari-kolme kalaliemikuutiota, ropsaisu chiliä ja vaikka jo tässä vaiheessa lusikallinen fariinisokeria, ettei se unohdu ja myllystä merisuolaa kolmisen kieppiä. Perunat kuoritaan ja pilputaan suhteellisen sopiviksi suupaloiksi, samoin porkkanat, joista osa syödään heti. Pari sipulia tai niin monta kuin itkulta näkee, pilkotaan joukkoon. Kansi päälle ja porisemaan. Sillä välin pienitään ruohosipuli ja tilli ja lohesta veistetään kuutioita. Perunat kypsyy nopeasti, joten jo kohta perään heitetään yrtit ja lohi ja ravut. Ja runsaasti vispikermaa. Tarkistetaan maku, värihän onkin herkullisen kaunis. Lientäkin voisi lisätä, se nimittäin on hyvää.
Ja benropelainen versio kuuluu seuraavasti:
...Oli sopan muut rakennuspalikat mitä tahansa, kokkaus on hyvä aloittaa avaamalla purkillinen tomaattimurskaa, mieluiten valkosipulilla maustettua. Molskautetaan se kattilaan. Katsotaan purkin kyljestä, oliko siinä sokeria. Jos ei, niin ripaus fariinisokeria joukkoon. Noin 1½ purkillista vettä perään. Pakastimesta löytyy sopivasti seitä, siis kalasoppaa tulossa. Kala sulamaan ja keittoon voikin heti heittää sopivaa yrttiseosta, chiliä (sopii kaikkeen), mustapippuria ja kalaliemikuution. Joka jannulla ja jaanalla on tietenkin aina sipulia kotona. Niitä voi pilkkoa muutaman sekaan. Valkosipulia messiin jos löytyy. Porkkanan kuoriminen on vaikeaa hommaa, sillä puolet päätyy suuhun välittömästi. Kunnon suomalaiseen soppaan kuuluu tietenkin laittaa perunoita. Ne on hyvä kuoria juoksevassa lämpimässä vedessä, ettei sormia palele. Potut kuutioituna kattilaan ja nyt kala onkin riittävän sulaa pilkottavaksi. Kattila tulee tästä täyteen ja safkaa riittää syötäväksi koko viikonlopuksi.
Sydämeni suli tietenkin heti, kun huomasin, että kalakeittoonkin voi saada uudenlaista särmää tomaattimurskalla. Minun mielestäni minkä tahansa kokkauksen voi aloittaa avaamalla tomaattimurskapurkin. Tuossa viereisessä kuvassa keitto komeilee ilman kermaa, ylempänä kerman kanssa.

Seurailin lahjakkaasti kumpaakin reseptiä yhtä aikaa (naisellinen hahmotuskykyni kävi siis äärirajoillaan), ja kyllä kannatti. Pippurimylly on meillä vannoutunut lohikeiton ystävä, ja hän luonnehti keittoa "loistavaksi". Minäkin tulin keitosta jostain syystä aivan tavattoman hyvälle tuulelle - sitä vaan kerta kaikkiaan lusikoi suuhunsa harvinaisen mielellään, koska maut natsasivat niin hyvin yhteen. Tässä oli jotenkin nuorekkaampi tatsi kuin kalakeitoissa yleensä, tomaatin ja katkarapujen ansiosta kenties. Enkä olisi kyllä itse tullut pistäneeksi kalasoppaan fariinisokeria, eli aina sitä oppii uutta. Ruoka oli siis hyvää ja sitä oli riittävästi - nyt meillä napottaa eväsrasiallinen lohikeittoa pakastimessakin odottamassa tulevan viikon lounashetkiä.

9 Comments:

At 1/12/05 18:05, Anonymous mea said...

Voi että, tulipa kesä mielelle ja vesi kielelle. Olin vallan unohtanut tämän sopan mutta saattaakin itsenäisyyspäivänä näillä näkymin pöydästä löytyä.

 
At 1/12/05 18:21, Blogger Rosmariini said...

Lohikeitto toi kyllä kesän talven keskelle. Hyviä hajuja ja makuja keittiö tulvillaan. Kiitosta vaan ideasta, jälleen kerran!

 
At 1/12/05 19:21, Anonymous b. said...

Minä olen varma, että kalakeittoni valloitti blogistaniaa ensin! Meahan on selvästi saanut inspiraation reseptistäni.

 
At 1/12/05 19:43, Anonymous mea said...

b. on oikeassa, kyllä innoitus taisi syttyä poikamiehen keiton oivallisesta ja helpon oloisesta kuvailusta, joka suurpiirteisyydessään miellytti ja oli helppo muistaa. Minun keitoksissani pitää vaan aina olla kermaa.

 
At 1/12/05 20:01, Blogger Rosmariini said...

Jaahas. No annetaan Benropelle kunnia alkuperäisideasta ja Mealle reseptin jatkokehittelystä! Kiitos ja kumarrus molemmille. Voisitte kenties perustaa yhteisen ideakeittiön, jos tuloksena on noin hyvää murkinaa.

 
At 2/12/05 00:03, Blogger ah said...

Ja kas miten nätisti blogimaailman perustuksia järisyttävä tekijänoikeuskiista ratkesi!
Tein Paolan chili-kookos-kanakeiton (24.11.), ja sehän oli hyvää! Kaffirlimetin lehdet (reseptissä suluissa) tuntuivat aika olennaisilta, mutta jos niitä ei ole niin ehkä voisi käyttää sitruunaruohoa, tai jos sitä ei ole niin varovasti limettimehua, tai sitruunaa jopa. Panin vahingossa ihan liikaa kanelia (aina unohtuu ettei purkissa ole ripotinta), sekään ei pilannut mutta sai keiton jännästi siirtymään Thaimaan suunnasta Lähi-Itään päin.

 
At 2/12/05 00:48, Blogger Rosmariini said...

Ooh, kuinka kaukainen vierailija piskuisessa blogissamme! :)

Paolan keitto oli kyllä erinomaisen maittavaa. Minulla on noita limetinlehtiä kuivattuna hyllyssäni. Vähän sama tunnelma kuin laakerinlehtien kanssa puljatessa - en ole kumpaakaan tuoreena keitoksiini laittanut, joten en oikeastaan ole perillä niiden varsinaisesta mausta. Mutta jospa ne asiansa ajaisivat.

 
At 8/12/09 19:00, Blogger Mariella said...

Kiitos antoisasta blogistamme. Taas tätä maukasta keittoa kokatessani ajattelen lämmöllä
teitä, keitä ikinä olettekin. Itsellänikin on sukujuuret siellä
mutta sukua ei enää juuri ollenkaan.
Mukavaa Joulunodotusta!
T. Hyvän ruoan ystävä
Kata

 
At 8/12/09 22:52, Blogger Rosmariini said...

Kiitokset kommentista ja oikein tunnelmallista joulunodotusta sinnekin!

 

Lähetä kommentti

<< Home




Instagram

pastanjauhantaa(at)gmail.com


Powered by Blogger

Related Posts with Thumbnails