Tomaattinen lohikeitto

Benropella ja Mealla on selvästi hieman samanlaiset näkemykset hyvästä kalakeitosta - ilmankos, kun samassa kahvihuoneessa kuulumisiaan vaihtavat. Päällekkäiskokkausta välttääkseni päätin yhdistellä kyseiset kilpailureseptit samaan kattilaan. Mea on kuvaillut tätä kesänkaipuun mieleen nostattavaa ohjetta omassa blogissaan näin:

Lomallakin on syötävä. Tai itse asiassa sehän on yksi keskeisin lomanviettotapa. Joten eilen vastustamaton kalakeiton himo vei minut tekemään lohisoppaa, ensimmäinen kerta elämässäni sitäkin lajia... Siitä siis tuli aivan tavattoman hyvää. Ja sitä on paljon, saattaa olla, että jo ensi sunnuntaina se alkaa tökkiä, vaikka hyvää onkin. Heitänkin tuonne alle tämän herkun ohjeet. Sitä syödään ihan ilman leipää, sillä vatsaa on turha täyttää muualla kuin herkuilla.
Kaupan vihannesosastolta mukaan haalitaan nippu uusia sipuleita, toinen nippu ruohosipulia, kolmas tilliä, neljäs porkkanoita ja perunoita jonkin verran. Kalalientä, vipsikermaa ja tomaattimurskaa, jos ei kotona satu olemaan. Pakasteosastolta katkarapuja pussillinen ja kalatiskiltä puolikiloinen pötikkä norjalaista lohta.
Isohko kattila, sinne tomaattimurska, vettä ja pari-kolme kalaliemikuutiota, ropsaisu chiliä ja vaikka jo tässä vaiheessa lusikallinen fariinisokeria, ettei se unohdu ja myllystä merisuolaa kolmisen kieppiä. Perunat kuoritaan ja pilputaan suhteellisen sopiviksi suupaloiksi, samoin porkkanat, joista osa syödään heti. Pari sipulia tai niin monta kuin itkulta näkee, pilkotaan joukkoon. Kansi päälle ja porisemaan. Sillä välin pienitään ruohosipuli ja tilli ja lohesta veistetään kuutioita. Perunat kypsyy nopeasti, joten jo kohta perään heitetään yrtit ja lohi ja ravut. Ja runsaasti vispikermaa. Tarkistetaan maku, värihän onkin herkullisen kaunis. Lientäkin voisi lisätä, se nimittäin on hyvää.

Ja benropelainen versio kuuluu seuraavasti:

...Oli sopan muut rakennuspalikat mitä tahansa, kokkaus on hyvä aloittaa avaamalla purkillinen tomaattimurskaa, mieluiten valkosipulilla maustettua. Molskautetaan se kattilaan. Katsotaan purkin kyljestä, oliko siinä sokeria. Jos ei, niin ripaus fariinisokeria joukkoon. Noin 1½ purkillista vettä perään. Pakastimesta löytyy sopivasti seitä, siis kalasoppaa tulossa. Kala sulamaan ja keittoon voikin heti heittää sopivaa yrttiseosta, chiliä (sopii kaikkeen), mustapippuria ja kalaliemikuution. Joka jannulla ja jaanalla on tietenkin aina sipulia kotona. Niitä voi pilkkoa muutaman sekaan. Valkosipulia messiin jos löytyy. Porkkanan kuoriminen on vaikeaa hommaa, sillä puolet päätyy suuhun välittömästi. Kunnon suomalaiseen soppaan kuuluu tietenkin laittaa perunoita. Ne on hyvä kuoria juoksevassa lämpimässä vedessä, ettei sormia palele. Potut kuutioituna kattilaan ja nyt kala onkin riittävän sulaa pilkottavaksi. Kattila tulee tästä täyteen ja safkaa riittää syötäväksi koko viikonlopuksi.

Sydämeni suli tietenkin heti, kun huomasin, että kalakeittoonkin voi saada uudenlaista särmää tomaattimurskalla. Minun mielestäni minkä tahansa kokkauksen voi aloittaa avaamalla tomaattimurskapurkin. Tuossa viereisessä kuvassa keitto komeilee ilman kermaa, ylempänä kerman kanssa.

Seurailin lahjakkaasti kumpaakin reseptiä yhtä aikaa (naisellinen hahmotuskykyni kävi siis äärirajoillaan), ja kyllä kannatti. Pippurimylly on meillä vannoutunut lohikeiton ystävä, ja hän luonnehti keittoa "loistavaksi". Minäkin tulin keitosta jostain syystä aivan tavattoman hyvälle tuulelle - sitä vaan kerta kaikkiaan lusikoi suuhunsa harvinaisen mielellään, koska maut natsasivat niin hyvin yhteen. Tässä oli jotenkin nuorekkaampi tatsi kuin kalakeitoissa yleensä, tomaatin ja katkarapujen ansiosta kenties. Enkä olisi kyllä itse tullut pistäneeksi kalasoppaan fariinisokeria, eli aina sitä oppii uutta. Ruoka oli siis hyvää ja sitä oli riittävästi - nyt meillä napottaa eväsrasiallinen lohikeittoa pakastimessakin odottamassa tulevan viikon lounashetkiä.