maanantaina, marraskuuta 14, 2005

Herkkuja Espanjasta?

Espanja on ollut meillä ruokamaana tapaksia lukuun ottamatta melkoisen paitsiossa. Sen sijaan sikäläiset punaviinit solahtavat kyllä kätevästi kurkusta alas. Nyt oli kuitenkin aika kaivaa espanjalaisten klassikkoruokien reseptit esiin ja kokeilla, onko maalla muuta tarjottavaa kuin munakas.

Alkuruuan kanssa pääsimme helpolla. Miedossa etikkaliemessä marinoituja tapas-kasviksia kätevästi suoraan säilyketölkistä. Hyvä kirpeys. Sopivia ruokahalun herättelijöitä ihan vaan jo värikkyytensäkin puolesta. Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisi voinut kokata vaikka gazpachoa.

Paella
Paellasta tulevat automaattisesti mieleen kesäfestareiden "maailman suurimmat paellapannut" bulkkipaelloineen. Tämä lienee syynä siihen, ettei meillä ole paellaa harrastettu, vaikka tiedämme sen potentiaalisuuden maukkaana ja kiinnostavana partyruokana. Lisäksi Pippurimylly on kuulemma syönyt eräässä espanjalaisravintolassa uskomattoman hyvää paellaa, minkä takia minäkin katsoin lopulta parhaaksi karistaa paellaennakkoluulot mielestäni. Reseptiksi kelpuutimme Liemessä-ohjelmassa taannoin tehdyn Paellan á la hoovee (villinä veikkauksena voisi esittää, että hoovee tarkoittaa tässä Hans Välimäkeä).

Raaka-aineisiin otimme pieniä vapauksia. Paellaan kun nyt voi kuitenkin tunkea kaikenlaista vähän samaan tapaan kuin pizzaankin. Chorizoa emme löytäneet emmekä valitettavasti kaikkia kasviksiakaan. Katkaravut sivuutimme myös. Toisaalta sapuska oli jo tuommoisenaankin muutamalle syöjälle valtava, eikä se meinannut mahtua tavalliseen wokkipannuun. Ongelmaksi muodostui myös valurautaisen wokin puute, sillä oma pannumme ei ole uunin kestävää mallia. Jouduinkin kippaamaan paellan kesken kaiken valurautapataan, ja kokkaus meni muutenkin hivenen säätämiseksi. Osasyynä lienee ollut, että en ollut perehtynyt ohjeeseen etukäteen tarpeeksi huolellisesti.

Vaikka sapuskasta tuli vaiherikkaan kokkauksen jälkeen koostumukseltaan hieman liian mössöistä (pienen pannun arvoinen suoritus), perusmeininki oli kuitenkin hyvä. Paellan viehätys perustuu siihen, että kukin voi ottaa lautaselleen juuri niitä osasia, joihin on eniten tykästynyt. Riisiin oli imeytynyt paljon mehukkaita makuja, ja simpukoiden kanssa on aina mukava näprätä.

Näillä mittasuhteilla paellaa olisi riittänyt hyvinkin isolle porukalle. Seuraavalla kerralla vähennämme riisin määrää - ellemme sitten hommaa itsellemmekin sitä maailman suurinta paellapannua. Kana oli ehkä hieman hämillään vedenelävien kaverina, minkä takia ajattelimme korvata sen seuraavalla kerralla lohensiivuilla. Ja niitä katkarapuja pitää muistaa laittaa seuraavalla kerralla sekaan. Samoin kokonaiset ravut olisivat istuneet ruokaan hyvin.

Jälkiruokana oli niin ikään eräs espanjalainen klassikko, josta aiheeseen perehtyneempi Pippurimylly voisi kirjoittaa ihan oman postauksensa.

2 Comments:

At 14/11/05 14:10, Anonymous Onna said...

Itse tein superhelppoa herkkua merenelävästä viikonloppuna. Ohje on tässäkin blogissa jo mainetta niittäneeltä Jamie Oliverilta. (Kuuluisi kai ennemmin tuonne kalaruokien kommettiosastolle, mutten jaksa kaivella menneitä...)

Kalastin lähikaupan tarjousaltaasta fisufileen, jonka lajiketta on paha mennä sanomaan (sanakirja tarjoili useita vaihtoehtoja...). Jotain hieman kuhan tapaista se oli, joten kuha varmaan taipuisi tähän loistavasti. No, miksei ahven ja siikakin.

Fileet suolataan ja pippuroidaan ja pyöräytetään jauhoissa. Paistetaan öljy-voi-seoksessa. Laitetaan kypsät kalat lautaselle odottamaan, ja lisätään pannuun voita (semmoinen reipas ruokalusikallinen per syömäri). Sulan voin joukkoon heitetään kourallinen (pieni sievä naisenkädellinen yhdelle/kahdelle syöjälle, raavaampi koura useammalle :), persiljaa ja kapriksia. Paistellaan pieni hetki (oliskohan minuutin verran olleet muhimassa). Sitten lisätään sitruunamehua. Omasta kaapista löytyi sitruunan sijaan limejä, joten puolikkaan sellaisen puristin. Annetaan pikaisesti kiehahtaa, ja kauhotaan soosi malttamattomana odottavan kalapalan niskaan.

Lisänä tarjoillaan perunamuusia, ja muusin lopusta tehdään perunarieskaa iltateelle. Jos ei jaksa muussata eikä tee mieli rieskaa niin kokonaisetkin potut kelvannee.

Eihän tuossa mitään ihmeellistä ole, mutta kapris-persilja-lime antoi mukavaa raikkautta kalalle. Ja valmistus sujuu hetkessä, vaikka kokki olisikin hieman ns. dagen efter ja vielä flunssainenkin. Reseptiskabaan pitänee koittaa ehdottaa jotain raflaavampaa ;)

 
At 14/11/05 15:02, Blogger Rosmariini said...

Hyvältä kuulostaa - kiva, että jaksoit naputella ohjeen tännekin. Jamie Oliverin kalareseptejä on tullut testattua useampiakin, mutta tuo ohje on tainnut jäädä väliin. Perjantaina syöty ahven oli sen verran hyvää, että innostuin nyt vallan kalakokkaukseen. Voihin lisätty kapris-lime-persilja -yhdistelmä kuulostaa kyllä todella raikkaalta. Jään jännittyneenä odottamaan varsinaista kilpailureseptiä. :)

 

Lähetä kommentti

<< Home




Instagram

pastanjauhantaa(at)gmail.com


Powered by Blogger

Related Posts with Thumbnails