Garp otti vihreän paprikan, asetti sen kaasupolttimen keskelle ja käänsi liekkiä isommalle niin että paprika alkoi palaa. Kun se olisi yltä päältä musta Garp jäähdyttäisi sen ja raaputtaisi pois palaneen kuoren. Sisus olisi paahtunutta paprikaa, hyvin makeaa, ja sen hän viipaloisi, antaisi marinoitua öljyssä, lorauksessa viinietikkaa ja ripauksessa meiramia. Siinä hänen salaatinkastikkeensa. Mutta todellinen syy miksi hän teki salaatinkastikkeen mielellään tällä tavoin oli se, että paahtuva paprika antoi keittiöön niin hyvän tuoksun.
Hän käänsi paprikan pihdeillä. Kun paprika oli palanut karrelle hän nappasi sen pihteihinsä ja nakkasi pesualtaaseen. Paprika sähisi hänelle. ”Anna tulla vaan kaikki”, Garp sanoi paprikalle. ”Sinulla ei ole liikaa aikoja jäljellä.”
Lainaus John Irvingin kirjasta Garpin maailma (suom. Kristiina Rikman).
2 Comments:
Tässä on muuten sitaatti, joka on jostain syystä jäänyt mieleeni niin, että lähestulkoon aina paprikaa valmistaessani se juolahtaa mieleen. Kirjan lukemisesta on kuitenkin useampia vuosia aikaa.
Kaasuhellaa en kuitenkaan omista, joten ei ole tullut menetelmää kokeiltua, vaikka se mielenkiintoiselta kuulostaakin.
Me olemme paahtaneet paprikaa pari kertaa semmoisella pienellä kaasutohottimella, mutta salaatinkastiketta siitä ei ole tullut kokeiltua. Ehkä vielä joskus!
Lähetä kommentti
<< Home