torstaina, lokakuuta 13, 2005

Apple party – eli miten hankkiutua eroon liioista omenoista?

Omenahenkisissä teemabileissä ilta lähtee mukavasti käyntiin, kun tarjoilee vieraille alkujuomaksi aitoa omenasiideriä. Siiderillä ei sitten tarkoiteta tässä yhteydessä näitä goldencappeja sun muita limusidukoita, vaan kuohuviinikorkilla suljettua varsinaissiideriä.

Alkuruuaksi pastanjauhajista suositellaan samettista keittoa, jossa omena paiskaa kättä kurpitsan kanssa. Kurpitsalla ei sitten tarkoiteta tässä yhteydessä vihreäkuorista kesäkurpitsaa, vaan sitä pyöreää oranssia varsinaiskurpitsaa. :-P Mallisuoritukseksi kelvannee vaikkapa ruokaguru Hans Välimäen Paahdettu omena-kurpitsakeitto, johon ohje löytyy Makujen salaisuuksista. Toiminee myös ilman sipulia.

Lokakuun loppu painaa pikkuhiljaa päälle, joten loppukurpitsasta kannattaa muotoilla vieraita viihdyttämään Halloween-henkinen pää, jonka kanssa illan emäntäkin voi sitten vaikka seurustella siinä vaiheessa, kun muiden bilettäjien enin puhti alkaa aamun lähestyessä kaikota.

Pääruuaksi maistuisi näin Martinpäivän lähestyessä omenoilla täytetty hanhi, jonka ohjeeseen palannemme marraskuussa, kun aihe on ajankohtaisempi. Oletamme nimittäin, ettei omenajuhlien isäntäpari halua käyttää partyjä edeltävää aikaansa hanhen kanssa temppuiluun.

Suosituksemme onkin, että pääruuan perustana toimii porsaan sisäfile. Possu nimittäin natsaa omppujen kanssa harvinaisen hyvin yhteen, minkä jokainen joulukinkun kanssa häärännyt kotikokki varmasti tietääkin.

Possun sisäfileen voi (leikellä paloiksi ja) paistaa ihan sellaisenaankin suolalla ja pippurilla maustettuna, mutta sen voi myös täyttää jollakin omaan suuhun parhaiten istuvalla seoksella. Täytteeseenkin voi toki käyttää halutessaan myös omppuja. Tässä ohjeentynkää mielikuvituksen tueksi:
2 possun sisäfilettä
suolaa, pippuria
1/2 dl omenamehua
1 rkl voita
1 tl kuivattua salviaa
1 dl kuutioitua kirpeää omenaa
1/2 dl silputtua sipulia
1 dl korppujauhoa tai murennettua kuivaa vaaleaa leipää
1,5 dl omenamehua
4 siivua pekonia

Leikkaa fileet pituussuunnassa melkein halki niin, että saat naputeltua niistä nuijalla tasaiset levyt. Jauha päälle suolaa ja pippuria myllystä.
Lämmitä sopivassa kulhossa 0,5 dl omenamehua, voi ja salvia. Lisää omenakuutiot, sipuli ja korppujauhot ja sekoita tasaiseksi puuroksi. Levitä seos toisen filelevyn päälle ja asettele toinen file kanneksi. Kiinnitä paketti tikuilla tukevaksi kokonaisuudeksi ja laita uunivuokaan. Valele reilulla desillä omenamehua. Asettele pekoniviipaleet päälle. Paista 175 asteessa n. 1 1/2 tuntia, fileiden koosta riippuen. Tikut pois ja syömään!

Possu suorastaan vaatii seurakseen omenaista kastiketta, jonka voi tehdä vaikka jo edellisenä päivänä jääkaappiin.

Omenakastike:
vajaa puoli kiloa omppuja
25 grammaa voita
sokeria maun (ja omenoiden happamuuden) mukaan

  1. Kuori omput ja poista niistä siemenkodat. Leikkele kuutioiksi, lohkoiksi tai paloiksi.
  2. Pane omput sekä pari teelusikallista vettä kattilaan ja keitä kymmenisen minuuttia välillä hämmentäen, kunnes omenanlohkot pehmenevät.
  3. Kouhi seos puulastalla ronskisti tasaiseksi massaksi. Lisää voi ja sokeria maun ja omenien happamuuden mukaan.
  4. Kastikkeen voi halutessaan vetää tasaiseksi sauvasekoittimella.


Täytetyn sisäfileen ja omenakastikkeen kaveriksi voi tehdä vaikka omenalla höystettyä perunamuusia sekä (punaviinissä) haudutettuja / pannulla voissa paistettuja omenalohkoja. Lisäksi sipulista ja omenasta voi pyöräyttää pannulla hauskan lisäkkeen, mikäli haluaa oikein revitellä omenoineen. (Jos lautaselta löytyy loppupeleissä enemmänkin omenajuttuja, kastikkeeksi kannattanee harkita siinä tapauksessa vaikka punaviinikastiketta, jotta annokseen tulisi hieman enemmän särmää.)

Omenasta saa tehtyä varmasti miljoonanlaista jälkiruokaa, mutta jos ei ehdi alkaa värkkäämään Tarte Tatineita tai omenahyveitä, paljon nopeammin syntyvät vaikkapa uuniomenat taikka sitten karamellisoidut omenat. Nappasimme karkkiomenoihin idean alun perin viisi vuotta sitten Glorian Ruoka ja Viini -lehdestä, jonka nelosnumeron kannessa oli näitä vastustamattomannäköisiä toffeeomppuja, slurps. Itse emme tällä kertaa noudatelleet toffeeomppuohjetta vaan teimme näin:

  1. Kattilaan kaadetaan 2 dl hienoasokeria, 1 dl fariinisokeria, 1 dl vettä ja ripaus neilikkaa. Tuplaa määrät, jos omenoita on paljon (>=10).
  2. Lämmitä miedolla lämmöllä, kunnes kaikki sokeri on sulanut. Sekoita kohtalaisen ahkerasti.
  3. Laita eri kattilaan vettä kiehumaan. Kiehumista voi nopeuttaa vedenkeittimellä.
  4. Nosta lämpöä ja lopeta sekoittaminen. Tässä vaiheessa auttaa, jos keittiöstä löytyy digitaalinen ruokalämpömittari. Tavoittelemme n. 125 C:n lukemia. Jos mittaria ei ole, voi karamellisoitumista kokeilla ottamalla lusikkaan tilkan sokerilientä ja valuttamalla sen takaisin kattilaan ohuena nauhana. Jos sokeri hyytyy (maukkaaksi!) hännäksi lusikan nokkaan, liemi on valmis.
  5. Tökkää omppuun puutikku. Kasta omppu kiehuvaan veteen, jotta sen pintavaha sulaa. Näin sokeri tarttuu paremmin. Pyörittele sitten omenaa sokerikattilassa ja valuta ylimääräinen karamelli pois.
  6. Laita omppu sopivaan kulhoon tikun varaan kuivumaan. Vaihtoehtoisesti omput voi laittaa leivinpaperin päälle.
  7. Toista kohdasta 5. alkaen, kunnes omput loppuvat. Lämpöä kannattaa laskea, jos sokeri ottaa liikaa kierroksia. Sopivasti karamellisoitunut sokeri on mahtavaa - palanut maistuu aivan kauhealta.


Omenajuhlien ateria kannattaa päättää kahvilla sekä illan kruunaavalla calvadoksella. Ruokajuomaksi saattaisimme valita eteläafrikkalaista punaista Kumalaa.

Jos omppuja jää vielä varastoon, kannattaa pitää tuttaville omena-tasting: siitä vaan sokkona omenoita maistelemaan ja eri lajikkeiden makuja tunnistamaan. :o)

Viikonloppuna mahdollisesti luvassa omenahenkinen aamiainen. Pysykää kanavalla.

(Teksti tuotettu yhteisvoimin Rosmariini-Pippurimyllyn ruokapajassa.)

4 Comments:

At 15/10/05 23:47, Blogger ainailona said...

Hallelujaa! Tässähän on kaikki, mitä Vaanila vaan voi toivoa. Kiitos, sisäfileet kokeillaan ehdottomasti;))

 
At 16/10/05 13:32, Blogger Rosmariini said...

Ole hyvä vaan. Partyjen suunnittelu on aina hauskaa, joten ilo oli kokonaan meidän puolellamme. :)

Ja tulipa kaiveltua nuo muutaman vuoden takaiset kurpitsajuhlakuvatkin viimein esiin.

 
At 22/11/11 19:29, Blogger millamalla said...

Voi että nuo karamelliomenat näyttää herkuilta! Ajattelin tehdä noita joululahjaksi parille ystävälle, ja kysyisinkin nyt että kuinkahan paljon ennen ne uskaltaa tehdä..? että kuinka säilyy,ja kovettuuko karamelli omenan ympärillä niin kovaksi ettei sitä esim.viikon päästä voi enää syödä? :s kun ei viittisi jättää kaikkea ihan viime tinkaan niin olisi kiva tehdä näitä jo hyvissä ajoin :)

 
At 26/11/11 16:24, Blogger Rosmariini said...

Hmmmm. Mietin, että miten se omena mahtaa viihtyä siellä kuorrutuksen sisällä. Se saattaa lähteä nahistumaan hyvinkin nopeasti kuorruttamisen jälkeen, joten ehkä nämä ovat enemmän tuoreeltaan tarjottavaa tavaraa.

Muutaman vuoden takaisella Jenkkilän-matkala söimme noita karkkiomenoita yhdessä vanhassa huvipuistossa. Siellä kuoreen oli paineltu muutamia viiltoja syömisen helpottamiseksi.

 

Lähetä kommentti

<< Home


pastanjauhantaa(at)gmail.com


Powered by Blogger

Related Posts with Thumbnails