perjantaina, joulukuuta 02, 2005

Thaisalaatti

Pastanjauhajien sähköiseen postilaatikkoon kopsahti reseptikilpailun viime hetkillä thaisalaattiohje, joka sopii terveellisempäänkin ruokavalioon. Reseptin lähettäjän mukaan kyseessä on "kevyt ja täyttävä, mutta maukas salaatti, jonka päälle käy niin grillattu lehmä, possu kuin kana. Vaikka etenkin kastiketta tehdessä usko on hieman koetuksella (kalakastikkeen jälkeen sen haju on vähintäänkin kyseenalainen), valmis salaatti saa kaikki makuhermot yhtä aikaa hereille tulisen, suolaisen, makean ja happaman sulautuessa ihanasti toisiinsa." Taidatkos tuota sen paremmin sanoa.
Thaisalaatti sekä grillattua sisäfileetä (kahdelle)

- 300 g kananrintaa, possun- tai naudan sisäfileetä

Salaattiin:
- 2-3 ruukkusalaattia nälän mukaan (kts ohje)
- 1 pienehkö punasipuli
- 5 tuoretta tai 10 kuivattua kaffir-limen lehteä
- 1 iso tuore punainen chilipippuri
- 1 dl tuoretta korianteria (1 ruukkuyrtti)
- 1 dl tuoretta minttua (1 ruukkuyrtti)
- 1 dl tuoretta basilikaa (n. ½ ruukkuyrttiä)

Kastike:
- 0,5 tl soijaa
- 1 rkl thai-kalakastiketta (fish sauce)
- 1 rkl tuoreen limen mehua
- 1 rkl palmusokeria

Marinoi ja grillaa lihat siten, että ne ovat valmiita yhtä aikaa salaatin kanssa. Fileen on hyvä antaa seisoa 10-15 minuuttia ennen viipaloimista, jotta nesteet säilyvät mukana. Seisomisaika riittää aika hyvin salaatin valmistamiseen. Jos laiskottaa, HK:n pintamaustetut sisäfileet sopivat sellaisinaan hyvin.

Suomesta ei taida tuoreita kaffir-limen lehtiä saada, vaan ne myydään kuivattuina. Kaksi kuivattua lehteä vastaa yhtä tuoretta. Ainakin Vii Voan Helsingin Hakaniemessä myy näitä. Jos lehdet ovat kuivattuja, riko jokainen lehti pariin osaan, jotta ne imevät vettä paremmin, ja upota pieneen tilkkaan vettä kunnes muut salaatin ainekset ovat valmiina kulhossa. Liotuksen tarkoitus on vain pehmentää kuivatut lehdet.

Valitse ainakin kahta erilaista salaattia sopiva määrä kahta ruokailijaa varten. 2-3 ruukkusalaattia pitäisi riittää mainiosti kukkuraista isoa lautasta varten pääruuaksi. Yhden salaattilajin olisi hyvä olla tukevalehtistä, siis sellaista, joka ei heti lässähdä kasaan, vaan tuo ryhtiä salaatin ulkoiseen olemukseen. Jäävuorisalaatti tai kiinankaali sopii tähän ryhdin tuomiseen hyvin. Muiden lajilla ei ole niin väliä, ulkonäkö tai saatavuus saa tässä ratkaista. Pilko salaatti sopivan pieniksi, helposti haarukoitaviksi paloiksi.

Pilko punasipuli, siemenistä puhdistettu chili, yrtit ja kaffir-limen lehdet hienoksi ja sekoita kevyesti salaatin lehtien sekaan. Kaffir-lime kannattaa pilkkoa niin pieneksi kuin mahdollista, jotta mahdollisesti hieman kovat lehdet eivät tunnu suussa. Yrtit voi jättää sopivan karkeaksi hakkeeksi.

Sekoita kastikkeen ainekset yhteen esim pienessä juomalasissa, katso että palmusokeri liukenee kokonaan nesteeseen. Palmusokerilla on aivan mainio, uniikki makunsa, joten sitä ei kannata korvata esim fariinisokerilla, ellei ole aivan pakko. Jos kastiketta tuntuu olevan liian vähän, sitä voi tehdä aavistuksen enemmän, mutta suosittelen noudattamaan reseptiä. Itse kokeilin kerran ahneuksissani tehdä kastiketta tupla-annoksen, ja lopputuloksena oli vain vetinen salaatti.

Jaa salaatti kahdelle lautaselle, viipaloi lihat ohuiksi, suupalan kokoisiksi paloiksi ja asettele salaatin päälle. Pirskottele kastike lihojen ja salaatin päälle. Nautitaan heti.
Reseptiä seurasi kuva valmiista tuotoksesta (yllä), joka oli harmittavalla tavalla omaa kyhäelmäämme parempi. Mutta ei auta lannistua - tämä oli vasta harjoittelukerta ja seuraavalla kerralla olemme jo mestareita. Salaatissa mokasimme lahjakkaasti - en hoksannut laittaa kauppalistaan, että jäävuorisalaattia ei saa halutessaan korvata lötkömmällä salaatilla (ukkokultani hallitsee paremmin liha- kuin kasvistiskin eikä näin ollen tiennyt mistä kohti mitäkin salaattia etsiä). Mutta toisaalta, ehkäpä maailmassa on suurempiakin huolenaiheita kuin ryhditön salaatti. Uskaltauduimme käyttämään tällä kertaa jopa tuoretta korianteria (tuota ikuista murheenkryyniämme), tosin vain muutaman lehden verran, koska emme pyrkineet saippualta maistuvaan lopputulokseen.

Ulkonäkö meni siis hieman puihin, mutta makuun se ei onneksi vaikuttanut - itse salaatti oli kyllä ihan ykköshyvää! Mies toki etukäteen hieman kummasteli salaatinkastikkeen sangen erikoista hajua, mutta varsinaisessa tehtävässään se toimi mainiosti (siis se kastike). Kokonaisuus oli napakka ja kiinnostava. Tätä tehdään uudestaan, ihan varmasti. Lihaksi voisi käyttää vaikka paahtopaistin jämiä.

12 Comments:

At 7/12/05 14:39, Blogger Antti said...

Korianteri tuntuu olevan varsinainen binääriyrtti, sitä joko rakastetaan tai vihataan. Välimuotoja ei oikein tunnu olevan. Thaireseptini lisäksi Rosmariini oli pohtinut korianterin makua Chili-kookos-kanakeitto -kirjoituksessa luonnehtien sitä saippuamaiseksi. Itse rakastan korianteria, ja käytän sitä reilusti aina, kun tuoretta sattuu keittiöstä löytymään. Sen käyttö ei vaadi mitään "taitoa" - jos maku tuntuu saippuaiselta, kyseessä lienee perinnöllinen ominaisuus, jolle ei voi mitään.

Ohessa lainaus Wikipedian Cilantro-artikkelista: "Some people instead perceive an unpleasant 'soapy' taste and/or a rank smell. This is believed to be a genetic trait, but has yet to be fully researched."

Summa summarum: jos pidät korianterista, käytä sitä huoletta reilusti!

 
At 7/12/05 15:25, Blogger Rosmariini said...

Jaahas, enpä ole itse korianteriin noin perusteellisesti perehtynytkään. Minulla ja miehelläni näyttäisi olevan sitten sama perinnöllinen ominaisuus. :)

Korianterin keskeisin ongelma on mielestäni siinä, että se on omissa keitoksissamme peittänyt liikaa muita makuja alleen. Sen sijaan olemme saaneet ammattimaisten intialaiskokkien tekemänä oikeinkin hyvää korianterilla maustettua ruokaa, minkä takia uskoin taitojenkin ratkaisevan jossain määrin. Se on se mausteiden tasapaino, johon itse ei aina onnistu omassa keittiössään pääsemään.

 
At 8/12/05 21:56, Anonymous Anonyymi said...

Jännä juttu muuten sekin, että Suomessa myytävä korianteri (siis marketeissa) ja toisaalta esim. Britanniassa tai kaakkois-Aasiassa myytävä korianteri ovat ihan eri tavaraa maultaan. Tai siis ovat samaa tavaraa tuon ominaismakunsa kanssa, mutta suomalainen versio on maultaan paljon valjumpaa. Itse kun pidän korianterista, etsin mieluummin käsiini muuta kuin markettien korianteria jos se vain suinkin on mahdollista.

 
At 9/12/05 00:02, Blogger Rosmariini said...

Pastanjauhajien kannattanee pitäytyä jatkossakin valjummanmakuisessa kotimaisessa versiossa. :P

 
At 9/12/05 13:53, Blogger Antti said...

Paola, olen tosiaan ollut murheen murtama suomalaisen korianterin kanssa, (ainakin) ruukkuyrttinä se kun on melkein kuin pehko vauvan hiuksia, niin hentoa ja riittämätöntä. Jenkeissä asuessani totuin ostamaan marketeista paksuja puntteja isolehtistä korianteria, ja maku kieltämättä oli ihan omaa luokkaansa. Mistä/millä nimellä olet ostanut parempaa tavaraa? Muistanko ihan väärin, vai onko kiinan persilja sama juttu kuin korianteri? Ah, kuinka rupesikin himottaa tehdä satsi guacamolea...

 
At 12/12/05 15:49, Blogger Samuli said...

Noista Hakaniemen etnokaupoista (ainakin Vii Voan ja 3. Linjan kiinalainen) sitä aina välillä saa, tosin kannattaa nuuhkia pussia ennenkuin ostaa - joskus nimittäin korianteri (ja samoin thaibasilika) ovatkin osoittautuneet joksikin ihan muuksi vaikka silmämääräisesti oikeaa tavaraa olivatkin. Käsittääkseni kiinan persilja on sama asia kuin korianteri (ja Hong Kongissa asuessani se tuntuikin olevan yhtä yleinen kuin persilja meikäläisessä ruokapöydässä ;)

 
At 16/12/05 16:30, Blogger Antti said...

Yay! Mulla on ollut ilmeisesti huono tuuri edellisillä Vii Voanin -käynneillä, kun tarkasta tiirailusta huolimatta en korianteria löytänyt. Tänään sitä oli oikein roppakaupalla, pestyine juurineen päivineen! Ja huomattavasti tukevampaa sorttia kuin se kamala järvikylän ruukkukama. Samalla reissulla ostin samalla tavalla pakattua tuoretta minttua, sekin paljon isolehtisempää ja aromikkaampaa.

En mitenkään jaksa ymmärtää, kuinka Vii Voan voi myydä yrttejä Thaimaasta tuoreena lennätettynä halvemmalla kuin suomalaiset kauppiaat täällä ruukussa kasvatettuja. No, onneksi voin kuluttajana äänestää jaloillani :)

Uusin kokeiluni, thaibataattisosekeitto onnistui näillä tarpeilla mainiosti, ja jos kiinostusta löytyy, voin mailata reseptin.

 
At 17/12/05 12:52, Blogger Rosmariini said...

Bataattisosekeitto näyttää todella hyvältä. Kävin kurkkaamassa sitä uunituoreessa blogissasi. :)

 
At 18/12/05 01:16, Blogger Antti said...

Heh, aika salapoliisi olet kun löysit muutaman tunnin ikäiselle blogille omin neuvoin :)

Olisi tietysti kiva saada muitakin lukijoita, joten mainostan tässä samalla (saa mieluusti mainita muuallakin :)

http://www.keski-rahkonen.com/doughboy/

 
At 18/12/05 11:01, Blogger Rosmariini said...

Jepsan, ajattelinkin laatia blogillesi mainostuspuheenvuoron tässä lähipäivinä. Luvassa lienee ainakin runsaasti thai-kokkausta?

 
At 18/12/05 12:23, Blogger Antti said...

Itsekin hämmästyin viime aikoina laittamieni thairuokien määrää, kun rupesin tuumailemaan mistä voisi blogata. Alkavalla viikolla ajattelin vaihtaa suuntaa ja panostaa amerikkalaisiin leivonnaisiin. Pian luvassa on myös katsaus Uuden Seelannin ja Australian makumaailmaan!

 
At 18/12/05 13:28, Blogger Rosmariini said...

Hyvältä kuulostaa! Jään kiinnostuneena odottamaan uusia postauksiasi.

 

Lähetä kommentti

<< Home




pastanjauhantaa(at)gmail.com


Related Posts with Thumbnails