tiistaina, huhtikuuta 04, 2006

Juustoleipää brittiläisittäin

Welsh Rarebit on harhaanjohtava sapuska, koska yksi jos toinen on kuvitellut saavansa sitä tilatessaan lautaselleen jänistä. Kyseessä on kuitenkin tavallista juustoleipää hieman monimutkaisempi herkku, johon tulee muun muassa olutta sekä englantilaista sinappia. (Viimeksi mainittua tuli pihistettyä pikkuruinen annospussillinen eräästä lomamökin lähiseudulla sijaitsevasta rähjäisehköstä pubista, koska sinappia tuli ruokaan ohjeen mukaan ainoastaan lusikallinen. Söin kyseisessä paikassa Cumberland sausagea, joka on kuulemma Cumbrian seudulle hyvinkin tyypillistä sapuskaa.)

Jossain päin maailmaa näitä juustoleipiä syödään ilmeisesti krapularuokana, mutta koska pastanjauhajilla eikä heidän ystävilläänkään ole tietenkään koskaan krapulaa, niin me laitoimme niitä ihan vain salaatin kanssa nautituksi iltapalaksi.

Tulostin rarebitin ohjeen ennen matkalle lähtöä English Patis -nimisestä blogista, jossa lienee brittiläisen keittiön kokkauksia enemmältikin.

Welsh Rarebit

225 g raastettua cheddaria
1/4 kupillista tuhtia kermaa (double cream tai heavy cream)
1 rkl olutta tai alea
1/2 tl Worcestershire-kastiketta
1 tl englantilaista sinappia
2 munankeltuaista
paksuja leipäviipaleita

Kuumenna double creamia, kunnes se kiehuu hieman. Lisää olut ja kuumenna taas kiehuvaksi. Sammuta levy, lisää Worcestershire, sinappi sekä raastettu juusto. Sekoita hyvin. Lisää keltuaiset ja sekoita hyvin, kunnes juusto on hieman sulanut. Pane massa jääkaappiin ja mikäli et ole päättänyt syödä sapuskaa saman tien, anna mössön levätä siellä seuraavaan päivään. Paahda leipäviipaleet grillissä, minkä jälkeen leipien paahtamattomalle puolelle levitetään kunnon kerros juustoseosta. Pane leivät takaisin grilliin ja paahda kauniin kultaisiksi ja meheviksi. Tarjoile kuumana.

Me pysyttelimme ohjeessa muuten melko lailla uskollisesti, mutta Worcestershire-soosia taisi hurahtaa sapuskaan hieman ohjeistettua määrää enemmän. Lisäksi pelkkä juustoleipä ei miellyttänyt ruokaraatiamme, minkä takia juustokerroksen alle viipaloitiin vielä paistettua pekonia. Kuinkas muutenkaan.

Ja lopuksi vielä tärkeä tiedote: Sorsanpaistajan loistavan aloitteen innoittamina päätimme, että (ruoka)blogistanin yhteistä pekoniviikkoa vietetään huhtikuun viimeisellä viikolla (nro 17). Joten käykäämme kaikki joukolla pekonireseptejä kaivelemaan ja hienoja postauksia suunnittelemaan! Lisätietoa asiasta lähipäivinä Sorsiksen omassa blogissa, joten kurkistelkaa sinne, mikäli osanottointoa löytyy.

(Pitäisiköhän pidättäytyä pekonista siihen saakka, jotta saisi sitten teemaviikosta kaiken mahdollisen irti?)

9 Comments:

At 4/4/06 15:10, Blogger Santeri Kyröhonka said...

Ohi ammuttu jänistä, on tosiaan oiva krapula ruoka!

Erään tarinan mukaan alkuperäinen nimi (Englannin puolella ainakin) oli Welsh rabbit, jolla vihjattiin siis walesilaiseen metsästäjään joka ei saanut saalista :-)

Hmm... Pekoni viikko, kuulostaa hyvältä! Kun vaan saisi jostain ihan oikeaan englantilaista pekonia. Amerikan Filepekonikin kun on vain kalpea aavistus kunnon englantilaisesta pekoneista...

 
At 4/4/06 15:17, Blogger pagisija said...

Uaaah... miten nämä ruokablogien ohjeet ovatkin tänään niin maullaan? Kaikki näyttää järjettömän herkulliselta :).

Santtu, minusta ainakin Englannin maaseudun B&B-paikkojen pekoni on ollut melko järkyttävä kokemus - paksuja, valkoisia viipaleita melkein silkkaa rasvaa! Makuja on onneksi monia; täällä taidetaan pitäytyä suosiolla rapeassa, ohuessa jenkkiversiossa ;).

 
At 4/4/06 15:36, Blogger Rosmariini said...

Jee, pekoni herättää keskustelua jo nyt, vaikka virallinen pekoniviikko ei ole vielä edes alkanut. :)

Stockan lihatiskistä löytyy muuten englantilaista savu(?)pekonia, joten aina ei tarvitse välttämättä ostaa niitä muoviin käärittyjä kylmätiskituotteita. Vaikka kyllähän nekin maistuvat, ei siinä mitään.

Britteihin mahtuu ilmeisesti monenkinlaista pekonia - nuo meidän harrastamamme olivat paljon lihaisampia kuin nämä Suomessa myytävät, ja rasva oli helposti leikattavissa reunasta erilleen. Harmi vaan, että vuokramökin paistinpannu oli jälleen kerran ihan surkea.

 
At 5/4/06 06:05, Anonymous Anni said...

Ai miten hassua, meillä syötiin eilen tätä iltapalaksi. Versiomme on vähän riisuttu, ja niin muodoin hirmuisen hyvä lounas/hätäruoka sellaisiin päiviin kun kaapista ei löydy mitään.
Nimittäin se syntyy pelkästä leivästä, juustoraasteesta, munasta ja sinapista (dijon käy). Grillin alle ja a vot.
(Ja kyllä se on hyvä krapularuoka.)

 
At 5/4/06 08:19, Blogger Rosmariini said...

Minäkin ajattelin käyttää tuohon vastaisuudessa dijonia, kun ei tullut hankittua enemmälti sitä englantilaista sinappia.

Mekin tuumailimme, että tuon juustomössön voi periaatteessa tehdä ennen juhlia tekeytymään jääkaappiin, josta sitä voi sitten kätevästi seuraavana päivänä lusikoida leivälle ja tunkea leivät saman tien grilliin. (Jos siis sattuu olemaan siinä vaiheessa kokkauksellisesti hieman heikompi meininki.)

 
At 5/4/06 10:43, Blogger Eräs Saara said...

Pekoniviikko! Rakastan teitä!

 
At 5/4/06 17:31, Blogger Rosmariini said...

Mekin rakastamme sinua! :)

Minä ainakin odotan pekoniviikkoa kuin joulupukkia konsanaan. Viikko päättyy vielä sopivasti vappuaattoon, eli kaikki riehan ainekset ovat olemassa.

 
At 6/4/06 00:40, Blogger ainailona said...

Kääk - taidan passata pekonit, meillä kun sitä ei ole koskaan kaapissa;) Pitäisi kai tehdä joku kestotilaus, jotta toimittaisivat sitä kotiin kerran kuussa. Mahtuuhan se postiluukusta sentään [ne määrät, mitä meillä kuluu].

 
At 6/4/06 08:40, Blogger Rosmariini said...

Ai niin, pekoni oli tosiaan teillä se kokkauksellinen Akilleen kantapää!

Ainahan pekoniviikkoon voi osallistua myös lueskelemalla Pastanjauhannasta (ynnä muista osallistuvista blogeista) huimia pekonipostauksia. ;)

 

Lähetä kommentti

<< Home




pastanjauhantaa(at)gmail.com


Powered by Blogger

Related Posts with Thumbnails