Joululahjavalvojaiset
Pastanjauhajien sapuskaharrastus on huomattu lähipiirissä kaikesta päätellen jo jonkin aikaa sitten, koska parina viime jouluna olemme saaneet lahjaksi ainoastaan kokkailuvälineistöä. Parhaita pukin tuomia lahjoja on ollut Römertopfin pata, joka on tosin viime aikoina ollut valurautapataa hieman vähemmällä käytöllä sen vuoksi, ettei savipataa voi oikein laittaa leivinuuniin.
Myös ruokalahjoja on mukava antaa (ja saada). Ruokalahjat sopivat vähän kevyemmällekin kukkarolle, ellei sitten sorru ostamaan vaikkapa valmiiksi pakattua herkkukoria. Esimerkiksi paketillinen hauskasti pakattua pastaa ja purkillinen pestoa riittävät jo pienen herkkuhetken järjestämiseen. Minä ilahtuisin suunnattomasti muutamasta huolella valitusta tomaattisäilykepurkista, mutta en ehkä kuitenkaan menisi antamaan niitä muille. Jos rahaa on käytettävissä lahjaa varten hieman enemmän, kannattaa kasata viemiseksi vaikkapa juustotarjotin, jossa on juustolaudan ja -veitsen lisäksi sikermä juustotiskistä valikoituja herkkuja. Ruokalahjoja voi toki tehdä myös itse. Perinteisen joulusinapin lisäksi voisi keittää kavereilleen vaikka tätä jännittävänkuuloista appelsiinista ja chilistä tehtävää hilloa.
Ruokalahjojen ohella ykkösostoksia joulupakettiin ovat kirjat ja etenkin lautapelit. Pastanjauhajien lautapelikokoelmien uusin tulokas on Menolippu, jota ei suotta ole valittu vuoden 2005 perhepeliksi. Junailupeli toimii vallan mainiosti näin pienperheessäkin - miten ratojen rakentelu Amerikan mantereelle voi ollakin niin jännittävää ja viihdyttävää puuhaa? Myös Alhambra on talouteemme hankittu, mutta ei ole vielä ehditty testaamaan. Jouluna kannattaa viihdyttää itseään pelaamisen ohella myös hyvillä kirjoilla. Koska minä saan yleensä lahjaksi korkeintaan keittokirjoja, haalin joululukemiston kokoon omin nokkineni. Lukulistalla on tällä hetkellä ainakin Villa Lanten ystävien Herkullista historiaa, joka alustavan vilkaisun perusteella on täynnä asiantuntevia Italia-henkisiä ruoka-artikkeleita. Lisäraporttia kirjasta tulossa ehkä tuonnempana.
posted by Rosmariini @ 03:50
5 comments
5 Comments:
Hmm...öö. Miksi savipataa ei voi laittaa leivinuuniin? Korkean kannen takia?
Tuo nimenomainen Römertopf-savipata pitää ohjeen mukaan laittaa kylmään uuniin (ja sen jälkeen vasta uuni päälle = pata lämpenee uunin mukana), mikä ei tietenkään oikein leivinuunissa onnistu. Tiedän tapauksen, jossa kuumaan leivinuuniin epähuomiossa laitettu Römertopf on haljennut, eli kyseinen pata ei ilmeisesti kestä liian suuria lämpötilanvaihteluita.
Ookoo! Meilläkin taitaa olla tuollainen saman merkkinen pata, vähällä käytöllä kylläkin. Täytyy pitää ohje mielessä.
Meillä on tuolle padalle pari hyvää ohjetta (ja Römertopfin kotisivuilta löytyy muistaakseni lisää); pitääkin kokkailla niitä tässä joskus lähiaikoina. Savipadassa syntyy kyllä uskomattoman mehevää ruokaa - harmi vain, ettei se tosiaan oikein leivinuunikokkailuihin sovellu. Valurautapata on monikäyttöisempi, kun sitä voi käyttää sekä liedellä että uunissa.
Savipadan jippo on siinä, että sitä liotetaan ennen käyttöä kylmässä vedessä, jota huokoinen savi imee itseensä. Lämpenevässä uunissa vesi sitten höyrystyy ja "höyryttää" ruoan lempeästi kypsäksi. Aromit ja vitamiinit säilyvät ja lopputulos on herkullinen. Jos padan laittaa kuumaan uuniin, saveen imeytynyt vesi kuumenee ja laajenee niin nopeasti, ettei se ehdi poistua huokosista höyrynä vaan halkaisee padan.
Lähetä kommentti
<< Home