keskiviikkona, maaliskuuta 07, 2007

Kyljykset ja porkkanakastiketta

Kuten Rosmariini aiemmin kirjoitti, täällä jauhajain majassa vietettiin Pippurimyllyn ruokaviikkoa ja kokattiin muutamia tavanomaista äijempiä annoksia. Nyt mielessä oli jonkinlainen konstailematon lihanpala. Ruoan tarkempi laatu ei oikein kotona reflektoimalla avautunut, joten siirryimme suoraan kauppaan. Minulla ei nimittäin aina anna kärsivällisyys myöten suunnitella ateriaa kotona valmiiksi. Kun tällainen hötky iskee, tutkailen mieluummin kaupan valikoimat läpi ja kokataan sitä, mikä houkuttelevalta näyttää. Tällä kertaa lihatiskin tärppi oli ehdottomasti pino mehukkaan näköisesti tarjolle aseteltuja häränkyljyksiä. Teksas-henkinen puolen kilon pihvi oli pakko saada kotiin ja lautaselle!

Kyljykset maustoin suolalla, pippurilla ja Santa Maria -myllysarjan Chicken & Steak -mausteella. Paistoin lihat ensin kuumalla parilapannulla molemmin puolin ruskeiksi ja kypsensin ne sitten uunissa hieman yli mediumeiksi (n. 200 C, 20 min). Tätä ennen uunissa oli paistettu suuria Rosamunda-perunoita noin tunti. Perunat otettiin kyljysten tieltä folion alle odottelemaan.

Porkkanakastike

lihojen paistoliemi
punaviiniä
porkkana
suolaa & pippuria

Lihojen kypsyessä keitin niille bloggaajain akuutin porkkanahuuman innoittaman kastikkeen: huuhtelin maut parilapannulta kastikekattilaan parilla desillä punaviiniä ja soseutin tehosekoittimessa mukaan yhden porkkanan. Lisäsin soseeseen tilkan vettä ja pyöritin myllyä täysillä hyvän aikaa, jotta sain soseesta mahdollisimman hienoa. Silti kuvassa näkyy pihvin päällä, miten porkkanasta tuli kastikkeeseen hivenen rakeinen rakenne. Keitin viini-porkkanakastiketta hetken verran kasaan ja maustoin lopuksi suolalla & pippurilla. Kastiketta kannattaa aina maistella maustamis- ja kokoonkeittämisvaiheessa, jottei tule yllätyksiä. Kannattaa kuitenkin myös rohkaistua keittämään kastike melko voimakkaaksi, koska maku laimenee lopullisessa annoksessa lihan päällä.

Kun lihat olivat suunnilleen sopivassa kypsyydessä, otin nekin pöydälle foliokääreeseen hetkeksi vetäytymään. Tarkkana poikana asettelin käärön vielä varmuuden vuoksi eristävän patalappupinon päälle, jottei kylmä tiskipöytä jäähdyttäisi herkkuja ennenaikaisesti.

Pakolliset kasvikset

suikaloitua paprikaa
minimaissia
sokeriherneitä paloissaan
sweet chili sauce

Kyljysten vetäytyessä tein wok-tyyppisessä korkeareunaisessa paistinpannussa mielestäni annoksen henkeen sopivan kasvislisäkkeen: suikaloitua paprikaa, minimaissia ja sokeriherneenpalkoja paistettiin kuumassa öljyssä niin, että kasvikset hieman pehmenivät. Ropaus suolaa perään ja lopuksi mukaan kaadettiin makeaa chilikastiketta niin, että kasviksista tuli yltä päältä tahmaisia ja maukkaita.

Folionyytit auki, viillot perunoihin (ja suolaa & voita perään) ja tarjolle. Useissa lehdissä kehuttu Casillero Del Diablo Cabernet Sauvignon 2005 sopi tällaiselle tuhdille liharuoalle mainiosti. Se on jotakuinkin täysin varma valinta, kohtuuhintainen - ja tosiaankin vuosikerta 2005 on, kuten aiemminkin todettu, erinomaisen onnistunut.

10 Comments:

At 7/3/07 12:58, Blogger Meri, Helsinki said...

Näitä postauksia ilmestyy teillä sitä tahtia etten oikein tiedä mihinkä pitäisi vastailla, uusimpaan vai siihen jossa keskustelu on alkanut. Otan nyt kuitenkin riskin ja pläjäytän tähän vaikkei kyllä kyljyksistä ole juurikaan sanottavaa :-D Paitsi että teidän kuvat on vaan niin törkeän hienoja!

Rosmariini, sehän on mahtavaa tämä ajatusten samalatuisuus! Tuloksena ei näet voi olla kuin vähintäänkin yksi ihana porkkanamuffinssiresepti, parhaassa tapauksessa useita :-P Lähetin ensimmäiset kokeiluni tuhottaviksi koulukavereiden illanistujaisiin ja olivat tykänneet, eli Ainsley se pelittää.

Ei se terapia ihan autuaaksitekevää valitettavasti kuitenkaan ollut, että taas mennään kuumevuoristoradalla. Yritin visioida mikä mulle maistus ja lopulta jäi yksi ajatus: kaupan pakastekalakeitto! En voi ymmärtää :-D En ole vuosiin syönyt oikeastaan mitään eineksiä tms., mutta ehkä tää liittyy siihen, että joskus nuorempana muistan kipeänä lämmitelleeni tätä soppaa. Nyt aion päivittää itseni kakstuhatluvulle ja valmistaa sen itse. Jotenkin helposti. Että lähden tästä selaamaan hakemistoanne ja sitten slow motionina hellan ääreen. Jaa muuten, uhkaako tuo porkkanakastike nyt niitä mafinmänien tuotekehittelyä?

 
At 7/3/07 13:00, Blogger Varapygmi said...

Tämä on kohtuuttoman houkutteleva ateria. Tuota paisto ja uuni -metodia en ole pihviin kokeillut, mutta täytyyhän sen toimia.
Porkkanaa käytän usein kastikkeisiin, se tuo pyöreyttä ja täyteläisyyttä esmes pippuriseen liemeen. Perus-bolognesessakin ihan musti.

 
At 7/3/07 13:24, Anonymous Anonyymi said...

Hei, ootte päässy taas julkisuuteen! Taloussanomat

 
At 7/3/07 14:23, Blogger oliivia said...

Ruoka-aiheet taitavat olla kovasti pinnalla; vasta oli Annassa juttua ja nyt on tosiaan tuolla Taloussanomienkin sivulla perehdytty kokkibloggailun valloittavaan maailmaan!
Ihanhan tässä aloitteleva bloggauskeittiö hämmentyy moisesta julkisuudesta ;)

Ja aiheestakin: porkkana kastikkeessa kuulostaa hyvältä idealta, meillä sitä ei ole älytty vielä kokeilla mutta laitetaanpa korvan taakse vinkki!

 
At 7/3/07 19:41, Blogger Rosmariini said...

No, jopas jotakin. Nyt sitten laajempikin joukko ihmisiä tietää, etten osaa heittää volttia. :)

Tästä kyljyksestä sen verran, että oli lisäkekasviksineen ja porkkanakastikkeineen kyllä kerrassaan herkullinen annos, vaikka ensi alkuun tuo kyljyksen koko tuppasikin vähän jännittämään. Eipä olisi meikäläisen mietintämyssystä syntynyt tätäkään annosta.

Porkkanmuffareiden reseptejä katselin alustavasti DagensMuffin-sivustolta. Porkkanan ja appelsiinin yhdistelmä voisi olla aika maistuva. Ja tuorejuustokuorrutettakin voisi vaikka harkita. Muunkinlaisia porkkanareseptejä on kyllä risteillyt päässä viime aikoina. Pitäisi vaan putkauttaa muutamia niistä myös toteutuksen asteelle.

 
At 7/3/07 21:05, Anonymous Anonyymi said...

Heh,naurahtelin täällä monessakin kohdassa lukiessani tätä lihanhimon kuvausta,joka on ajoittain tuttu tunne myös itselleni.

Hmm.Tuohan taitaa olla myös pääministerin mieliannos, vai mitä? Julkisuudessa ainakin kovasti tämä uuniperuna ja pihvi-yhdistelmä esiintynyt viime aikoina erään nimeltä mainitsemattoman, ei-enää-yksityishenkilön toimesta.

 
At 7/3/07 21:45, Blogger Aurinkotuuli said...

Heheii!! Pakko paljastaa, että minä laitan aina omiin porkkanmuffareihini ripauksen inkivääriä ja neilikkaa. (Etenkin inkivääri tykkää porkkana vallan kamalasti.) Tulee hyvää :D!

 
At 7/3/07 21:53, Blogger Rosmariini said...

Anna: Uuniperuna on ollut kyllä viime aikoina vähän turhankin mediaseksikästä syötävää... :)

Aurinkotuuli: Inkivääri näyttää esiintyvän tosiaan usein porkkanan vastanäyttelijänä. (Tässä reseptien selailussa on kyllä erityisen hyvänä puolena uusiin makuyhdistelmiin tutustuminen.)

 
At 7/3/07 21:58, Blogger Jaana said...

No mutta wau! Tuo porkkanakastikehan haisee selvästi mustalta hevoselta maaliskuun ruokahaasteeseen :-)

 
At 7/3/07 23:01, Blogger Rosmariini said...

Saapa nähdä, jos tämän sinne vaikka ilmoittaisimmekin. Pitää tuumailla vielä pari päivää.

 

Lähetä kommentti

<< Home




pastanjauhantaa(at)gmail.com


Related Posts with Thumbnails