perjantaina, maaliskuuta 02, 2007

Juustosalaatti

Olen nyt viime aikoina jäänyt koukkuun kokkausohjelmaan nimeltään Köyhät ritarit, johon aluksi suhtauduin ehkä hienoisella varauksella. Olen erityisen ihastunut ohjelman resepteihin, joista voisin testata suurin piirtein jokaikistä, jonka olen sattunut näkemään. Vaikka ohjelman ruokalajit ovat kiinnostavia jo sinällään, on erityisen hauskaa, että niihin liittyy yleensä myös jokin muisto tai tarina.

Omaakin reseptivihkoa selaillessa vajoaa usein nostalgian valtaan, kun muistaa kaikki ne tilanteet, joissa ruokaohjeita on sinne tuhertanut. Ensimmäiset raapustin muistiin kotoa pois muuttaessani, ja sen jälkeen ohjeita tarttui opiskeluvuosina mukaan milloin minkäkinlaisissa tilanteissa. Kaikkein hauskinta on törmätä kavereiden käsialalla kirjoitettuihin ohjeisiin ja opastuksiin; ne ovat vähän niin kuin ystävän vilkutuksia vuosien takaa. (Nykyään hädin tuskin muistan, miten kynällä kirjoitetaan, eikä reseptivihko ole tainnut päivittyä tämän blogin olemassaolon aikana kertaakaan. Vihkon viimeiset ohjeet ovat sivuille teipattuja satunnaisia lappusia.)

Joskohan pysyisin itse asiassa, eli siinä ritariohjelmassa. Tarkoitukseni oli etsiskellä ritarien reseptiarkistosta muutama viikko sitten ohjelmassa tehtyjen intialaisten kaalipiiraiden ohjetta (minulla on jostain itsellenikin tuntemattomasta syystä tehnyt viime päivinä hurjasti mieli kypsennettyä kaalta), mutta sitten jumituinkin tähän juustosalaatin ohjeeseen:
Kolmen juuston salaatti ja vinegretti

n. 100 g Roquefort-juustoa
n. 100 g Appenzeller-juustoa
n 100 g kuivaa lampaanmaitojuustoa
1 romainesalaatti
1 tammenlehväsalaatti
1 päärynää
1 kurkku
1 punasipuli
1 dl kalamataoliiveja
rucolaa
saksanpähkinöitä
Huuhtele ja revi salaatit. Kuori kurkku ja leikkaa viipaleiksi, leikkaa myös päärynä viipaleiksi. Kuori punasipuli, halkaise ja leikkaa ohuiksi, puolikkaiksi renkaiksi. Kokoa salaatit neljälle lautaselle, isoimmasta elementistä pienempään. Asettele rucolasta juustoille peti. Leikkaa juustot neljään viipaleeseen, lampaanmaitojuuston voi leikata pitkiksi tikuiksi. Asettele juustot rucolan päälle ja koristele oliiveilla ja saksanpähkinöillä.

Mustaviinimarjavinegretti

1 rkl mustaviinimarjahilloa/hyytelöä
½ dl vettä
½ valkosipulinkynsi pieneksi silputtuna
2-3 rkl sherryviinietikkaa tai muuta haluamaasi etikkaa
suolaa ja pippuria
1 rkl mustia unikonsiemeniä
n. 1 dl mietoa oliiviöljyä
Laita kaikki ainesosat blenderiin tai kulhoon ja sekoita tasaiseksi.
Oli hauska syödä juustoja pitkästä aikaa, etenkin kun nuo muut ainekset olivat vielä raikastamassa kokonaisuutta ja tuomassa lisää makuja juustojen tueksi. Lampaanmaitojuuston virkaa toimitti yhdeksän kuukautta kypsytelty Manchego, mutta molempien suosikiksi osoittautui ehkä hieman yllättäen alppimaiden Appenzeller. Roquefort-juustoa voisin laittaa seuraavalla kerralla suhteessa vähemmän, kun se tahtoi hallita ympäristönsä makuja vähän liiaksi. Mutta mukava kokemus kaiken kaikkiaan.

(Päärynää pitäisi käyttää ruuanlaitossa enemmänkin. En muistanut, kuinka mainion makuinen hedelmä se onkaan.)

9 Comments:

At 2/3/07 21:26, Anonymous Anonyymi said...

Hauska kuulla että yöllinen kommentti virkisti aamua :-) Että jos on vielä vähän kokkipeukalo keskempänä kämmentä kuin oikeaa sijaintiaan niin onpahan sentään hyväluonteinen rotu, sillä saa paljon anteeksi :-D Paraikaa on meneillään mielenkiintoinen kokeilu kun valmistan kokojyvävehnäleipää itse valmistamallani juurella... Jännittää kovin. Tulokset ilmestynevät pian Apinaan. Vaalikirjan Rehellistä ruokaa jäljillä.

Ja mulle on käynyt Ritareiden kanssa aivan samoin. Ensimmäistä tuotantokautta en seurannut lainkaan, mutta nyt olen ihan mielenkiinnolla katsellut ja hakenut ideoita (plus reseptejä webisivuilta, huonosti toteutettu muuten kun ei voi linkittää sinne suoraan). Asiaa auttaa poikaystävän tallentava digiboksi, koskaan en näkisi mitään ennen iltakymmentä jossei sitä olisi. Nyt edes Nigellan <3

Porkkanaideat on kypsyttelyssä tässäkin kokinhatussa, toistaiseksi saldo on miljoona villiä ideaa ja katseen herkistyminen porkkanaresepteille joita tuntuu olevan nyt ihan joka paikassa(ks. Pirkka-lehti). Sattuma suosii valmistautunutta mieltä.

t. ylimuuli

 
At 2/3/07 21:55, Anonymous Anna-Jo said...

Minä olen vaivihkaa koukuttunut ko. sarjaan kanssa. Asenteessa on niin paljon tuttua, asuessani Ranskassa ruuanlaitto oli suht tuommoista. Sosiaalista, mutkatonta ja hyvää safkaa. Suomessa kaveripiiriini ei kuuluu ketään sellaisia ihmisiä! Aivan kamala menetys! Hih, toivoisin että ne telkkarin tyypit ois MUN kavereita! Tiedän että niitä kumminkin on. Ruoka on niin ihanaa ja hauskaa ja tärkeää. Kun kumminkin pitää syödä, miksei siitä voisi tehdä nautintoa. Suomessa kaikki on aina protestanttinen välttämätön paha. Ruumiin tankkausta, työkunnon ylläpitoa. Kevyt huokaus... syön herkkuni yksin!

Harvaan ohjelmaan olen tosiaan identifioitunut noin. Taidan niiiiin kuulua kohderyhmään. :D

PS. porkkanakisan myötä minunkin on ehkä ihan PAKKO aloittaa ruokablogi! Jipii!

 
At 2/3/07 23:57, Blogger Rosmariini said...

Ylimuuli: Ne Pirkan porkkanaohjeet sattuivat kyllä sopivasti. Luurasin arvatenkin erittäin kiinnostuneena tomaattisen porkkanakeiton ohjetta, jossa taisi olla yhtenä ainesosana jopa jonkinlainen vuohenjuusto. Veikkaan, että se uppoaisi meikäläiseen melko kevyesti.

Makoisalta kuulostaa tuo kokojyvävehnäleipä. Olen itsekin päättänyt opetella vihdoin ja viimein leipomaan leipää, kun eihän se jauhojen ja hiivan kanssa puljaaminen (toivon mukaan) voi olla mitään salatiedettä.

Anna-Jo: Porukassa kokkailu on kyllä hauskaa. Liian harvoin sitä tulee nykyään harrastettua, kun vieraillekin kokkailee yleensä tätä nykyä kaiken ihan itsekseen. Onneksi on sentään tämä virtuaalinen ruokayhteisö, jonka kanssa saa höpötellä täysin palkein kaikista omituisista sapuskahurahduksistaan. Joten ruokablogi pystyyn, joohan?

 
At 3/3/07 09:37, Blogger Polkkapossu said...

Kavereiden kanssa kokkailuhan on aivan parasta. Ja nimen omaan kavereiden kanssa kokkailu, ei heille yksin kokkailu. Jostain syystä siitä vaan tulee pää herkästi kipeäksi. Liekö sitten vanhentuneiden raaka-aineiden syytä.

Pointsit teille appenzellerin löytämisestä. Jo jonkin aikaa ollut yksi lemppareistani. Ja hyvä kun muistutit, että juustojakin on olemassa. Tietyt ruoka-aineet aina jotenkin kummasti vaan silloin tällöin unohtuvat.

 
At 3/3/07 10:33, Anonymous Anonyymi said...

Ritareita olen katsellut silloin tällöin,eli ei ole kolahtanut niin,että jokaista osaa olisi ihan pakko nähdä.Keräilen keitto kirjoja,joita on tällä hetkellä yli sata.Viime lauantaina suunnistin taas Akateemiseen.Nyt löytyi helmi!!Yksi parhaista koskaan lukemistani keittokirjoista,ritari kokki Henri Alen´in Sydän lautasella.Suosittelen lämpimästi!!

 
At 3/3/07 11:09, Blogger Rosmariini said...

Polkkis: Harmitus vaan, kun oma keittiömme on niin onnettoman ahdas ja laskutilaa niin vähän, että kimppakokkaus on sikäli tätä nykyä vähän hankalaa. Tosin ainahan sitä voi vaikka hengailla ovensuussa ja olla sillä tavoin hengessä mukana. :)

Anonyymi: Kiitokset kirjavinkistä! Kirjan nimi on ainakin hyvin lupaava, joten pitää katsastaa tarkemmin, kunhan tässä kulkeutuisi kirjaosastolle.

 
At 3/3/07 23:11, Blogger Välispiikki said...

Minäkin kuulun myöhäisempiin herännännäisiin, mitä Ritareihin tulee. Tykkään porukasta ja heidän tekemistään pöperöistä, mutta jotenkin siinä ohjelmatunnarissa oleva läikyttely käy luonnon päälle. Ruoalla saa leikkiä, mutta tuhlaus on tuhlausta. Tai sitten minusta on tulossa tiukkapipo :-) Mutta muutaman jakson takainen kaalipiirakka on täälläkin to do-listalla!

 
At 4/3/07 10:37, Blogger Rosmariini said...

Olen ihan samaa mieltä siitä läikyttelystä - sitäkin suuremmalla syyllä, kun se läikyteltävä ruoka näyttää olevan jonkinlaista tomaattipohjaista soosia, kääks.

 
At 15/7/07 11:59, Anonymous Heidi said...

Oli muuten aivan mykistävän hyvä ja yllättävän täyttävä salaatti! Kastike natsaa aivan loistavasti kokonaisuuteen. Olen samaa mieltä roquefortin ylivoimaisuudesta: enemmän appenzelleria, vähemmän roquefortia ensi kerralla.

Tälle reseptille täysi kymppi. Nyt kun olen bongannut teidän blogista muutaman onnistuneen ohjeen, taidan konsultoida Pastanjauhantaa vastakin niinä päivinä, kun ei keksi, mitä laittaisi ruuaksi :)

 

Lähetä kommentti

<< Home


pastanjauhantaa(at)gmail.com


Powered by Blogger

Related Posts with Thumbnails