Kaikkien aikojen juhannus

Niin pitkään (ja vähän pitempäänkin) kun Pastanjauhantaa-blogi on ollut olemassa, olemme kokoontuneet joka juhannus siskoni mökille koko perheen voimin. Tänä vuonna yhteinen juhannuksen vietto pysyi pitkään kysymysmerkkinä, kun pääsiäiskokoontuminenkin jouduttiin perumaan, mutta kesäkuun kuluessa alkoi näyttää yhä vahvemmin siltä, että mökkijuhannus toteutuisi sittenkin.

Koronakevään rajoitusten jälkeen teki kyllä mahdottoman hyvää kokoontua parhaassa mahdollisessa seurassa hyvän ruoan ja juoman äärelle. Halauksia ei toki juurikaan nähty, ja käsidesipullot muistuttivat poikkeusoloista, mutta muuten kaikki oli niin kuin ennenkin sillä erotuksella, että juhannussää oli tänä vuonna erityisen suotuisa. Lisäksi perheeseen on tullut viime aikoina lisää jäseniä, jotka ilahduttivat mökkiseuruetta läsnäolollaan.

(Kamera ei sen sijaan kunnioittanut tapahtumaa läsnäolollaan, mistä syystä joudun kuvittamaan tekstini pikaisilla puhelinräpsyillä. Esim. alla olevan kuvan olen ottanut keskiyön auringossa joskus vuorokauden vaihtumisen tienoilla.)



Ruokalistalla oli luonnollisesi vuodesta toiseen toistuvia klassikoita (kuten alkupalapöydän graavilohi, uudet perunat, smetana ja sipulisilppu), mutta ruokien joukossa nähtiin toki myös kokonaan uusia ruokalajeja. Tällainen oli esim. Perinneruokaa prkl -blogin herkullinen raparperi-pekonipiirakka.

Vaikka raparperipiirakka sisälsi poikkeuksellisesti pekonia, vuosien varrella kasvisruokavaihtoehdoille on alkanut tulla juhannuksen vietossa yhä polttavampaa tarvetta. Me teimme tänä vuonna Weberin ohjeella grillattujen wingsien lisäksi viime aikoina suosimaamme grillauslisuketta (keskeisinä ainesosina parsakaali, pilkottu paprika ja cashewpähkinät) sekä teriyakikastikkeella marinoituja halloumi-kasvisvartaita, joissa kasviksina oli keltaista ja vihreää paprikaa, kesäkurpitsaa ja punasipulia. Toinen siskoni tehtaili tarjolle viime kesältäkin tuttuja tofuvartaita.

Lisäksi tarjolla oli muun muassa vegevoileipäkakkua, jossa oli aika nerokas idea. Voileipäkakun välissä oli waldorfinsalaattia ja hernehummusta – miksipä ei tosiaan laittaisi voileipäkakun väliin jotain sellaista salaattia, jota muutenkin syö mielellään. Hummuskuorrutus teki kakusta myös harvinaisen houkuttelevan näköisen.

Kasvispitoiselle lisukepuolelle oli tehty lisäksi esimerkiksi paprikatahnaa, mansikkasalaattia, varhaiskaalisalaattia, uusista perunoista tehtyjä vartaita sekä pikkelöityä retiisiä, johon ohje löytyi Satokausikalenterin Instagram-sivulta:

Pikkelöity retiisi

150 g retiisejä (paino ilman varsia)
1 dl väkiviinaetikkaa
1/2 dl vettä
1 rkl sokeria
1/2 tl suolaa

Leikkaa retiisit ohuiksi siivuiksi. Mittaa kattilaan vesi, sokeri ja suola. Kuumenna kiehuvaksi ja kaada retiisien päälle. Anna jäähtyä ja tarjoile heti tai anna maustua jääkaapissa seuraavaan päivään.

Tässä kuvassa näkyy pilkahdus edellä mainittua vegevoileipäkakkua:



Liharuokiin palatakseni, tässä vielä wingsien marinadikastikkeeseen käytetyt ainekset:

500 g kanansiipiä
2 rkl kasvisöljyä
1 kokonainen chili (siemenet poistettuna ja hienonnettuna)
2 rkl hunajaa
2 rkl soijakastiketta
1 tl hienoksi hakattua inkivääriä
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna

Viimeisessä kuvassa vielä uskollinen matkakumppanimme (kannettava hiiligrillimme):



Olipa kaikin puolin rentouttava kokemus. Huomattavasti hauskempaa kuin tapaaminen Zoomin, Teamsin tai ylipäänsä tietokoneen ruudun kautta. Nyt vielä kaksi viikkoa töitä ja sen jälkeen on toivon mukaan tarjolla uutta rentoutumista kesäloman muodossa!