Uudenvuoden kokkauskemut

Vietimme uudenvuodenaattoa työperäisten tuttavieni luona siten, että yksi pariskunta valmisti alku-, yksi pää- ja yksi jälkiruoan. Rakettien paukuttelun jälkeen puitiin maailmantilaa ja opittiin toisistamme mielenkiintoisia asioita - kuten vaikkapa sen, ettei Rosmariini jostain syystä voi sietää jälkkäri-välkkäri-terkkari-valkkari -tyylisiä sanalyhennelmiä! Mitä vikaa sellaisissa voi olla?

Alkuruokavastaavat saivat vuolaasti kiitosta vaivannäöstään ja innovatiivisuudesta. Paholaisen munista, prosciutto-salaatista ja prosciuttoon käärityistä mustajuurista eniten ihastelua herättivät viimeksimainitut. Oulun Stockmannin juustotiskin setä oli kuulemma ohjeistanut alkuruokakokkiamme käärimään prosciutto-siivut mustajuurten ympärille, kun parsaa ei kerran ollut saatavissa. Sitä, miten juustotiskin setä oli harhautettu parsa- tai prosciutto-osastolle, ei taru kerro. Joka tapauksessa mustajuuri toimi loistavasti - uskaltaisin väittää, että jopa parsaa paremmin.

Pääruoaksi nautimme herkullista tomaatti-mozzarella-basilikalohta. Tässäkin yhteydessä käytimme Rosmariinin kanssa tilanteen hyväksemme ja otimme oppia ovelammalta. Kokitar oli nimittäin leikannut lohensa viipaleiksi ja käärinyt täytteet niiden sisään. Näppärää! Jauhantapajalla olemme tottuneet ripottelemaan juustoa kokonaisen uunilohipalan pinnalle kuorrutteeksi, jolloin se palaa uunissa usein ikävän kuivaksi. Tämä lohi oli sen sijaan pysynyt kauttaaltaan mehukkaana ja maukkaana.

Meidän osaksemme valikoitui jälkiruoka (jälkkäri, hähä!). Tein karpalotrifleä Jamien ohjetta mukaellen. Kakkupohja imi hyytelönestettä itseensä siinä määrin, että kulhon alaosa ei ollut missään määrin kuvauksellinen. Trifle oli kyllä aivan vaivatta syötävissä, mutta kuvista pääsi seulan läpi vain abstraktihko kermavaahto-suklaalastukoristelu. Kirpakat karpalot olivat mukavia muuten muikean jälkiruoan seassa. Minä nimittäin olen hiukan huono syömään turhan makeista elementeistä koostuvia lajeja.