lauantaina, syyskuuta 24, 2005

Syyskuun ruokasitaatti

- Mitäs ajattelit laittaa? Jotain nopeaa toivottavasti. Lupasin Tarmolle olla kotona yhdeksäksi.
Ruut ajatteli, että Raunilla oli aina ollut joku, jolle oli luvannut tulla kotiin kello yhdeksäksi. Mitä elämää se sellainen oli? Ruut otti kaapista kattilan ja laittoi vettä kiehumaan.
- Mitä ajattelit laittaa? Rauni kysyi.
- Pastaa.
Muiden seurassa makaroni aina muuttui pastaksi. Ruut loi mielikuvan pestokastikkeessa lilluvista farfalleista, pienestä keosta currykatkarapukastiketta matalan spagettikasan päällä. Eihän hän valehdellut. Lapsillakin oli värityskirjansa, joita nämä soinnuttivat haluamillaan väreillä. Jokaisella oli oikeus värittää totuutta hyväksi katsomallaan tavalla. Heillä oli oikeus omiin haavoihinsa ja omiin laastareihinsa, omiin itsepetoksiinsa kuin Kolumbuksella, joka sulki silmänsä siltä tosiasialta, ettei ikimaailmassa ollut Intiassa käynytkään. Tai kuin Raunilla, joka koko ikänsä vilkuilisi kelloa pieni paniikki päällä.


Lainaus Regina Raskin kirjasta Ei millään pahalla (2003).




pastanjauhantaa(at)gmail.com


Powered by Blogger

Related Posts with Thumbnails